Lue keskustelun säännöt.
Tein lapsen miehen takia
21.01.2014 |
Ja nyt tuo lapsi on jo 4-vuotias. Vähän säälittää kun mulla ei ole mitään kiinnostusta lasta kohtaan ja töiden jälkeen pyrin luuhaamaan harrastuksissa mahdollisimman pitkään.
On paskapuhetta väittää, että omaan lapseen rakastuu, minä en tunne häntä kohtaan mitään, olen täysin välinpitämätön.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:24"]Musta on kamalaa kun ihmiset käskee heti hoitoon, syyttää ja vaikka mitä jos joku uskaltaa avata suunsa ja kertoa ettei rakasta lastaan. Minäkään en usko siihen että omaa lasta rakastaa automaattisesti. Ei se tarkoita että on esim mielenvikainen. Tästä syystä (+raskaus ja synnytys) pelkään hankkia lapsen mieheni kanssa (joskus tulevaisuudessa). Olen lämmenyt ajatukselle lapsista mutta en haluaisi joutua kokemaan sitä vauva-aikaa
[/quote]
Kyllä se muuten tarkoittaa. Hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:16"]
Kyllä kai sitä voi oman lapsensa sijoittaa, jos ei sitä vaan pysty (syystä tai toisesta) hoitamaan. Kyllähän se nyt on aivan selvä että päässä _jotain_ vikaa on, jos lapsen hankkii eikä sitten tunne mitään sitä kohtaan, ei halua sitä halua hoitaa, vaan päästä eroon. Tosin jos lapsella on isä kuvioissa, niin isähän sitten siitä on vastuussa jos äiti laiminlyö vastuunsa/ei kykene hoitamaan. Ei huono vaihtoehto välttämättä ollenkaan.
Sen voin kyllä luvata, että jos yhdessä on päätetty hankkia lapsi, mutta sitten raskausvaiheessa äiti alkaa tosissaan ehdottaa adoptiota, katuu lasta jne, niin erohan tämän asian takia aivan varmasti tulee. Mitä sitten kun lapsi syntyy? Ei varmaan vaikuta mihinkään? Ja ero olis tullut ilman sitä lastakin, joten turha sitä on syyttää. Jos toinen haluaa lasta ja toinen ei, niin eikös se ole aika selvä tapaus?
[/quote]
Mustavalkoisesti ajateltuna kyllä, mutta ei tämä lapsi miehellekään ollut mikään pakko. Oli kyllä valmis elämään lapsettakin. Jotenkin kuitenkin halusin uskoa, että kyllähän omat aivoni ajatukseen tottuisi ja tokihan sitä äitinä lapsensa haluaisi. No, ei se menekään niin. Tästä puhutaan valitettavan vähän. Joka paikassa toitotetaan, että jokainen rakastuu lapseensa, vaikka se ei pidä paikkansa. Eri eläinlajitkin hylkäävät jälkikasvuaan selittämättömistä syistä.
Rakastamme mieheni kanssa toisiamme valtavasti. Nyt vain olemme pattitilanteessa, isojen ratkaisujen edessä. Kumpikaan meistä ei halua erota. Minusta olisi oikein antaa lapselle mahdollisuus elää tasapainoisessa ja rakastavassa perheessä, jonka lapsi varmasti adoption kautta saisi. Mies minusta naiivisti uskoo, että jotenkin voisimme kaikki kolme olla saman katon alla ilman, että lapsi siitä mitenkään kärsisi.
[/quote]
Mistä ihmeestä tiedät, ettet rakasta lastasi kun hän syntyy?! Kai olet puhunut asiasta neuvolassa? Vai hymyillyt vaan ja esittänyt onnellista tulevaa äitiä?!?!
Kyllä on ressukoita maailma pullollaan. En vaan voi ymmärtää!
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:18"]
Niin sairaita juttuja, että pakko olla PORVOOSTA. On todella, oikeasti oltava päässä vikaa että tekee lapsen vaan koska mies halusi.
[/quote]
Miten niin? Tekeehän miehetkin lapsia vain koska nainen halusi. Miksi se olisi toisin päin jotenkin täysin tavatonta? Miestä ja naista erottaa toisistaa lähinnä se, että toisessa on enemmän testosteronia, toisessa estrogeenia. Molemmissa on kuitenkin niitäkin jonkin verran. Jos toinen pystyy johonkin, kuten esim. tekemään lapsia vaikka itse ei haluaisi, pystyy toinenkin.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:18"]
Niin sairaita juttuja, että pakko olla PORVOOSTA. On todella, oikeasti oltava päässä vikaa että tekee lapsen vaan koska mies halusi.
[/quote]
Miten niin? Tekeehän miehetkin lapsia vain koska nainen halusi. Miksi se olisi toisin päin jotenkin täysin tavatonta? Miestä ja naista erottaa toisistaa lähinnä se, että toisessa on enemmän testosteronia, toisessa estrogeenia. Molemmissa on kuitenkin niitäkin jonkin verran. Jos toinen pystyy johonkin, kuten esim. tekemään lapsia vaikka itse ei haluaisi, pystyy toinenkin.
[/quote]
MUTTA MIKSI?! Jos ei itse tunne haluavansa, eikä toinen edes pakota, niin MIKSI?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jää tietysti lähivanhemmaksi ja äiti ottaa entisaikojen isän roolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:16"]
Kyllä kai sitä voi oman lapsensa sijoittaa, jos ei sitä vaan pysty (syystä tai toisesta) hoitamaan. Kyllähän se nyt on aivan selvä että päässä _jotain_ vikaa on, jos lapsen hankkii eikä sitten tunne mitään sitä kohtaan, ei halua sitä halua hoitaa, vaan päästä eroon. Tosin jos lapsella on isä kuvioissa, niin isähän sitten siitä on vastuussa jos äiti laiminlyö vastuunsa/ei kykene hoitamaan. Ei huono vaihtoehto välttämättä ollenkaan.
Sen voin kyllä luvata, että jos yhdessä on päätetty hankkia lapsi, mutta sitten raskausvaiheessa äiti alkaa tosissaan ehdottaa adoptiota, katuu lasta jne, niin erohan tämän asian takia aivan varmasti tulee. Mitä sitten kun lapsi syntyy? Ei varmaan vaikuta mihinkään? Ja ero olis tullut ilman sitä lastakin, joten turha sitä on syyttää. Jos toinen haluaa lasta ja toinen ei, niin eikös se ole aika selvä tapaus?
[/quote]
Mustavalkoisesti ajateltuna kyllä, mutta ei tämä lapsi miehellekään ollut mikään pakko. Oli kyllä valmis elämään lapsettakin. Jotenkin kuitenkin halusin uskoa, että kyllähän omat aivoni ajatukseen tottuisi ja tokihan sitä äitinä lapsensa haluaisi. No, ei se menekään niin. Tästä puhutaan valitettavan vähän. Joka paikassa toitotetaan, että jokainen rakastuu lapseensa, vaikka se ei pidä paikkansa. Eri eläinlajitkin hylkäävät jälkikasvuaan selittämättömistä syistä.
Rakastamme mieheni kanssa toisiamme valtavasti. Nyt vain olemme pattitilanteessa, isojen ratkaisujen edessä. Kumpikaan meistä ei halua erota. Minusta olisi oikein antaa lapselle mahdollisuus elää tasapainoisessa ja rakastavassa perheessä, jonka lapsi varmasti adoption kautta saisi. Mies minusta naiivisti uskoo, että jotenkin voisimme kaikki kolme olla saman katon alla ilman, että lapsi siitä mitenkään kärsisi.
[/quote]
Mistä ihmeestä tiedät, ettet rakasta lastasi kun hän syntyy?! Kai olet puhunut asiasta neuvolassa? Vai hymyillyt vaan ja esittänyt onnellista tulevaa äitiä?!?!
[/quote]
Asia ahdistaa minua siinä määrin, etten kykene edes ajattelemaan elämistä lapsen kanssa. Tunne on voimistunut koko raskauden ajan. En pelkää synnystä, mutta haluan tämän päättyvän siihen. En esitä mitään, mutta en tätä huutelekaan ihmisille. Tässä keskustelusa esiintyvien ihmisten reaktioista näkee hyvin miksi en. Meidän on mieheni kanssa ratkottava tämä asia ennen lapsen syntymää.
Ei voi muuta sanoa, kuin että toivon kaikkea parasta teille kolmelle. Erityisesti vauvalle, mutta myös sinulle ja miehellesi. Toivottavasti asiat ratkeavat pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:18"]
Niin sairaita juttuja, että pakko olla PORVOOSTA. On todella, oikeasti oltava päässä vikaa että tekee lapsen vaan koska mies halusi.
[/quote]
Miten niin? Tekeehän miehetkin lapsia vain koska nainen halusi. Miksi se olisi toisin päin jotenkin täysin tavatonta? Miestä ja naista erottaa toisistaa lähinnä se, että toisessa on enemmän testosteronia, toisessa estrogeenia. Molemmissa on kuitenkin niitäkin jonkin verran. Jos toinen pystyy johonkin, kuten esim. tekemään lapsia vaikka itse ei haluaisi, pystyy toinenkin.
[/quote]
MUTTA MIKSI?! Jos ei itse tunne haluavansa, eikä toinen edes pakota, niin MIKSI?!
[/quote]
en tiedä muista, mutta vastaan omasta puolestani. Siksi, että sitä lapsen rakastamista pidetään itsestään selvyytenä. Kohdallani ajattelin, että miksikäs ei, kun kerran toinen haluaa ja ehdottaa. En nähnyt asiassa ongelmaa. Ongelma valkeni raskauden myötä. Toivoisin todella, että asiasta puhuttaisiin enemmän ja yleisemmin, jotta ihmiset eivät uskoisi luonnon jotenkin mystisesti hoitavan asiaa niin, että kaikki haluavat lapsensa ja kiintyvät tähän.
Oletko siis maininnut tunteestasi neuvolassa vai et? Ymmärsin että et? Olisi hyvä ottaa asia esille, jotta saisitte apua ja adoptioprosessi saataisiin käyntiin. Ovatko sukulaiset ihmetelleet välinpitämättömyyttäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:18"]
Niin sairaita juttuja, että pakko olla PORVOOSTA. On todella, oikeasti oltava päässä vikaa että tekee lapsen vaan koska mies halusi.
[/quote]
Miten niin? Tekeehän miehetkin lapsia vain koska nainen halusi. Miksi se olisi toisin päin jotenkin täysin tavatonta? Miestä ja naista erottaa toisistaa lähinnä se, että toisessa on enemmän testosteronia, toisessa estrogeenia. Molemmissa on kuitenkin niitäkin jonkin verran. Jos toinen pystyy johonkin, kuten esim. tekemään lapsia vaikka itse ei haluaisi, pystyy toinenkin.
[/quote]
MUTTA MIKSI?! Jos ei itse tunne haluavansa, eikä toinen edes pakota, niin MIKSI?!
[/quote]
en tiedä muista, mutta vastaan omasta puolestani. Siksi, että sitä lapsen rakastamista pidetään itsestään selvyytenä. Kohdallani ajattelin, että miksikäs ei, kun kerran toinen haluaa ja ehdottaa. En nähnyt asiassa ongelmaa. Ongelma valkeni raskauden myötä. Toivoisin todella, että asiasta puhuttaisiin enemmän ja yleisemmin, jotta ihmiset eivät uskoisi luonnon jotenkin mystisesti hoitavan asiaa niin, että kaikki haluavat lapsensa ja kiintyvät tähän.
[/quote]
Mitään ns vauvaluumetta et siis potenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:40"]
Ei voi muuta sanoa, kuin että toivon kaikkea parasta teille kolmelle. Erityisesti vauvalle, mutta myös sinulle ja miehellesi. Toivottavasti asiat ratkeavat pian.
[/quote]
Kiitos. Luulen, että adoptio on meidän lopullinen ratkaisumme. Mieheni kannattelee vielä mielessään ideaalia, jonka mureneminen on väistämätöntä. Olen aika varma siitä, että mieheni ei kuitenkaan ole valmis lasta yksin kasvattamaan. Lapsi ansaitsee hyvän kodin ja vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:44"]
*Kuumetta
t.29
[/quote]
En, mitä se sitten lieneekään.
Mistä mä löytäisin miehen joka haluaa mun kaa lapsia? :(
Tuntuu kyllä todella pahalta puolestasi. Mutta mielestäni sinun täytyisi myös hakea apua itsellesi, sitä syystä että ahdistuksesi on niin voimakas. Tarvitset pamjon tukea joka suunnalta, paljon keskusteluapua, miehesi tarvitsee myös. Voimia teille! Toivottavasti myös lähipiiri tukee sinua.
Aina hämmästyttää kuinka huonosti AIKUISET ihmiset tuntevat itsensä.
Ihan sama mitä muut ajattelee tai tekee mutta itse pitää tehdä vain asioita mitkä tuntuu itsestä oikealta.
Ja ihan sama mistä syystä tai kenen tahdosta se LAPSI on tehty niin nyt se pitää sitten vain hoitaa ja pitää hyvää huolta vaikka ei sitä suurta äidinrakkautta tuntisikaan.
Nyt on myöhäistä katua ja omista teoistansa pitää kantaa vastuu eikä sysätä sitä muille.
Vauvan tai lapsen vika ei ole jos äiti ei osaa tai halua olla äiti.
Äiti kärsiköön hiljaa mielessään ja terapiassa saa valittaa mutta lapsen ei pidä kärsiä tunnevammaisista, itsekkäistä ja kylmistä aikuisista.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:42"]
Oletko siis maininnut tunteestasi neuvolassa vai et? Ymmärsin että et? Olisi hyvä ottaa asia esille, jotta saisitte apua ja adoptioprosessi saataisiin käyntiin. Ovatko sukulaiset ihmetelleet välinpitämättömyyttäsi?
[/quote]
En, tosin en ole käynyt siellä moneen kuukauteen. Adoptioprosessin käynnistäminen vaatii kuitenkin mieheni suostumuksen, joten tämä täytyy selvittää ensin meidän kahden välillä. Lähisukulaisistani äiti on tietoinen ajatuksistani, muille en ole raskaudesta juurikaan tiedottanut, saati kertonut ajatuksiani.
16 oli siis 5.