Tapailumies syö luolamiestyyppisesti ja se harmittaa minua paljon enemmän kuin mitä ensin olisin voinut ajatella
Emme voi tehdä samaa ruokaa. Emme voi käydä ulkona syömässä, koska mies ei nauti sellaisesta. En voi tehdä miehelle ruokaa, tai voin, mutta mies ei voi vastaavasti tehdä minulle jotain herkullista. Mies on kyllä tykännyt jostain, mitä olen tehnyt hänelle. Mutta sikäli kun mies saattaa itse syödä vaikka koko paketin nakkeja ja pari omenaa siihen päälle tai vaikka 400g lihaa välittämättä niinkään, mille se maistuu, en välitä itse saada jotain samanlaista annosta. Ruokailu on minulle nautinto. Yritän syödä terveellisesti mutta haluan myös, että ruoka maistuu hyvältä enkä halua tinkiä siitä. Harmittaa, että emme voi yhdistää ruokailuja ja minua harmittaa myös se, että en voi hemmotella miestä ruoalla (kuten olen tehnyt aiemmissa suhteissa).
Voiko tästä tulla liian iso kysymys?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkälaisia nakkeja mies syö, mutta lähtökohtaisesti nakit eivät ole mitään luolamiesruokaa. Tietysti jos nakit ovat vain lihaa ja mausteita, niin sitten ne sopivat, mutta nakeilla ajattelen kyllä ihan niitä tavallisia perusnakkeja, joissa on vehnäjauhoa ja muita lisäaineita.
Sano YKSIKIN nakki jossa on vehnäjauhoja.. Et taida löytää.
https://www.hk.fi/tuotteet/tuote/hk-popsi-iso-viitonen-900-g/
Totta, ei ollut venhäjauhoja tuossa ensimmäisessa, jota katsoin, mutta ei tuo mitään luolamiesruokaa ole. Luolamiehet eivät tietääkseni syöneet tapioka- ja maissitärkkelystä, dekstroosia, perunajauhoa, perunakuituja tai lisäaineita nakeissaan.
suomalainen koneellisesti erotettu liha (broileri, kalkkuna), vesi, suomalainen porsaanliha, kamara, perunajauho, stabilointiaineet (muunnettu tapioka- ja maissitärkkelys, E450), happamuudensäätöaineet (kaliumlaktaatti, E262), jodioitu suola, mausteet (mm. paprika, korianteri, chili, valkopippuri, kurkuma), dekstroosi, lihaproteiini, perunakuitu, aromit (mm. savu), hapettumisenestoaine (askorbiinihappo), säilöntäaine (E250). Lihapitoisuus 13 %. Liha ja lihaan verrattavat valmistusaineet yhteensä 69 %.
Ei täällä kukaan olekaan väittänyt nakkeja luolamiesruoaksi, mutta sinä olet väittänyt että niissä on vehnäjauhoja. Ei ole. Makkaroissa yleensäkin on nimenomaan noita "lihaan verrattavia valmistusaineita", koska sitä varten ne on tehty, että saadaan koko ruho hyödynnettyä. On tyhmää laittaa hyvää lihaa makkaroihin. Liha lihana ja makkarat makkaroina.
Ap:n miesystävä selkeästi pitää nakkeja luolamiesruokana, jos hän sellaista ruokavaliota noudattaa ja nakkeja syö. Tietysti ap on voinut erehtyä pitämään jotain täyslihamakkaroita tavallisina nakkeina.
Lihaan verrattavista valmistusaineista en sanonut yhtään mitään, joten en tiedä mitä sinä siitä oikein valitat. Hyvä vaan, että huonotkin osat käytetään hyödyksi. Luolamiehet varmaankin käyttivät saalistaan koko ruhon aivoja myöten ja mielestäni on hyvä, että tätä toteutetaan tänäkin päivänä. Tosin ne aivot taitavat mennä eläinten rehuksi, mutta käyttöön kuitenkin.
Lisäksi tein lisätutkimusta aiheesta ja huomasin olleeni väärässä. Nakeissa tai makkaroissa ei tosiaankaan ole vehnäjauhoja vaan perunajauhoja. Siltikään ne perunajauhot eivät ole mitään luolamiehen ruokaa.
Ei hän syö täyslihamakkaroita. Ovat monin verroin kalliimpia. Ei suostuisi niihin, koska maksavat liikaa.
Itse taas tykkäisin artesaanimakkaroista.
Tämä varmasti kuvastaa ajattelueroamme. ap
Vierailija kirjoitti:
Te ette jaa yhteisiä arvoja - mieti tarkkaan, oletko valmis joustamaan noin paljon parisuhteessa. Pois jäävät yhteiset treffi-illat ravintoloissa, kenties ystävien ja perheen järjestämät illanistujaiset? Joulu- ja pääsiäispöydät? Entä jos matkustatte ulkomaille, aiheuttaako miehen "ruokavalio" hankaluuksia ja häpeää joka vaiheessa: lentokoneessa, hotellin aamiaispöydässä, illallisella?
Myös minulle ruokailu on nautinto ja tärkeä osa arkea ja juhlaa, enkä olisi valmis suhteeseen, jossa en voisi jakaa sitä kumppanini kanssa.
Totta.
Mies on pihi, se johtuu hänen taustastaan. Hänen on pitänyt olla pärjäävä. Hän on keksinyt itselleen sopivan tavan elää. Mutta suhteessa tämmöinen älytön pihiys kääntyy häntä vastaan.
Ymmärrän häntä, koska olen itsekin tarkka rahasta. Ruoka ja syöminen on vain minulle sellainen juttu, että en halua tinkiä siitä sillä tavoin, että kaiken pitää olla halvinta. On taas ok, jos saadaan budjetti tietyn hintahaarukan sisään. ap
K-menun lenkki on halpaa makkaraa. Osta sitä sille.
On se aika iso ongelma, jos noin tärkeässä päivittäisessa asiassa heti alkuun on noin suuri ristitiita. Ymmärrän täysin aloittajaa.
Minä tykkään laittaa ja miettiä ateriakokonaisuuksia etenkin viikonloppuisin, mies saattaa kumota erillisellä lautasella tarjotun salaatin pääruuan päälle ja laittaa samaan haarukalliseen kaikkea sekaisin. Samoin sotkee risotot ja vihannekset ja lihat yhteen suupalaan. Ärsyttää, kun tiedän, ettei tarkkaan harkittuja makuja noin voi maistaa. Olen yrittänyt pitää suuni kiinni, mutta omaa ruokailunautintoani ärsytys häiritsee. Saatan olla hifistelijä ja nipottaja, mutta jos teen ruokaa rakkaudella ja harkitsen kunkin lajin maustamista ja lopputulosta, on kurjaa kun toinen pistää kaiken sekaisin suuhunsa. Osaan arvata argumentit ja kommentoinnit ja peukun suunnat tähän.
Minkälaista apua nyt tarkalleen ottaen täältä haet? Kuorossa mollaamista muilta leideiltä tuota äijää kohtaan?
En alkaisi suhteeseen minkäänlaisen ruokakikkailijan kanssa, koska en jaksa sellaista.
Haluan nauttia normaalista elämästä ja aterioista toisen kanssa jos seurustelen.
Vierailija kirjoitti:
On se aika iso ongelma, jos noin tärkeässä päivittäisessa asiassa heti alkuun on noin suuri ristitiita. Ymmärrän täysin aloittajaa.
Minä tykkään laittaa ja miettiä ateriakokonaisuuksia etenkin viikonloppuisin, mies saattaa kumota erillisellä lautasella tarjotun salaatin pääruuan päälle ja laittaa samaan haarukalliseen kaikkea sekaisin. Samoin sotkee risotot ja vihannekset ja lihat yhteen suupalaan. Ärsyttää, kun tiedän, ettei tarkkaan harkittuja makuja noin voi maistaa. Olen yrittänyt pitää suuni kiinni, mutta omaa ruokailunautintoani ärsytys häiritsee. Saatan olla hifistelijä ja nipottaja, mutta jos teen ruokaa rakkaudella ja harkitsen kunkin lajin maustamista ja lopputulosta, on kurjaa kun toinen pistää kaiken sekaisin suuhunsa. Osaan arvata argumentit ja kommentoinnit ja peukun suunnat tähän.
Mutta ei kaikilla ihmisillä ole yhtä vahvaa makuaistia. Ehkä miehellesi kaikki vaan maistuu enemmän tai vähemmän samalta, vaikka sinulla siinä olisi tarkkaan harkittuja makuja. Et sä voi vaatia miestä maistamaan niitä makuja sen enempää kuin se voi vaatia sua olemaan maistamatta. Teidän pitää vaan elää asian kanssa tai löytää joku kompromissi.
Luolamiehet tuskin söi nakkeja ja heseä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suostuuko syömään myös hienompia aterioita vai kieltäytyykö esim ravintola-annoksesta ja haluaa mielummin heseen? Onko ongelma ennemmin siinä että hän ei kokkaa myös sinulle takaisin vai siinä että hän ei syö edes sinun hänelle tekemää? Voihan tuo onnistua, jos molemmat syövät miten haluavat eivätkä puutu liikaa toisiinsa. Mutta voi myös olla liian suuri arvoristiriita. Mulla oli joskus ex, joka söi ihan valtavasti punaista lihaa ja olisi voinut juoda oliiviöljyä suoraan pullosta. Arvosteli lisäksi omaa ruokavaliotani tottakai. Erottiin ja nykyään olen yhdessä kasvisravinnosta kiinnostuneen miehen kanssa joka kokkaa mulle ihania kasvisruokia. Ei myöskään valita jos teen itselleni välillä sekasyöjän ruokaa, vaan voidaan syödä myös eri ruokia. Ei ongelmaa. Luolamiestä en jaksaisi enää katsella, mutta myönnän että se ei ollut eron suurin syy. Luolamiesmäisyys näkyi käytöstavoissakin.
Hän suostuu syömään noita hienompia aterioita, mutta ei halua laittaa rahaa niihin. On tarkka rahasta. Ei siis halua edes Hesburgeriin. Ja se, että hän ei nauti sellaisesta, että ruokailu on ihana hetki, kun ruoka maistuu hyvältä. Minua häiritsee se epäsuhta, että sinällään voisin tehdä omasta ilostani hänellekin ruokaa, koska tykkäisin itse siitä, mutta homma ei jäisi vastavuoroiseksi, koska mies ei tekisi sellaista nautittavaa ruokaa, koska hänelle riittää se, että hän käristää vaikka vaan 500g lihaa. Minua ärsyttää hänen ehdottomuutensa, koska hänellä on noissa ruoissa sellaisia ruokia, joiden ravintoarvo ei ole kovin hyvä (kuten nuo nakkipaketit). Ja ärsyttää sekin, että hän on aika ehdoton tuossa ruokavaliossaan, että ei liho (on vuosia sitten laihduttanut noin ja tämä jäänyt siitä malliksi) ja ei voi kokeilla sellaista, jossa on enemmän kasviksia (itselläni lautasella näitä enemmän). Ja lihan pitää olla halvinta.
Ei myös ärsyttäisi, jos välillä tehtäisiin eri ruokia, mutta tuntuu jotenkin kurjalta, että nyt ehdottomasti pitää olla eri ruoat. ap
Eli ydinasia ei ole se ruoka, vaan ruuan maksaja. Mies ei halua maksaa kalliita aterioitasi hienostoravintoloissa, sinä puolestaan et halua kustantaa miehelle kerran viikossa oppituntia siitä, miten mukavaa syöminen voi olla.
Liha on proteiinia, kasvikset hiilihydraattia (eli sokeria), joten ymmärrän miestä todella hyvin. Hän ei halua lihoa syömällä sinun nautittavaa ruokaasi, hänelle ruoka on pelkkää toiminnan ylläpitämistä varten.
Elämä kanssasi on hänelle vähän kuin entisen narkkarin elämä, jossa kumppaniksi osuu diileri, joka koko ajan yrittää saada sortumaan uudestaan.
Ja kuten jo on kerrottu, nakit voi olla jauhoisia tai sitten lähes 95% pelkkää lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te noita junttiukkoja löydätte?
Ihan perus mieheltä kuulostaa.
Ei miehiä useimmiten kiinnosta sellainen keinotekoinen hienostelu mitä naiset tekevät. Joitain kiinnostaa, mutta harvempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suostuuko syömään myös hienompia aterioita vai kieltäytyykö esim ravintola-annoksesta ja haluaa mielummin heseen? Onko ongelma ennemmin siinä että hän ei kokkaa myös sinulle takaisin vai siinä että hän ei syö edes sinun hänelle tekemää? Voihan tuo onnistua, jos molemmat syövät miten haluavat eivätkä puutu liikaa toisiinsa. Mutta voi myös olla liian suuri arvoristiriita. Mulla oli joskus ex, joka söi ihan valtavasti punaista lihaa ja olisi voinut juoda oliiviöljyä suoraan pullosta. Arvosteli lisäksi omaa ruokavaliotani tottakai. Erottiin ja nykyään olen yhdessä kasvisravinnosta kiinnostuneen miehen kanssa joka kokkaa mulle ihania kasvisruokia. Ei myöskään valita jos teen itselleni välillä sekasyöjän ruokaa, vaan voidaan syödä myös eri ruokia. Ei ongelmaa. Luolamiestä en jaksaisi enää katsella, mutta myönnän että se ei ollut eron suurin syy. Luolamiesmäisyys näkyi käytöstavoissakin.
Hän suostuu syömään noita hienompia aterioita, mutta ei halua laittaa rahaa niihin. On tarkka rahasta. Ei siis halua edes Hesburgeriin. Ja se, että hän ei nauti sellaisesta, että ruokailu on ihana hetki, kun ruoka maistuu hyvältä. Minua häiritsee se epäsuhta, että sinällään voisin tehdä omasta ilostani hänellekin ruokaa, koska tykkäisin itse siitä, mutta homma ei jäisi vastavuoroiseksi, koska mies ei tekisi sellaista nautittavaa ruokaa, koska hänelle riittää se, että hän käristää vaikka vaan 500g lihaa. Minua ärsyttää hänen ehdottomuutensa, koska hänellä on noissa ruoissa sellaisia ruokia, joiden ravintoarvo ei ole kovin hyvä (kuten nuo nakkipaketit). Ja ärsyttää sekin, että hän on aika ehdoton tuossa ruokavaliossaan, että ei liho (on vuosia sitten laihduttanut noin ja tämä jäänyt siitä malliksi) ja ei voi kokeilla sellaista, jossa on enemmän kasviksia (itselläni lautasella näitä enemmän). Ja lihan pitää olla halvinta.
Ei myös ärsyttäisi, jos välillä tehtäisiin eri ruokia, mutta tuntuu jotenkin kurjalta, että nyt ehdottomasti pitää olla eri ruoat. ap
Eli ydinasia ei ole se ruoka, vaan ruuan maksaja. Mies ei halua maksaa kalliita aterioitasi hienostoravintoloissa, sinä puolestaan et halua kustantaa miehelle kerran viikossa oppituntia siitä, miten mukavaa syöminen voi olla.
Liha on proteiinia, kasvikset hiilihydraattia (eli sokeria), joten ymmärrän miestä todella hyvin. Hän ei halua lihoa syömällä sinun nautittavaa ruokaasi, hänelle ruoka on pelkkää toiminnan ylläpitämistä varten.
Elämä kanssasi on hänelle vähän kuin entisen narkkarin elämä, jossa kumppaniksi osuu diileri, joka koko ajan yrittää saada sortumaan uudestaan.
Ja kuten jo on kerrottu, nakit voi olla jauhoisia tai sitten lähes 95% pelkkää lihaa.
Jösses näitä lihauskovaisia. Nyt jo kasviksetkin hiilaripitoisina lihottavat ja vastaavat jotain heroiinia.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään luolamiesruokavalio, vaan ihan tyylipuhdas junttiruokavalio. Oikeassa luolamiesruokavaliossa syödään runsaasti kasviksia, siemeniä, rasvoja, ja puhdasta lihaa. Ei mitään einesnakkeja.
Joo Ap'eellä termit hukassa ja aito luolamieskin. Sehän oikeasti toi luolamiesruokavalio on sellaista mitä meidän kaikkien pitäisi syödä. Sitä mitä löytää luonnosta ja jos saa nuijan kanssa jonkun elukan kiinni niin sekin vaan ruuaksi. Juuri niin kuten tuossa edellinen kirjoittanut ja tuossa tärkeysjärjestyksessä myös että liha viimeisenä tai vähäisempänä määrältään :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Näin joskus dokumentin, jossa selitettiin asutuksen kivikaudella keskittyneen rannoille. Ruokavalio on perustunut hyvin pitkälle kalaan.
Onnea mieskandidaatille ruokavaliontarkistuksen johdosta!
1. Epätodellinen "ruokavalio" josta ei suostu lainkaan joustamaan.
2. Sairaalloinen pihiys.
3. Mies saa epäterveellisen ruokavalionsa johdosta suolistosyövän ja kuolee nuorena, ap jää leskeksi.
Ei jatkoon.
Mutta tämän onkin pakko olla provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suostuuko syömään myös hienompia aterioita vai kieltäytyykö esim ravintola-annoksesta ja haluaa mielummin heseen? Onko ongelma ennemmin siinä että hän ei kokkaa myös sinulle takaisin vai siinä että hän ei syö edes sinun hänelle tekemää? Voihan tuo onnistua, jos molemmat syövät miten haluavat eivätkä puutu liikaa toisiinsa. Mutta voi myös olla liian suuri arvoristiriita. Mulla oli joskus ex, joka söi ihan valtavasti punaista lihaa ja olisi voinut juoda oliiviöljyä suoraan pullosta. Arvosteli lisäksi omaa ruokavaliotani tottakai. Erottiin ja nykyään olen yhdessä kasvisravinnosta kiinnostuneen miehen kanssa joka kokkaa mulle ihania kasvisruokia. Ei myöskään valita jos teen itselleni välillä sekasyöjän ruokaa, vaan voidaan syödä myös eri ruokia. Ei ongelmaa. Luolamiestä en jaksaisi enää katsella, mutta myönnän että se ei ollut eron suurin syy. Luolamiesmäisyys näkyi käytöstavoissakin.
Hän suostuu syömään noita hienompia aterioita, mutta ei halua laittaa rahaa niihin. On tarkka rahasta. Ei siis halua edes Hesburgeriin. Ja se, että hän ei nauti sellaisesta, että ruokailu on ihana hetki, kun ruoka maistuu hyvältä. Minua häiritsee se epäsuhta, että sinällään voisin tehdä omasta ilostani hänellekin ruokaa, koska tykkäisin itse siitä, mutta homma ei jäisi vastavuoroiseksi, koska mies ei tekisi sellaista nautittavaa ruokaa, koska hänelle riittää se, että hän käristää vaikka vaan 500g lihaa. Minua ärsyttää hänen ehdottomuutensa, koska hänellä on noissa ruoissa sellaisia ruokia, joiden ravintoarvo ei ole kovin hyvä (kuten nuo nakkipaketit). Ja ärsyttää sekin, että hän on aika ehdoton tuossa ruokavaliossaan, että ei liho (on vuosia sitten laihduttanut noin ja tämä jäänyt siitä malliksi) ja ei voi kokeilla sellaista, jossa on enemmän kasviksia (itselläni lautasella näitä enemmän). Ja lihan pitää olla halvinta.
Ei myös ärsyttäisi, jos välillä tehtäisiin eri ruokia, mutta tuntuu jotenkin kurjalta, että nyt ehdottomasti pitää olla eri ruoat. ap
Eli ydinasia ei ole se ruoka, vaan ruuan maksaja. Mies ei halua maksaa kalliita aterioitasi hienostoravintoloissa, sinä puolestaan et halua kustantaa miehelle kerran viikossa oppituntia siitä, miten mukavaa syöminen voi olla.
Liha on proteiinia, kasvikset hiilihydraattia (eli sokeria), joten ymmärrän miestä todella hyvin. Hän ei halua lihoa syömällä sinun nautittavaa ruokaasi, hänelle ruoka on pelkkää toiminnan ylläpitämistä varten.
Elämä kanssasi on hänelle vähän kuin entisen narkkarin elämä, jossa kumppaniksi osuu diileri, joka koko ajan yrittää saada sortumaan uudestaan.
Ja kuten jo on kerrottu, nakit voi olla jauhoisia tai sitten lähes 95% pelkkää lihaa.
En odottaisi tässä tilanteessa, että mies maksaa vaan että molemmat maksavat omansa.
Ja siis toki en pelkästään halua tarjota miehelle ruokaa vaan odotan vastavuoroisuutta.
ap
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään luolamiesruokavalio, vaan ihan tyylipuhdas junttiruokavalio. Oikeassa luolamiesruokavaliossa syödään runsaasti kasviksia, siemeniä, rasvoja, ja puhdasta lihaa. Ei mitään einesnakkeja.
Joo Ap'eellä termit hukassa ja aito luolamieskin. Sehän oikeasti toi luolamiesruokavalio on sellaista mitä meidän kaikkien pitäisi syödä. Sitä mitä löytää luonnosta ja jos saa nuijan kanssa jonkun elukan kiinni niin sekin vaan ruuaksi. Juuri niin kuten tuossa edellinen kirjoittanut ja tuossa tärkeysjärjestyksessä myös että liha viimeisenä tai vähäisempänä määrältään :)
Mies siis itse on ilmoittanut syövänsä "luolamiestyyppisesti", se ei ole minun käyttämäni termi. Ja hän siis ei syö pastaa eikä viljoja. Lähinnä jotain edullista proteiinia tai noita nakkeja ja sitten voi syödä esimerkiksi hedelmiä. ap
Vierailija kirjoitti:
Ja ikänne oli?
Toinen on yli 30 ja toinen yli 40.
Vierailija kirjoitti:
Luolamiehet tuskin söi nakkeja ja heseä.
Ei niitä Suomessa ole koskaan ollutkaan, mutta hylkeitä ovat syöneet päivittäin ja kalaa siellä missä niitä ei ole ollut. Rannoilta paljastui - jään sulaessa - vapaata maata, keräsivät kalat sieltä kivikoista päivittäin ja lintujen munille rakensivat uuttuja. Ei kukaan ole varastoinut ruokaa enempää kuin on tarvinnut.
Te ette jaa yhteisiä arvoja - mieti tarkkaan, oletko valmis joustamaan noin paljon parisuhteessa. Pois jäävät yhteiset treffi-illat ravintoloissa, kenties ystävien ja perheen järjestämät illanistujaiset? Joulu- ja pääsiäispöydät? Entä jos matkustatte ulkomaille, aiheuttaako miehen "ruokavalio" hankaluuksia ja häpeää joka vaiheessa: lentokoneessa, hotellin aamiaispöydässä, illallisella?
Myös minulle ruokailu on nautinto ja tärkeä osa arkea ja juhlaa, enkä olisi valmis suhteeseen, jossa en voisi jakaa sitä kumppanini kanssa.