Lue keskustelun säännöt.
Saako äidillä olla jotain omaa?
20.01.2014 |
Niin, tuli hankittua lapsia ja nehän ne ovat elämäni valo. Arki ja juhlakin kulkevat lasten ehdoilla. Mutta saako äidillä olla jotain omaa?
Tiedän. Ei sitä ennen, kun 16 tuntia päivästä meni ruuan hankintaan ja loput ajasta nukkumiseen. Pyykitkin pestiin avannossa ja vesi kannettiin kilsan päästä.
Ihan sama. 11 vuotta mä olen elänyt käytännössä lapsilleni.
Tällä hetkellä olen järjestänyt työni niin, että olen aamuvuorossa kun lapsilla on harrastuksia illalla ja niinä aamuina kun joku menee vasta kllo 10 kouluun, olen kotona lähettämässä lapset kouluun. Yksi on vielä päiväkodissa, joten hänet nakkasen päiväkotiin joko aamukasin-ysin aikaan tai iltavuoropäivinä klo 11 syömään. Mennään yleensä kävellen, niin saa koirat samalla lenkitettyä ennenkun tarvii töihin mennä.
Vapaina aamuina käyn kaupassa, pesen pyykkiä yms. Vaikka ei siihen nyt tuntitolkulla aikaa jää, kun usein niinä päivinä kaikki menee kouluunkin vähän eri aikaan ja aamu menee sit koululaisten kanssa säätäessä ihan helposti.
Ne kaksi vapaailtaa sitten meneekin siellä harrastushommissa. Ja jossain välissä ruokaa laittaessa. Kun kotiin saadaan koko sakki, onkin jo aika ruveta iltahommiin... Koirat käytän lenkillä esikoisen kanssa (toinen koirista on hänen)
Viikonloppuisin on pakko siivota. Jostain syystä kämppä on yleensä ihan pommin jäljiltä aina lauantaiaamun sarastaessa ja pyykkiä vähintään vuoren verran. Osa harrastuksistakin tosin osuu viikonlopulle. Ja viikonloput ovat melkein niitä ainoita hetkiä, kun on aikaa kiikuttaa ipanoita luistelemaan tai uimahalliin.
Varmaan ihan tavallista. Mutta mua on alkanut ahdistaa. Ja joo, on mulla koirat, mutta aika harvoin lopunperin käyn ihan itsekseni edes lenkillä.
Mitään muita lemmikkejä ei mies saman katon alle huoli (nuorempana mulla oli kokonainen eläintarha - ainakin äidin mielestä :D), tykkään käsitöistä, askartelusta yms. mutta kauheen usein ei tule tilannetta, etteikö mulla olis apukäsiä tarjolla yli oman tarpeen. Pieni verstas mulla on, mutta tällä haavaa en taida sinne edes mahtua, koska se on täynnä lasten vaatteita, rattaita sun muuta sälää. Kesällä nyt sentään voi upottaa näppinsä multaan pihalla. Sitä harvoin kukaan tulee häiriköimään, mutta sisätiloissa en muista milloin olisin edes imuroinut kämppää viimeksi ilman keskeytystä 5 minuutin välein. Saati sit tehnyt jotain enemmän keskittymistä vaativaa.
Toisaalta soimaa jo omatuntokin, jos "karkaan" jonnekin niinä harvoina hetkinä, kun ollaan kaikki kotona. Koululaisia näen niin turkasen vähän nykyään.
Mutta sisällä asuu tyhjyys. Mihin hukkasin ihan oman elämäni? Mitä ihan oikeasti omaa mulla on? Huoneenikin jaan miehen kanssa. Kotona en ole käytännössä koskaan tuntia kauempaa yksin. Enkä ole ollut viimeiseen 11 vuoteen. Enkä tule olemaankaan. Mihin mä nyt noi täältä muka potkaisisin. Ei oo ees semmosta mummolaa... Eikä tähän tyhjyyteen yks päivä shoppailua auta. Se on vaan yks päivä, eikä mikään muutu.
Nuorin on nyt 4v, joten ehkä noin 10 vuoden päässä jo häämöttää aika, kun kukaan ei enää roiku puntissa? Saako äiti oikein odottaa sitä?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 15:44"]
Eli näillä mennään.
[/quote]
Itse olet elämäsi valinnut. Toivottavasti olet valintoihisi tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PS: Koirat ei ole rasite, en hoida niitä yksin.
Olen se muskarin aulassa neuloja ja jatkan.. Sulla täytynee siis olla aika saman ikäiset lapset kuin mullakin. Jos minä olen kotona niin aamulla en saa juuri muuta tehtyä kuin patisteltua porukan liikkeelle. Muksuista tulee jotenkin ihan avuttomia. Yleensä en ole kotona ja ihan hyvin nuo isommat on kouluun ehtineet, asiallisissa tamineissa ja kaikki tarvittava mukana. Eli onko pakko olla kotona laittamassa koko kööri liikenteeseen. Tekee lapsillekin ihan hyvää hoitaa hommat itse. Sun ei ole pakko olla aina paikalla.
Sille joka ihmetteli harrastuksiin vientiä niin joihinkin harastuksiin ja joissakin paikoissa se vieminen nyt vaan on aika tarpeellista. Harva 9v kuljettaa esim selloa 5km tai kuskaa jääkiekkokamoja. Vaikka asuisikin kaupungissa niin harrastukset ei aina ole siinä nurkan takana ja jotkut vanhemmat on valinneet niin, että lapset saa harrastaa vaikka eivät itse sinne pääsekään. Mutta jos kuskaus ahdistaa niin sitten pitää valita toisin. Kaikkia ei kuitenkaan ahdista.
Niin ja ap:lle vielä, sun pitää itse ottaa se aika ja pitää siitä kiinni. Mieti omaa arkeasi, että missä kohtaa se sulle helposti onnistuu.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 11:53"]
Mutta jos se on noin vaikeaa ollut, niin miksi piti vielä se yksi tehdä. Ai kun minulla väsytti töissä ja ajattelin pikku breikin ja kyllä vanhana jaksaa vauva-ajan ihan hyvin ja älkää minulle tulko sanomaan ja mieskin on aivan ihkupihkuonnellinen iltatähdestä ja me ollaan niin hymyilevää perhettä ja jaksan kyllä vielä kuuskymppisenä murrosikäistä
[/quote]
Mikä helvetin iltatähti???
Meillä mukuloilla ikäeroa maksimissaan 3 vuotta... Ihan putkeen on kaikki tehty. Ja ilmeisesti vastaus kysymykseen on, että ei saa. Lapset tai jälkiabortti. No, niin mä vähän veikkasinkin. Eli näillä mennään. Pitänee unohtaa kaikenmaailman haihatukset ja hömpötykset. Jatkossakin tyydyn sit surffailemaan netissä yöaikaan (paitsi nyt oon pahis ja luikahdin palstalle kahvitauolla... O_O)
ap