Muistellaan aikaa ennen koronaa

Vessassa käynnin jälkeen ei ollut pakko pestä käsiä

Syyslomalla pääsi etelän lämpöön : )

Sai yskäistä kaupassa yms. ilman että kaikki kääntyivät vihaisena katsomaan kuin kirjastossa oltaisiin

Pikkujoulukausi. Se oli piristystä tähän vuoden pimeimpään aikaan. Pukeuduttiin mustaan ja johonkin kimaltavaan. Halailtiin työkavereita. Baareihin kymmenien metrien jonot. Ei kukaan osannut viime vuonna tähän aikaan kuvitella Suomessa mitään turvavälejä ja maskeja.

Teatteriesitykset.

Työpaikan virkistyspäivänä lähdettiin oikeasti yhdessä ulos retkelle.

Työpaikan kahvihuoneessa näki työkavereita, joiden kanssa saattoi vaihtaa muutaman sanan ilman netti- tai puhelinyhteyttä.

Isovanhemmat sai pitää lastenlapsiaan sylissä ja ulkoilla ja asioida vapaasti😔

Kirkkoon joka sunnuntai.

Keikat.. Ikävä.. Viimeisin bändi minkä näin oli maaliskuussa. Ulkomaille olisi kiva päästä, jäi kaksi reissua veke tältä vuodelta.. Ylipäätään jonnekin meneminen ilman pelkoa että tulee kipeäksi/työnnetään joku saakelin pumpulipuikko nenään.

Pääsi työpaikalle, jossa oli ihmisiä.

Sai halata toisia.

upp

Kaupasta saattoi ostaa jotain matkaevästä autoon, ja syödä heti kaupasta tultua autossa.

R I S T E I L Y T

Ihmiset meni pikku flunssassa töihin ja oikeastaan mihin vain buranan voimalla.

Silloin mulla vielä oli töitä ja huoleton olo huomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kaupasta saattoi ostaa jotain matkaevästä autoon, ja syödä heti kaupasta tultua autossa.

Mulle tämä on kyllä lisääntynyt korona-aikaan 😁. Ennen saatoin käydä viikonloppuisin tapaamassa iäkästä äitiäni, ostaa entisen kotikaupungin kaupasta tuliaisia ja evästä itselleni, keittää sitten perillä teet ja ehkä lämmittää mikrossa ruokani. Kädetkin desinfioin ja pesin perillä.

Nyt ostan jotain, jonka voi syödä hätäisesti autossa. Desinfioin kädet ennen ja jälkeen kaupan ja autossa, sitten taas vierailupaikassa. Maski kauppaan ja toinen päässä koko vierailun. Ja olen iloinen, niin kauan kun yleensä vielä pääsee sisälle.

Ei kamalasti eroa. Yhtä tylsää ja yksinäistä ollut ennen ja jälkeen.

Hmmm, vaikea keksiä oikein mitään eroa omassa elämässäni. No joo, kun käyn sukulaista katsomassa vanhainkodissa, niin pitää laittaa maski naamalle. Keväällä ei päässyt jumppaan, uimaan, joogaan ja kirjastoon. Nyt pääsee jokapaikkaan, joten ihan normaalia elämää elellään. Jos uudelleen pistetään yhteiskunta kiinni, niin mun elämään se ei niin paljon vaikuta, että valittaisin. Mutta tietysti harmittaa yrittäjien puolesta ja kaupunkilaisilla on varmasti vaikeampaa. Eniten surettaa yksin jäävät vanhukset ja tulevat palvelujen leikkaukset, veronkorotukset, nuorillemme jäävä valtava velkataakka.