Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde, mutta eri asunnot?
18.01.2014 |
Voisko joku selittää miksi tällainen järjestely? Ymmärrän vielä vanhemmat ihmiset, mutta en niitä jotka tekevät lapsia ja lapset sitten asuu äidin kanssa.
Ja siis tahtoisin kuulla joltain sellaiselta, joka oikeasti asuu eri osoitteissa, en sellaisista, jotka papereilla asuvat eri osoitteissa.
Kommentit (16)
Lapsi iso, mutta ala-ikäinen. Kodista helppo matka kouluun ym. puolison kodista tosi hankala kulkea, muutto tarkoittaisi lapsen muuttoa isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä yksi, asuvat vielä eri kaupungeissakin: http://www.iltalehti.fi/viihde/2014011817944305_vi.shtml
Lusmut ja oman edun tavoittelijat tätä harrastaa.
Me ei aiota muuttaa yhteen, vaikka olemmekin saamassa lapsen. Muutan tosin lähemmäs miestä, jotta voivat vauvan kanssa nähdä helposti päivittäin. Näin siitä huolimatta, että miehen asunnossa olisi huone tyhjänä sekä mulle että vauvalle.
Syitä: mies on aika sotkuinen ja hänen kotinsa muistuttaa poikamieskimppakämpän ja varaston risteytystä. Mies pyörittää yritystään kotoa käsin ja varasto sijaitsee hänen makuuhuoneessaan, muutenkin joka paikka on täynnä ties mitä koneita ja niiden osia. Mulle taas on tärkeää, että on nättiä ja siistiä. En jaksaisi tuhlata aikaa asiasta riitelemiseen, kun näin kumpikin voi elää haluamallaan tavalla. Miehen tulot ovat myös tosi epäsäännölliset ja tiedän, että se stressaisi minua jos meillä olisi yhteinen talous.
Mies on myös tosi sosiaalinen ja haluaa nähdä kavereitaan joka päivä. Tekevät myös töitä yhdessä. Mä olen erakko, joka ei kestäisi että mun kotona ramppaa koko ajan porukkaa. Haluan olla yksin paljon. Jos asuttaisiin yhdessä perheenä, usein ainoa mahdollisuus siihen olisi lähteä kotoa jonnekin, eikä kaupungillakaan ole rauhaa niinkuin yksin kotona. Isompana lapsi voi kyläillään isältään ja saan nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta enemmänkin kuin satunnaisen tunnin leikkipuistoreissun. Toisaalta jos vauva huutaa koko ajan, nyt on joku muukin paikka kuin hotelli, missä toinen saa nukkua rauhassa ja ladata akkuja vuorollaan.
Tämä on jo vanha ketju, mutta ei varmaan haittaa.
Minulla on parisuhde niin, että meillä on omat asunnot. Molemmilla on avaimet toistensa asuntoihin, mutta aika harvoin niitä tulee käytettyä. Molemmat asunnot ovat suunnilleen saman kokoiset ja ihan kävelymatkan päässä toisistamme asutaan. Meillä ei ole lapsia emmekä ole niitä hankkimassa.
Mietin kysymystä, että miksi?
Miksi ei? Näin kumpikin saa tilaa olla myös aivan yksin kotona. On ihanaa nukkua toisen vieressä ja herätä toisen vierestä, mutta on myös todella ihanaa herätä aamulla yksin, se on luksusta ja arkiaamuisin kätevämpää, kun saa rauhassa vallata kylpyhuoneen, kolistella yms.
Sitten kun ollaan yhdessä, meillä molemmilla on siihen todella aikaa. Lisäksi se odotus toisen näkemisestä on mukavaa. Meillä on molemmilla omat kaveripiirit, mutta jonkin verran olen tekemisissä myös miehen kavereiden kanssa. Pidän kuitenkin tärkeänä, että mies saa olla kavereidensa kanssa ilman minua. Heillä on omat juttunsa.
Sen voin sanoa, että minä todella rakastan sitä miestä. Välillä on aikoja, kun näemme vain kerran viikossa (työt, harrastukset ym.), mutta sitä parempaa, kun lopulta saamme olla yhdessä ja mihinkään ei ole kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen muuttamassa omaan kämppään. Ollaan naimisissa. Mentiin liian nopeasti yhteen. Asuttu on yhdessä viisi vuotta. Ei toimi. Emme ole eroamassa.
Mä en ihan ymmärrä mikä siinä muka on niin kummallista. Mekin muutettiin kimppaan vasta n. vuosi naimisiinmenon jälkeen, toki meillä vaikutti se että mulla olis ollut älyttömän pitkä duunimatka. Tällä hetkellä, vaikayhdessä asutaankin, nähdään pääsääntöisesti vaan viikonloppuisin töiden takia. Ei varmaan asuttais kimpassa jos olis normi 8-16 työt, jos nähtäis joka päivä niin olis liikaa. Mä ainakin tarvitsen paljon itsekseen oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 10:00"]
Mä en ihan ymmärrä mikä siinä muka on niin kummallista. Mekin muutettiin kimppaan vasta n. vuosi naimisiinmenon jälkeen, toki meillä vaikutti se että mulla olis ollut älyttömän pitkä duunimatka. Tällä hetkellä, vaikayhdessä asutaankin, nähdään pääsääntöisesti vaan viikonloppuisin töiden takia. Ei varmaan asuttais kimpassa jos olis normi 8-16 työt, jos nähtäis joka päivä niin olis liikaa. Mä ainakin tarvitsen paljon itsekseen oloa.
[/quote] ... jaa aloittaja ymmärsikin meitä, me kun ollaan "vanhempia" ihmisiä, kummallakaan ei ole lapsia eikä tule.
Onhan toi eroa parempi vaihtoehto, jos muuten menee hyvin, mutta nimenomaan yhdessä asuminen ei onnistu syystä tai toisesta. Tietynlainen perhearjen jakaminen ei välttämättä onnistu, jos asutaan eri asunnoissa, mutta varmaan moni yhdessä asuvakin elää puolisonsa kanssa ihan eri arkea. On omat menot, erilaiset työajat, nukutaan ja valvotaan eri aikoihin, hoidetaan lapsia vuorotellen jne. Ei paljon jää aikaa yhteisille aamiaisille ja iltatoimille, mutta tulee riitaa siitä kun toinen kolistelee kun toinen haluaisi nukkua, tapellaan kotitöistä ja sotkuista. Näissä tapauksissa erillään asuminen voisi helpottaa kovastikin, kun kumpikin saisi elää kotonaan miten haluaa, ja jos oikeaa halua olla parisuhteessa löytyy, on pakko alkaa raivata elämästään tilaa ja aikaa kumppanillekin.
Erilleen muutto, varsinkin jos on lapsia, kuulostaa kuitenkin aika radikaalilta ratkaisulta, mutta toisaalta se osoitaa rohkeutta ja ongelmanratkaisuhalua, kun miettii, miten moni asuu yhdessä vain koska "kuuluu", kulissien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus erilleen muutto on lopun alkua ja joskus taas ei.
Meillä syinä on unirytmi, siisteyskäsitykset ja oman tilan tarve. Ei lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä omat asunnot. Molemmilla lapset ja yhteinen tulossa. En halua muuttaa miehen ahtaaseen ja sottaiseen kotiin.
enkä halua ,että lapseni joutuisi vaihtaa yläkoulua ja jättämään kaverit.
Tuntuu parhaalta näin,vaikka ikävä välillä vaivaa
Outoa että toi normi että pitäisi asua samassa kodissa on niin syvällä. Ehkä täällä sen huonoudesta huutelee eniten ne, jotka yrittää elää "mahdollisimman oikein" ja pitää kulissin pystyssä. On sellainen sanonta koirista ja kalikoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaisi että asuisimme yhdessä, mutta mä tykkään kun on omat kotityöt, omat rahat yms.
On kiva kun saa mennä nukkumaan silloin kun haluaa, ja herätä myös kun haluaa.
Ainakin silloin, jos toisella on muista suhteista peräisin olevia jälkeläisiä. En voisi sietää jonkun muun lapsia nurkissani, siksi omat asunnot välttämättömät. Mieluummin siis asuisin yhteisten kanssa yksin, toistaiseksi niitä ei kuitenkaan ole.