Lue keskustelun säännöt.
Saako äidillä olla jotain omaa?
20.01.2014 |
Niin, tuli hankittua lapsia ja nehän ne ovat elämäni valo. Arki ja juhlakin kulkevat lasten ehdoilla. Mutta saako äidillä olla jotain omaa?
Tiedän. Ei sitä ennen, kun 16 tuntia päivästä meni ruuan hankintaan ja loput ajasta nukkumiseen. Pyykitkin pestiin avannossa ja vesi kannettiin kilsan päästä.
Ihan sama. 11 vuotta mä olen elänyt käytännössä lapsilleni.
Tällä hetkellä olen järjestänyt työni niin, että olen aamuvuorossa kun lapsilla on harrastuksia illalla ja niinä aamuina kun joku menee vasta kllo 10 kouluun, olen kotona lähettämässä lapset kouluun. Yksi on vielä päiväkodissa, joten hänet nakkasen päiväkotiin joko aamukasin-ysin aikaan tai iltavuoropäivinä klo 11 syömään. Mennään yleensä kävellen, niin saa koirat samalla lenkitettyä ennenkun tarvii töihin mennä.
Vapaina aamuina käyn kaupassa, pesen pyykkiä yms. Vaikka ei siihen nyt tuntitolkulla aikaa jää, kun usein niinä päivinä kaikki menee kouluunkin vähän eri aikaan ja aamu menee sit koululaisten kanssa säätäessä ihan helposti.
Ne kaksi vapaailtaa sitten meneekin siellä harrastushommissa. Ja jossain välissä ruokaa laittaessa. Kun kotiin saadaan koko sakki, onkin jo aika ruveta iltahommiin... Koirat käytän lenkillä esikoisen kanssa (toinen koirista on hänen)
Viikonloppuisin on pakko siivota. Jostain syystä kämppä on yleensä ihan pommin jäljiltä aina lauantaiaamun sarastaessa ja pyykkiä vähintään vuoren verran. Osa harrastuksistakin tosin osuu viikonlopulle. Ja viikonloput ovat melkein niitä ainoita hetkiä, kun on aikaa kiikuttaa ipanoita luistelemaan tai uimahalliin.
Varmaan ihan tavallista. Mutta mua on alkanut ahdistaa. Ja joo, on mulla koirat, mutta aika harvoin lopunperin käyn ihan itsekseni edes lenkillä.
Mitään muita lemmikkejä ei mies saman katon alle huoli (nuorempana mulla oli kokonainen eläintarha - ainakin äidin mielestä :D), tykkään käsitöistä, askartelusta yms. mutta kauheen usein ei tule tilannetta, etteikö mulla olis apukäsiä tarjolla yli oman tarpeen. Pieni verstas mulla on, mutta tällä haavaa en taida sinne edes mahtua, koska se on täynnä lasten vaatteita, rattaita sun muuta sälää. Kesällä nyt sentään voi upottaa näppinsä multaan pihalla. Sitä harvoin kukaan tulee häiriköimään, mutta sisätiloissa en muista milloin olisin edes imuroinut kämppää viimeksi ilman keskeytystä 5 minuutin välein. Saati sit tehnyt jotain enemmän keskittymistä vaativaa.
Toisaalta soimaa jo omatuntokin, jos "karkaan" jonnekin niinä harvoina hetkinä, kun ollaan kaikki kotona. Koululaisia näen niin turkasen vähän nykyään.
Mutta sisällä asuu tyhjyys. Mihin hukkasin ihan oman elämäni? Mitä ihan oikeasti omaa mulla on? Huoneenikin jaan miehen kanssa. Kotona en ole käytännössä koskaan tuntia kauempaa yksin. Enkä ole ollut viimeiseen 11 vuoteen. Enkä tule olemaankaan. Mihin mä nyt noi täältä muka potkaisisin. Ei oo ees semmosta mummolaa... Eikä tähän tyhjyyteen yks päivä shoppailua auta. Se on vaan yks päivä, eikä mikään muutu.
Nuorin on nyt 4v, joten ehkä noin 10 vuoden päässä jo häämöttää aika, kun kukaan ei enää roiku puntissa? Saako äiti oikein odottaa sitä?
Kommentit (24)
Ja iltatähti piti vääntää, vaikka ei oikein jaksaisikaan lasten kanssa. Mutta kun se vauva-aika on niin ihkuaaaaaaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä eroon ja saada muutama tunti viikossa aikaa johonkin ihan ikiomaan juttuun on kyllä aika kaukana toisistaan...
Mitä vittua te vastanneet änkkäätte? Että lapset on kaikki tai ei mitään? Terveisiä vaan sinne tynnyrin pohjalle.
Juu ap, tunnistan tunteen. En osaa auttaa enkä vastata kysymykseesi, mutta komppaan fiilistäsi.
Mutta jos se on noin vaikeaa ollut, niin miksi piti vielä se yksi tehdä. Ai kun minulla väsytti töissä ja ajattelin pikku breikin ja kyllä vanhana jaksaa vauva-ajan ihan hyvin ja älkää minulle tulko sanomaan ja mieskin on aivan ihkupihkuonnellinen iltatähdestä ja me ollaan niin hymyilevää perhettä ja jaksan kyllä vielä kuuskymppisenä murrosikäistä
Yksinhuoltajako olet? Ole säännöllisesti itseksesi ja tee lapsillekin selväksi, ettei aina saa häiritä. Onko lasten isällä omia harrastuksia ja aikaa olla yksin? Jos on ja sinulla ei, niin sitten tasaatte tilanteen.
Sanon myös saman kuin edellinen: elämä on valintoja. Sinä olet varta vasten valinnut lapsiperheen elämäntyylin, ja fiksuna varmasti käsitit jo etukäteen, että omaa rauhaa tulee sillä valinnalla olemaan vähemmän.
Oma työvuoroni alkaa tänään neljältä. Mies naputtelee kirjastossa väikkäriään, ja minä istun täällä sohvalla lueskelemassa ja rentoutumassa. Ehdin tässä mukavasti juoksulenkillekin ennen töitä. Niin, olemme valinneet näin, koska pidämme rauhallisesta elämästä ja tarvitsemme myös yksinoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä ole hukannut mitään! Katso mitä sinulla on: kaikki. Jos tuntuu ettei olekaan mitään, niin tee ajatusleikki, jossa kaikki otetaan pois. Mihin vaihtaisit elämäsi?
Tiedän tunteen! Mutta kyllä meille kaikille tulee se aika kun saadaan vielä tehdä mitä huvittaa ja koska huvittaa. Se on hujauksessa ohi nämä stressivuodet. Voisiko mies joskus lähteä lapsilauman kanssa jonnekkin edes yhdeksi yöksi? Mökille? Kylpylään? Ja vastaavasti teette saman joskus toisin päin että mies saa jäädä yksin kotiin. Vaihda päivätöihin? Silloin aikaa jää enemmän perheelle ja yksi ilta voisi olla vaan sinulle. Jos tämä järjestyy, lähdet kotoa pois tuoksi ajaksi jonnekkin mitä haluat tehdä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua, ap :)
Ja vaikka tuttuja tunteita ja ajatuksia ovatkin, ei se tarkoita ettäkö haluaisin lapsistani tai elämästäni eroon. Mun pienin on saman ikäinen kuin sulla, ehkä nyt on ekan kerran vasta sumuvuosien jälkeen aikaa ajatella edes tämän verran? Ehkä nyt pilkahtelee hetkiä, jolloin tajuaa että nuo lapset ihan oikeasti kasvavat ja minä olen minä edelleen ja ryömin vielä esiin jostain äitiyden ja pyykkivuorten alta.
Järkkää ihmeessä itsellesi jotain omaa: edes iltapäivä kerran kuussa. Oma harrastus, työjuttu, mikä vain joka ei sisällä lapsia.
Ei kukaan jaksa vuositolkulla pelkkää äitiyttä, vaikka siitä kuinka nauttisikin.
Vaikuttaa, että kirjoittaja on kovin uupunut arkeen ja ainaisiin rutiineihin. Rutiinit myös toisaalta helpottavat arkea, koska silloin yleensä pystyy ottamaan hetken aikaa ihan itselleen. Se oma hetki voi olla, kun perhe on mennyt nukkumaan ja saa tehdä hiljaisuudessa jotain omaa;lukea, tuijottaa tv.tä, istua tietokoneella. Joskus mies voi olla lasten kanssa illan ja saa käydä rauhassa kaupassa; on todella rentouttavaa, kun ei tarvitse komentaa lapsia koko ajan tai selittää lapsille koko ajan. Joskus menen autotalliin, kun lapset ovat päiväunilla ja alan entisöidä jotain huonekaluprojektia. Tai puolison hoitaessa lapsia, käyn hiihtämässä.On mielestäni ihan normaalia, että tarvitsee edes kerran kahdessa viikossa pienen hetken itselleen.Lapset ovat hurjan rakkaita, mutta tauoton lasten ohjaaminen tuo itsessä esiin myös väsymystä ja negatiivisia tunteita. Väsyminen on inhimillistä ja siitä pitää saada puhua.
Ystävällisesti neljän 1-9 vuotiaan lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähden mieluusti aina viemään lasta harrastukseen. Se on mun omaa aikaani, kun kökötän siellä jaliskentän laidalla tai musiikkiopiston aulassa. Mä luen ja neulon noissa paikoissa paitsi viileällä ilmalla käyn lenkillä jalistreenien aikaan (en tarkene kököttää kentän laidalla). Mulla on työmatkaa 45 min ja sekin on mun aikaa. Kuuntelen radiosta kivaa ohjelmaa tai aika usein äänikirjaa. Joskus mä mietin ja pohdin kotiasioita ja työasioita nuo matkat ja olin puhki, kun omaa aikaa ei ollut. Harrastusriennoilla oli mukana yleensä joku ylimääräinen lapsi ja taas omaa aikaa ei ollut. Nyt teen toisin (isommat voi jo jättää kotiin) ja omaa aikaa on. Kotiasioita alan pohtia illalla pk:n pihassa ja työasioita aamulla työpaikan ovella. Siirtymätaipaleet on ihan vaan mulle.
Mun koko elämä on mun omaa aikaa. Enimmäkseen siinä on lapset mukana. Olen kolmen lapsen yh. Mutta kun aikaa on, teen jotain mukavaa. Pitää olla terveellä tavalla itsekäs eikä uhrautua ja vaan odotella milloin joku taas tarvii sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei isä ole lasten kanssa? Miksi aina äiti?
Outoa, minulla on omaa aikaa ja oma huone harrastuksille. En suostu kuljettamaan lapsia sinne ja tänne, meillä on mieskin autoineen olemassa.
Ihan oma vika, miksi olet tuohon jamaan itsesi ajanut. Ei kyse ole siitä, onko äidilkä omaa aikaa vaan siitä, että olet omasi kadottanut ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 13:05"]
Outoa, minulla on omaa aikaa ja oma huone harrastuksille. En suostu kuljettamaan lapsia sinne ja tänne, meillä on mieskin autoineen olemassa.
Ihan oma vika, miksi olet tuohon jamaan itsesi ajanut. Ei kyse ole siitä, onko äidilkä omaa aikaa vaan siitä, että olet omasi kadottanut ihan itse.
[/quote]
Siis lasten kuljettaminen sinne ja tänne on pelkästään miehen vastuulla? Mites hän suostuu siihen?
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 11:51"]
Mitä vittua te vastanneet änkkäätte? Että lapset on kaikki tai ei mitään? Terveisiä vaan sinne tynnyrin pohjalle.
Juu ap, tunnistan tunteen. En osaa auttaa enkä vastata kysymykseesi, mutta komppaan fiilistäsi.
[/quote]
Tämä on eräs painavimmista syistä, miksi en ole hankkinut lapsia. Olen 43, enkä ole koskaan elänyt enemmän itseni näköistä elämää! Samaan ei voi päästä, jos on lastenhoitoon liittyviä velvollisuuksia eikä koe äitiyttä tärkeimmäksi tehtäväkseen.
Aapee, mitä jos kurlaisit vähän vähemmän?
Sulla on ihan hyvät ajatukset,siitä, että sun pitäisi olla muutakin kuin äiti (tai edes äiti ja vaimo). Välittämättä mitään siitä, mitä palstamammat hormonihuuruissaan vänkäävät, olet oikeassa: niin sinun todellakin pitäisikin. Eikä se ole mahdotonta, edes silloin kun olet samaan aikaan ihan hyvä äiti. Mutta jos sulla on jo kouluikäisiä lapsia, niin kysy itseltäsi, mitä menee pieleen jos ne eivät osaa itse kulkea harrastuksiinsa? Ja onko päiväkoti-ikäisen vlättämätöntä kulkea harrastuksiinsa. Miksi sun on oltava kotona aamukymmeneen lähettämässä lapsia kouluun, kun normaaleille lapsille on hyväksi lähteä joinain aamuina itsenäisestikin?
Käy töissä silloin kun on työaika, niin se ei tee invaasiota sun iltoihin ja viikonloppuihin. Vaadi, että muu perhe tekee osansa kotitöistä ja huolehtii itsesstään ikänsä mukaisella tasolla, äläkä pappo kaikkia kuin pikkulapsia.
Ja ennen kaikkea: KYSY ITSELTÄSI; MTÄ HALUAT TEHDÄ ja ala sitten tehdä sitä. Sun ei tarvitse kiinnostua käsitöistä ja lukemisesta jotta voit toteuttaa itseäsi lasten harrastusten odotteluajoilla, eikä kävelylenkin lapsen kerhoon tarvitse olla sun ainoa liikuntatuokio. Kysy, mitä haluat ja ala järjestää asioita niin, että voit tehdä sitä. Kyllä se siitä, kun et vaan jää nysväämään ja pyytelemään, vaan asetat muut siihen tilanteeseen, että heidän on pakko kantaa oma vastuunsa. Vähän kerrallaan, kunhan alat.
Mitä ihmettä. Miksi luulet että sinun on oltava koko ajan kotona, sinullahan on mieskin. Minä lähdin säännöllisesti pois viikonloppuisin kotoa pikku reissuille eikä omatunto kolkuttanut yhtään.
Mitä oikein kuvittelet sen "oman elämäsi" olevan? Olen lapseton sinkku, mutta ei minun elämäni mitään jatkuvaa shoppaamista ole. Ihan samalla tavalla minäkin vapaa-aikanani pesen pyykkiä, tiskaan, käyn kaupassa, siivoan...
Hyvin paljon tuosta kärsimyslistastasi on ihan turhaa. Jos lapsi ei osaa käydä harrastuksessa itse, siellä ei tarvitse käydä ollenkaan. Koululaisen TÄYTYY osata kello, sekä aamutoimet itsenäisesti. Koiriakin olet hankkinut, luulitko että ne menevät jotenkin "siinä sivussa", itsekseen juoksevat lenkillä päivittäin yms.
Silloin "10 vuoden päästä" sinulla on muuten jo ensimmäiset lastenlapset. Tuskin silloin olet vielä eläkkeelläkään, joten se siitä omasta ajasta.
Näinhän se menee. Naiset haluaa ehdoin tahdoin lapsia ja sitten vain odotetaan, että niistä päästään eroon.
Onneksi tajusin toisin ja päätin jäädä lapsettomaksi. Elämä on valintoja