Lue keskustelun säännöt.
Vanhempi! Mitä teet lapsesi lukutaidon eteen?
18.10.2020 |
Hesarissa on tänään juttua siitä, etteivät pojat ( ja kommenttien puolella tytötkään) lue juuri mitään. Mekaaninen lukutaito periaatteessa on, mutta lukeminen on raskasta, eikä luettua ymmärretä. Koulun vähäiset lukutunnit eivät pysty mitenkään kehittämään lukutaitoa, jos vapaa ajalla ei lueta.
Kommentit (21)
Luin tytölleni aina iltasatuja ja kerrottiin toisillemme iltatarinoita. Silti oppi lukemaan ja kirjoittamaan vasta koulussa. Peruskoulun päätteeksi sai diplomin "Lahjakas kirjoittaja".
Omalla tahdillaan lapsi oppii. Ei pidä kiirehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana voin kommentoida, että moni koti panostaa kyllä hienosti! Koulun lukeminen ja lukuläksyt eivät riitä. Lisäksi lukuläksyä ei oikein voi antaa joka päivä, kun esim. matikkaakin pitää harjoitella myös kotitehtävien muodossa. Moni koti luetuttaa lapsellansa jotain päivittäin ja myös kuuntelee ja korjaa luettua. Se tehostaa oppimista, lapsi ei opi lukemisen tarkkuutta, jos kotona sanojen arvailu menee läpi.
Sitten on ne kodit, joiden mielestä koulun tulee hoitaa kaikki. Kotitehtävien teko ei kiinnosta eikä mitään lueta. Tämä näkyy kyllä oppimisessa.
Kuinka moni vanhempi (erityisesti isä) näyttää lukemisen mallia lukemalla itse? Vai meneekö puhelimen räpeltämiseksi?
Olen jo isoäiti.
Lähetän lapsenlapselle kirjoja, mitä heillä luetaan ja hän kertoo minulle niistä Skypessä.
(Koska eivät ehdi/pääse nyt kirjastoon ja meillä on edellisen sukupolven kirjoja muutama hyllyllinen - ja lapsi tykkää kun saa postia.
Ja toki, kun on mummolassa niin joka ilta luetaan ja usein päivälläkin.
Lapsi nyt 4v
Vierailija kirjoitti:
Luin tytölleni aina iltasatuja ja kerrottiin toisillemme iltatarinoita. Silti oppi lukemaan ja kirjoittamaan vasta koulussa. Peruskoulun päätteeksi sai diplomin "Lahjakas kirjoittaja".
Omalla tahdillaan lapsi oppii. Ei pidä kiirehtiä.
Sillä ei ole merkitystä missä iässä 'oppii lukemaan itse' vaan oppiiko ikinä ymmärtämään lukemaansa kokonaisuutta. Se on tämä uuslukutaidottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vasta raskaana, mutta muistan lukeneeni jo vuosia sitten kirjaa, jossa kerrottiin miten pienen lapsen voi opettaa lukemaan. Kyseessä on Glenn Domanin kirja How to Teach Your Baby to Read ja se on taidettu suomentaakin. Siinä oli mielestäni hyviä neuvoja ja siinä mentiin lapsen ehdoilla, joten ajattelin kokeilla miten se sujuu. Kyseessä on meidän ensimmäinen lapsi, joten odotukset eivät ole korkealla siinä suhteessa, etten yhtään tiedä miten perhearki lähtee rullaamaan. Jos vauvalla on vaikka koliikki ja yhteiset lukuhetket eivät onnistu hyvässä tunnelmassa, niin sitten annetaan asian olla.
Meillä on kotona paljon kirjoja ja käymme kirjastossa säännöllisesti. Odotan jo mitä kaikkia kivoja kirjoja lapselle voi ostaa. Me miehen kanssa molemmat luemme, joten ainakin annamme hyvän esimerkin.
Muistan lapsuudesta miten kivaa oli, kun äiti luki meille iltasadun. Haluan antaa saman kokemuksen myös meidän lapsellemme.
Olen lukenut lapsilleni tasapuolisesti paljon ja säännöllisesti. Heillä on ollut kirjoja ja lehtiä myös omatoimisesti luettavana. Siitä huolimatta ovat oppineet lukemaan omaan tahtiinsa.
Poika oppi jo alle 5-vuotuaana, tytöt koulussa. Kaksi oppi lukemaan vasta eka luokan loppupuolella. Eivät vaan millään meinanneet tajuta hommaa. Poikaa ei millään tavalla on innostettu enempää, eikä hänelle luettu enempää tai vähempää. Itsekin "säikähdin" kun oppi niin itsekseen sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt enää tee muuta kuin noukin työmatkalla kirjastosta teinin varaamat kirjat kyytiin.
Aloitettiin taaperon kanssa mangneettikirjaimilla jääkaapin ovessa, jatkettiin muumiläppärillä, siirryttiin tietokoneelle eskaripeleihin. Aina on luettu iltasatuja, kuunneltu äänikirjoja, ostettu puuhakirjoja, automatklilla leikitty sanaleikkejä, kannettu selkä vääränä opuksia kirjastosta, ja olihan niitä lastenkirjoja lapsella mun vanhoja sekä omiakin vino pino. Eli lukeminen (ja myös laskeminen) on aina ollut itsestäänselvää ajankulua ja aluksi silkkaa leikkiä.
12-vuotiaana innostui lukemaan Sinuhe egyptiläisen ja Täällä pohjantähden alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin heille paljon, kun olivat lapsia. Nyt nuorina aikuisina toinen opiskelee kirjallisuutta ja toinen lukee muuten vaan paljon. En minä muuten ole tehnyt asian eteen mitään, en opettanut heitä lukemaan, oppivat itse, siis varsinaisen lukutaidon, esikoinen 5-vuotiaana ja kuopus 6-vuotiaana. Teineinä eivät lukeneet paljonkaan, mutta sittemmin ovat alkaneet lukea, lukevat varmasti enemmän kuin minä nykyään.
Meilläkin luettiin. Piirsin myös kuvia ja selostin samalla tarinaa siitä, mitä tapahtuu. Jo varsin pienenä hän toi eteeni paperia ja käski piirtämään. Lukemaan opittuaan kertoi, kuinka näkee mielessään kirjojen tapahtumat niin kuin elokuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo isoäiti.
Lähetän lapsenlapselle kirjoja, mitä heillä luetaan ja hän kertoo minulle niistä Skypessä.
(Koska eivät ehdi/pääse nyt kirjastoon ja meillä on edellisen sukupolven kirjoja muutama hyllyllinen - ja lapsi tykkää kun saa postia.Ja toki, kun on mummolassa niin joka ilta luetaan ja usein päivälläkin.
Lapsi nyt 4v
Olet kullanarvoinen.
No, enpä nykyisin paljonkaan. Tilaan muutamia lasten toivomia lehtiä ja kuskaan kirjastoon ja takaisin noin kerran viikossa. Vuorotellen myös lasten kanssa teemme keittiötöitä niin, että yksi lukee kirjaa ääneen. Automatkoilla myös luemme kirjoja ääneen.
Ennen on laulettu, loruteltu, luettu aamusatu, päiväsatu ja iltasatu. Jätetty koti siivoamatta ja käyty kirjastossa pidemmän kaavan mukaan, jossa on myös luettu kirjoja. Jätetty koti siivoamatta ja käyty kunnan jokaisen kirjaston satutunneilla. Jätetty koti siivoamatta, syöty eineksiä ja luettu satuja heti kun tullaan päiväkodista. Jätetty koti siivoamatta ja käyty muskarissa ( Lisää kielellistä tunnistamista.). Jätetty koti siivoamatta ja käyty lasten sanataidetunneilla...
Olemme itse toimineet mallina lukemiselle. Syödään suurin piirtein terveellisesti ja kotia hieman siivotaan, mutta vähintään tunti päivässä pitää jokaisen perheenjäsenen saada lukea päivittäin uutisten luvun lisäksi.
Koti ei ole blogikamaa, mutta kauniit kirjapinot ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin lapselleni paljon, joka päivä. Hän nautti siitä.
Näytin mallia, sillä meillä aikuset lukevat paljon ja kirjoja -myös lapsille sopivia oli joka paikassa. Hän söi ja repi niitä.
Kävimme kirjastossa, lainasimme lisää kirjoja. Hän nautti siitä.
Opettelimme lukemaan kun koulussa tuli vaikeuksia. Hän inhosi sitä.
Teimme lukivaikeusharjoituksia. Hän vihasi niitä.
Lahjoin lukemaan. Hän ei lukenut.
Yritin pakottaakin lukemaan. Vielä huonommat tulokset.
Kyllä minä mielestäni kaikkeni tein, mutta käteen se silti meni.
Jo ihan pienestä vauvasta juttelin hänelle kaiken aikaa ja lauleskelin, taaperoikäisestä lisäksi luin ja loruilin.
Kun halusi tietää miten joku sana kirjoitetaan, neuvoin. Hän oppi noin pienillä jutuilla nelivuotiaana lukemaan. Itse olen ihan samoilla eväillä oppinut lukemisen nelivuotiaana.
Luettiin paljon kirjoja ääneen. Kun oppi itse lukemaan, etsittiin yhdessä hauskoja kirjoja. Sai myös lahhaksi jonkun sarjan uutuuskirjoja.
Meidän lapset ovat jo isoja, mutta meillä on aina luettu paljon, ihan joka päivä kuvakirjoja, satuja, tarinoita, jne aina ikäryhmän mukaan. Me vanhemmat olemme myös kovia lukijoita, aina joku kirja luettavana. Kai ne lapset siihen tottuivat ja nyt huomaan, että he edelleen lukevat paljon kaikenmaailman älylaitteista huolimatta ja aina on esim. joululahjatoiveena useampikin kirja.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vasta raskaana, mutta muistan lukeneeni jo vuosia sitten kirjaa, jossa kerrottiin miten pienen lapsen voi opettaa lukemaan. Kyseessä on Glenn Domanin kirja How to Teach Your Baby to Read ja se on taidettu suomentaakin. Siinä oli mielestäni hyviä neuvoja ja siinä mentiin lapsen ehdoilla, joten ajattelin kokeilla miten se sujuu. Kyseessä on meidän ensimmäinen lapsi, joten odotukset eivät ole korkealla siinä suhteessa, etten yhtään tiedä miten perhearki lähtee rullaamaan. Jos vauvalla on vaikka koliikki ja yhteiset lukuhetket eivät onnistu hyvässä tunnelmassa, niin sitten annetaan asian olla.
Meillä on kotona paljon kirjoja ja käymme kirjastossa säännöllisesti. Odotan jo mitä kaikkia kivoja kirjoja lapselle voi ostaa. Me miehen kanssa molemmat luemme, joten ainakin annamme hyvän esimerkin.
Muistan lapsuudesta miten kivaa oli, kun äiti luki meille iltasadun. Haluan antaa saman kokemuksen myös meidän lapsellemme.
Luin satuja ääneen jo vauvamahalle ja sitten päivittäin vauvalle/taaperolle. Oppi lukemaan ekalla, mutta sanavarasto oli todella laaja, kiitos kaiken ikäkausiin sopivan lukemani. Jotain 9 v. luki Ruohometsän kansan (300 sivua?) ja vietti iltapäivät koulun yhteydessä olevassa kirjastossa... teki siellä läksyt ja luki...
Olin yh ja töiden jälkeen joskus jouduin hakemaan tytön kotiin syömään, nolona, mutta kirjaston täti kannusti tytärtäni lukemaan, eikä pannut pahakseen, vaikka hän siellä iltapäivät istui.
LUKEKAAN LAPSILLENNE. Monipuolisesti, löytää aiheen, mikä häntä kiinnostaa ja kannustaa lukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Luin tytölleni aina iltasatuja ja kerrottiin toisillemme iltatarinoita. Silti oppi lukemaan ja kirjoittamaan vasta koulussa. Peruskoulun päätteeksi sai diplomin "Lahjakas kirjoittaja".
Omalla tahdillaan lapsi oppii. Ei pidä kiirehtiä.
Meillä myös luettiin paljon. Lapsi oppi lukemaan ensimmäisen luokan syyslomaan mennessä. Sai nopeasti kiinni jo aikaisemmin lukemaan oppineet. Tärkeää on laaja sanavarasto, joka auttaa ymmärtämään luettua sisältöä
Kåymme kerran viikossa kirjastossa. Joka päivä luetaan ja lukevat. Akkari tulee joka viikko.