Milloin tehdä lapsia?

Myöhäisillasta on hyvä aika. Kyllä se tosin aamustakin tekee höpöä.

Tarkoitan missä elämäntilanteessa teitte lapsia. olivatko molemmat töissä tms.? t.ap

Ite olisin halunnut opiskellessa jo lapsen ja koettiin että oltais pärjätty hyvin ja tuttavapiirissä oli paljon vastaavassa tlanteessa olleita perheitä. Kuitenkin meille suotiin silloin vain kaksi enkelilasta ja vasta töihin mentyämme syntyi esikoisemme. Koen itse, että lapsen kanssa kyllä pärjää heikommassakin taloudellisessa tilanteessa, että sitten vain kuluttaa sen mukaan. Ei se lapsi paljoa rahaa vie. Nyt toki töissä ollessa on voitu tuhlata enempi kuin sillon oltas voitu, mut oltas me sillonki hyvin pärjätty.

Naisella on tarve tulla äidiksi! Olen itsekin sitä mieltä, että näitä asioita ei kannata miettiä järjellä liikaa... lapsi kannattaa tehdä jos siltä tuntuu. kyllä tässä maassa huolehditaan!

Naisella on tarve tulla äidiksi! Olen itsekin sitä mieltä, että näitä asioita ei kannata miettiä järjellä liikaa... lapsi kannattaa tehdä jos siltä tuntuu. kyllä tässä maassa huolehditaan!

Naisella on tarve tulla äidiksi! Olen itsekin sitä mieltä, että näitä asioita ei kannata miettiä järjellä liikaa... lapsi kannattaa tehdä jos siltä tuntuu. kyllä tässä maassa huolehditaan!

Heti vaan. Ei kannata laskeskella, kyllä elämä kantaa. Meille kävi huonommin, eikä sitten lapsia saatukaan, kun viimein oltiin toisemme löytäneet. Täältä näkökulmasta sitä toivoo, että olis edes jommalle kummalle nuorempana sattunut vaikka yhden yön vahinko tms... Nyt siitäkin "väärään aikaan väärän ihmisen kanssa" tilanteesta ja lapsesta iloitsisi enemmän kuin mistään. 

meneekö siinä nuoruus pilalle, kun tekee lapsia nuorena? pelkään pahoin että suhde päättyisi eroon kuitenkin... t.ap

tässä on sekin näkemys että rupeaisinko "kotiäidiksi" vai sinkoaisinko uraputkeen ja tekisin opinnot huolella?

t.ap

jos nyt jo mietit että suhde ei kestäisi, ei kannata niitä lapsia tehdä. odota oikeaa ihmistä, opiskele ja hanki ammatti. elä nuoruuttasi, se ei palaa takaisin. äidiksi ehdit vähän myöhemminkin. liikaa on yksinhuoltajia joilla ei mitään koulutusta tai ammattia eikä kovin helposti lähde opiskelemaan kun lapsetkin pitäisi ruokkia.

Katso teiniäidit YLEareenasta

Opiskellessa on ihan hyvä aika tehdä lapsia, jos parisuhde on kunnossa ja raha-asiat ok. Minä jäin äitiyslomalle vuosi ennen valmistumista ja kun palasin kouluun, oli lapsella puolikkaita päiviä tarhassa, koska luentoja harvemmin on joka päivä yhdeksästä neljään, tms. Oli siis aika paljon helpompaa, kuin olisi ollut, jos olisin mennyt suoraan töihin. Työhistoriaan ei myöskään tullut aukkoa, koska valmistumisen aikaan lapseni oli 2v. Meillä ei ollut rahasta puutetta, mies kävi osa-aikatöissä ja minulla oli hyvät äitiyspäivärahat, koska olin ollut koko ajan opiskelujen ohella töissä. Raskausaika oli minulle vaikeaa ja oli helpompi saada koulusta sairaslomaa, kuin olisi ollut töistä.

minulla on niin paljon luppoaikaa opintojen ohessa, että olen alkanut miettiä tätä vaihtoehtoa. tuntuu että lastenteko siirtyisi ihan liikaa, jos en tee niitä nyt opintojen aikana. voisin viedä lapsen päiväkotiin siksi aikaa kun opiskelen. 

en osaa ennustaa, eroammeko poikakaverini kanssa, mutta sitä pelkään. tietenkin tykkään hänestä ja hän on minulle tärkeä. mutta kyllähän lapsi muuttaa elämää paljon stressaavammaksi ja "vapauteen tottunut" mies voi haluta takaisin vapauteen. varsinkin nykyään, kun perheen perustaminen on 30-40 vuotiaiden juttu. heti ollaan sanomassa teiniäidiksi, jos kakskymppinen tekee lapsia. 

poikakaverini on vastahakoinen perheen perustamiseen. hän ei halua elää kädestä suuhun. mistä niitä innokkaita perheenisiä oikein löytyy? moni tulee isäksi vahingossa. siitähän kertoo sekin, että usein perhe hajoaa!

t. ap

Me mieheni kanssa aloimme yrittämään lasta puolen vuoden seurustelun jälkeen. Minä olin töissä, hän opiskeli, mutta yhteenmuuton myötä hän jäi työttömäksi, koska muutti toiselle paikkakunnalle. Minullakaan ei ole ammattia luettuna vaan opinnot ovat kesken. Ollaan kuitenkin hyvin pärjätty raskausaika samoin kuim nyt tämä vajaa kuukausi lapsen syntymän jälkeenkin. Mies meinaa jatkaa opintojaan tässä äitiyslomani aikana ja itse jatkan sitten joskus kun lapsi on isompi.

Me ei edes ajateltu lapsen tekoa minkään opintojen tai rahan kannalta. Pienelläkin pärjää. Meistä vaan tuntui, että nyt on löytynyt vierelle ihminen, jonka kanssa elämän voi todella jakaa ja niinpä tuntui, ettei odottelulle ollut tarvetta. Molemmilla sen verran ikää ja seurustreluhistoriaa takana, että tiedettiin mihin ryhdyttiin.

Nyt siis ollaan onnellisia vanhempia ja naimisissakin. Opiskelut ja muut voi hoitaa perheellisenäkin. Meille prioriteetti oli kuitenkin kodin sisäpuolella oleva elämä :)

Ap, itse olen tehnyt lapsen työttömänä 20 vuotiaana, koska halusin lapsen. Lapsen isä oli alkoholisti, mutta silloin vielä uskoin että hän lopettaisi juomisen lapsen takia, no eipä lopettanut, pahemmaksi vaan meni.

En ole lapsen tekemistä katunut, mutta olisihan se kiva ollut jos ei olisi tarvinnut lapsen isästä erota.

Sinuna miettisin vielä, sinulla ei ole kuitenkaan vielä mikään pakko tehdä lapsia, et tiedä mitä vaikka yksi vuosi muuttaa asioita. Lapset kannattaa tehdä nuorena, mutta mielummin hyvän miehen kanssa, sellaisen jota rakastaa, ja mielellään että hänkin haluaa lapsen.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 00:56"]

Tarkoitan missä elämäntilanteessa teitte lapsia. olivatko molemmat töissä tms.? t.ap

[/quote]

Ei, vaikkakin samassa työpaikassa. Ei oikein ole paikkaa missä ryhtyä.

Tärkeintä ennen lapsen tekoa on, että parisuhteella on ikää, ja itsellä on ns elämänhallintaa ja -taitoa.

Eli jos olette seurustelleet tyyliin vuoden, opinnot polkevat paikallaan ja laskut inohtuvat maksaa vähän väliä, niin älkää tehkä vielä vuosiin lapsia.

Jos taas opinnot alkavat olla loppusuoralla, osaatte pitää hyvin huolta taloudesta pienelläkin rahalla (ts. tili ei pääse ikinä nollille), nuoruudet juoksut on juostu ja parisuhteella on ikää jo useampi vuosi, niin siitä vaan! :)

Suurin asia mitä monet katuvat kun ovat tehneet nuorina lapset, on se että ne on tehty ihan väärälle kumppanille. Rakastumisen ei kannata hämätä, lähes kaikki ajattelevat suhteen ensimmäiset pari vuotta, että toinen  on se oikea (ellei kumppani tee jotain radikaalia, esim petä), mutta todellisuudessa se ottaa aikaa tietää, onko toinen luotettava ja valmis vanhemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:45"]

minulla on niin paljon luppoaikaa opintojen ohessa, että olen alkanut miettiä tätä vaihtoehtoa. tuntuu että lastenteko siirtyisi ihan liikaa, jos en tee niitä nyt opintojen aikana. voisin viedä lapsen päiväkotiin siksi aikaa kun opiskelen. 

en osaa ennustaa, eroammeko poikakaverini kanssa, mutta sitä pelkään. tietenkin tykkään hänestä ja hän on minulle tärkeä. mutta kyllähän lapsi muuttaa elämää paljon stressaavammaksi ja "vapauteen tottunut" mies voi haluta takaisin vapauteen. varsinkin nykyään, kun perheen perustaminen on 30-40 vuotiaiden juttu. heti ollaan sanomassa teiniäidiksi, jos kakskymppinen tekee lapsia. 

poikakaverini on vastahakoinen perheen perustamiseen. hän ei halua elää kädestä suuhun. mistä niitä innokkaita perheenisiä oikein löytyy? moni tulee isäksi vahingossa. siitähän kertoo sekin, että usein perhe hajoaa!

t. ap

[/quote]

Ihan oikeasti, mietipää uudemman kerran. 1. Et ole varma tuleeko parisuhteenne kestämään 2. Mies on vastahakoinen perheen perustamiseen. Vaikka kuinka sinulla haluttaisi tehdä vauva, niin jokainen lapsi ansaitsee syntyä varmaan parisuhteeseen, molempien vanhempien yhteisestä toiveesta. Unohda ne lapsentekoajatukset, ja keskity kouluun ja parisuhteen vahvistamiseen. Voin vannoa, mikään ei ole ihanampaa kuin vauvakuumeilla yhdessä miehen kanssa kun aika on oikea, paitsi tietysti se lapsen syntymä. Olisi todella vastuutonta tehdä lapsi, vaikka tietää että toinen ei halua isäksi.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 02:11"]

Me mieheni kanssa aloimme yrittämään lasta puolen vuoden seurustelun jälkeen. Minä olin töissä, hän opiskeli, mutta yhteenmuuton myötä hän jäi työttömäksi, koska muutti toiselle paikkakunnalle. Minullakaan ei ole ammattia luettuna vaan opinnot ovat kesken. Ollaan kuitenkin hyvin pärjätty raskausaika samoin kuim nyt tämä vajaa kuukausi lapsen syntymän jälkeenkin. Mies meinaa jatkaa opintojaan tässä äitiyslomani aikana ja itse jatkan sitten joskus kun lapsi on isompi.

Me ei edes ajateltu lapsen tekoa minkään opintojen tai rahan kannalta. Pienelläkin pärjää. Meistä vaan tuntui, että nyt on löytynyt vierelle ihminen, jonka kanssa elämän voi todella jakaa ja niinpä tuntui, ettei odottelulle ollut tarvetta. Molemmilla sen verran ikää ja seurustreluhistoriaa takana, että tiedettiin mihin ryhdyttiin.

Nyt siis ollaan onnellisia vanhempia ja naimisissakin. Opiskelut ja muut voi hoitaa perheellisenäkin. Meille prioriteetti oli kuitenkin kodin sisäpuolella oleva elämä :)

[/quote]

Joissain käy näinkin hyvin, kun aloitetaan lyhyen tuntemisen jälkeen perheleikit, vailla kunnon taloudellista turvaa yms. Mutta 90% tällaisissa tapauksissa nainen päätyy yh:ksi ja lapset kärsii erosta. Kannattaako ihan oikeasti aivan tuntemattomille nuorille ihmisille antaa tällaisia neuvoja? Ihan niin kuin maassamme ei olisi tarpeeksi rikkinäisiä perheitä? Se että teillä toimi tällainen ratkaisu, ei todellakaan sitä tarkoita että muilla toimisi. Suurimmalla osalla ei toimi.

Siinä olen samaa mieltä, että rahalla ei lasta kasvateta. Pienillä tuloilla pärjää, jos osaa pitää raha-asiat hallussa. Tämäkin on nyky-yhteiskunnassa toisin, pikavipeistä yms sellaisista velkaantuneita nuoria perheitä on paljon. Kaikista tärkeintä lapsen kannalta ovat nämä asiat: Vanhemmat ovat ahkeria ja heillä on elämänhallinta kunnossa, sekä vanhempien parisuhde on vakaa ja sillä on ikää. Toki jotkut niin kuin te ovat onnistuneet toisellakin tavalla, mutta enpä menisi yhtään puoli vuotta seurustellutta pariskuntaa neuvomaan tekemään lapsia, elleivät satu olemaan 38v ja lapsettomia.

Ei lasten teko varsinaisesti kannata. Niitä vain päädytään tekemään. Jos on tarpeeksi malttia harkitakseen asiaa, kannattaa lapset jättää kokonaan hankkimatta.