Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrätkö sinä isoäiti, jolle omat menot ovat tärkeimpiä..
21.01.2014 |
ja et halua viettää aikaasi lastenlasten kanssa, että et tule ikinä luoneeksi näihin lapsiin lämmintä suhdetta. Ei niitä kiinnosta vanhetessaan pitää sinuun yhteyttä ja tulla käymään, kun sinä olet vanha. Itselläni oli mummi, joka otti minua pienenä kyläilemään ja vietti aikaa kanssani ja mamma, jolle omat menot oli tärkeämpiä ja näimme vain kun vanhempieni kanssa kävimme kylässä. Se välittyi kyllä meille lapsillekin, ettei meidän kanssa haluttu olla eikä meitä kutsuttu mammalaan kyläilemään. Kasvettuani vanhemmaksi omasta ilosta vierailin vain mummin luona ja nyt tämä mamma ihmettelee, että miksi me emme käy kyläilemässä ja emmekö pidä hänestä. Pakollisissa sukulaisjuhlissa vain nähdään. Turha sitä on enää aikuisena koittaa luoda suhdetta. Sen aika olisi ollut silloin nuorempana.
Nyt omilla lapsilla on vähän samanlainen tilanne ja se erilainen suhde näkyy jo nyt.
Kommentit (36)
Äitini tykkää olla lasteni kanssa, mutta anoppi ei. Samoin oli isovanhempien kohdalla. Isäni äiti ei pahemmin meitä haikaillut ennen kuin tuli vanhaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä on kans näin. Anoppi ja appi on pitäneet lapsiin pienestä (no okei, jostain 3-vuotiaasta esikoisen kohdalla) pitäen yhteyttä ja lapset on olleet siellä yökylässä pari-kolme kertaa vuodessa. Mutta mun oma äitini ja isäni... siis daa, meidän kuopus, nyt 5v. ei ole koskaan edes käynyt tässä mummolassa sisällä. Vanhinkin, nyt 12 joskus 6 vuotta sitten ihan pikaisesti, keskimmäinen vauvana.. Ei ole tämä sellainen mummola, minne voi mennä käymään ja olemaan. Jos tätä mummoa tarvittaisiin kipeästi jonkun aikuisten juhlan ajaksi olemaan meillä muutaman tunnin, siitä kuulee kyllä jälkeenpäin monet kerrat. Ja sen muutaman tunnin mummo katsoo telkkua, EI vietä aikaa lasten kanssa...
Oletkos sinä itse "luonut lämpimän suhteen" anoppiisi vai onko viileämpää sillä suunnalla? Älä mangu kuin pikkulapsi!
Mun mielestä on ihan hyväksyttävää, että isovanhemmat menee oma elämä edellä, eivät välttämättä vielä koe itseään "mummiksi" tai "vaariksi". Varsinkin jos ovat vielä työelämässä. Kaikille ei myöskään tule pienten lasten kanssa puuhailu luonnostaan, vaan ovat enemmän keskustelijatyyppiä, jolloin lastenlapset alkavat seurana kiinnostaa vasta kun nämä kasvavat. Harmi, että silloin usein lastenlasta ei kiinnosta, juuri siksi että lapsuudessa isovanhempi jäi etäiseksi.
Isoäidilläni oli 18 lastenlasta, joita kaikkia hän hoiti vuosien ajan. Kaikki viikonloput, kesälomat, juhlapyhät lapsenlapsia oli hoidossa yli 20 vuoden ajan. Kun isoäiti joutui palvelutaloon, vain 2 lapsenlasta kävi säännöllisesti katsomassa. Muilla oli liian kiire. Eniten siellä kävi entinen naapurinsa.
Mitä opin: hoitajasta ei välitetä. Parempi elää itselleen vähät vuotensa.
Minä ja veljeni, lastenlapsista vanhimmat, kävimme isoäidin luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kannattaa katsoa ihan vain peiliin, jos on niin mahdotonta luoda aikuisena suhde toiseen aikuiseen sukulaiseen.
Jännästi muuten tässäkin puhutaan taas vain niistä isoäideistä ja odotetaan heiltä pyyteetöntä hoitoapua "suhteiden luomisen" nimissä. Isoisiltä ei odoteta mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien vanhemmat asuvat 600-850km päässä ja suhde jäänyt tämän vuoksi etäiseksi. Tosin molemmat mummot kuolivat peräjälkeen lastemme ollessa 2v-5v.
Ukkeja nähtiin viime kesänä, edellisen kerran v.2008.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 21:42"]Oletkos sinä itse "luonut lämpimän suhteen" anoppiisi vai onko viileämpää sillä suunnalla? Älä mangu kuin pikkulapsi!
[/quote]
Täältähän paljastui varmaan anoppi itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta äitien pitää oppia päästämään irti lapsistaan eikä jäädä heihin roikkumaan. Kun lapset on lähteneet kotoa, on aika ottaa oma elämä takaisin itselle ja ryhtyä elämään itsenäistä elämää. Mikään ei ole niin kamala asia kuin lapsiaan napanuorassa roikottava keski-iän ylittänyt nainen, joka käyttää valtaansa lapsenlapsia hoitamalla.
Isoäitiys ei ikinä saisi olla hoitosuhde!
Ei elämä kuule ole noin helvetin yksinkertaista. Olin itsekin paljon ns. rakastavan ja huolehtivan isoäitini helmoissa, koska oli pakko ja sen mamman päällepäsmäröinti oli kyllä aivan liian tukahduttavaa lapsen ja nuoren näkövinkkelistä. Nyt aikuisena harvakseltaan, hammasta purren vierailen. :P Itse olisin jopa tykännyt etäisemmästä isovanhemmasta. :) Pienenä jo käsitin, että kaikilla olisi hyvä olla oma elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omiin isovanhempiini välit on kunnossa, mutta oman lapsen suhde anoppiini on heikolla tolalla. Pyrimme vierailemaan anoppilassa kerran kuussa, mutta anoppi tulee meille maksimissaan pari kertaa vuodessa ja nekin kerrat vastahakoisesti valittaen matkan pituudesta ja vaikeudesta. Muuten hän kyllä reissaa pitkiäkin matkoja jos on tiedossa jotain juhlimista tai mieluisaa tekemistä aikuisten seurassa. Lisäksi hän arvottaa lapsiaan ja arvottaa siten heidän kauttaan myös lapsenlapsiaan. Hän haukkuu lapsia ja meitä vanhempia lasten kuullen sekä tuttavilleen. Vaikka ajattelenkin että lapsen olisi tärkeä luoda jonkinmoinen suhde isovanhempiinsa, olen vähitellen kallistumassa siihen ajatukseen, että liian raskaista ja ilkeistä ihmisistä kannattaa päästää irti.
Höpöhöpö. Meillä molempia isovanhempia nähdään suht harvoin, pitkän välimatkan takia. Silti lapsilla on erittäin lämpimät välit. Puhelimet yms on keksitty.
Taitaa olla liibalaabasi vaan minäminä asennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempi-lastenlapsi-suhteen syntymisessä vanhemmat ovat avainasemassa. Jos äiti on sitä mieltä, että isoäiti on ikävä ihminen kun ei hoida lasta useammin, ei lapsikaan yleensä uskalla pitää isoäidistä.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 22:29"]
Höpöhöpö. Meillä molempia isovanhempia nähdään suht harvoin, pitkän välimatkan takia. Silti lapsilla on erittäin lämpimät välit. Puhelimet yms on keksitty.
Taitaa olla liibalaabasi vaan minäminä asennetta.
[/quote]
Niin, se välittäminen kyllä välittyy, välimatkasta riippumatta. Kyllä lapsi(kin) sen tajuaa välittääkö tuo ihminen minusta, olenko hänelle tärkeä.
Ymmärrätkö sinä vanhempia, joille omat menot ovat lapsia tärkeämpiä?
Jos ei vanhemmat aina laittaisi omia menoja lasten edelle, ei isovanhempien tarvitsisi siirtyä korvaamaan vanhempia.
Ymmärrän täysin. Isovanhemmilla on oikeus ja vapaus omaan elämään ja omiin aikatauluihinsa. Turhaan ap. yrität syyllistää, koska eivät ala sinulle ilmaiseksi lapsenvahdiksi.
Asenteen korjausta sinne suuntaan. Anna aikuisen (isovanhemman) elää onnellisesti vapaata elämäänsä.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 22:34"]Ymmärrätkö sinä vanhempia, joille omat menot ovat lapsia tärkeämpiä?
Jos ei vanhemmat aina laittaisi omia menoja lasten edelle, ei isovanhempien tarvitsisi siirtyä korvaamaan vanhempia.
[/quote] miten mammat muka jaksaa joskus hoitaa lapsenlapsia, kun omatkintyönnetään virikehoitoon
Aina tämä käännetään siihen, että ap mankuu vain lastenhoitoapua. Isovanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitamista, monissa isovanhempi-lapsenlapsi-suhteissa se saattaa olla täysin sivuseikka.
Silti lasta ei opi tuntemaan, jos sen kanssa ei vietä aikaa. Jos ei ole halua käydä eikä tarvetta puhua puhelimessa, ei voi oikeasti olettaa, että lapsi kiinnostuu tällaisesta aikuisesta myöhemmässä elämässään. Kyllä se hyvä suhde luodaan nimeomaan niinä lapsuusvuosina.
Meillä isovanhemmat eivät hoida lastenlapsiaan kuin vain todelliseen tarpeeseen esim. lääkärireissun ajan. Omat vanhempani ovat hoitaneet lapsiani viimeisen puolen vuoden aikana kerran, anoppi ja appi myös kerran, kun toinen lapista oli sairaana ja minun piti päästä töihin. Silti lapsilla on lämpimät suhteet isovanhempiin, soittelevat puolin ja toisin, vaikka tavataan vain kerran kuussa. Isovanhemmat osoittavat kiinnostustaan kyselemällä lapsilta, puuhaamalla heidän kanssaan ja soittamalla heille.
Alue: Aihe vapaa
Meillä täysin sama tilanne! Kumpi on anoppi ja kumpi äitisi?