Muistellaan aikaa ennen koronaa

Marin ei ollut pääministeri.

Pystyi yskäisemään työpaikalla/harrastuksissa ja toteamaan rennosti "taitaakin olla flunssa tulossa, kurkku ollut jo muutaman päivän kipeä"

Uskalsi yskiä julkisella paikalla. Ei ollut jatkuvaa uhkaa bussiliikenteen alasajosta. Sai matkustaa ulkomaille.

On vieläkin vaikeaa olla kättelemättä, kun se tapa on juurtunut niin syvälle. Kurjaa, kun ei voi halata ystäviä.

Oi sitä Rockfestiä, kun oli porukkaa paljon ja edessä oleva nainen läikäytti oluet päälleni.

Oi sitä aikaa :)

Konsertit.

Jos teki mieli jotain, hain kaupasta. Nyt tilaan ruuan.

Sai tutustua baarissa uusiin ihmisiin ja jorata villisti vaikka aamuun asti.

Kotoota saattoi ihan spontaanisti lähteä ostoksille, ulos viettämään iltaa tai ystäviä tapaamaan pidemmän kaavan kautta.

Samanlaista elämäni on kun ennen koronaa koska olen yksinäinen eläkeläinen.

Pystyi käydä aktiivisesti syömässä mäkkärissä ja pääsi näkemään niitä kauniita misuja.

On ikävä heitä...💗

Ennen pikku nuhat ei ollut yhtään mitään ja eivät estäneet normaalia elämistä. Kuumeettomana ja hyvävointisena vähän nenä valuen sai mennä töihin, kouluun, harrastuksiin, lapset kavereille, sukulaisia tapaamaan, ruokakauppaan jne. Pieni nuha oli yhtä kuin terve, nyt se on varoitusmerkki vakavammasta ja suunnilleen pahin painajainen. En aiemmin edes kiinnittänyt huomiota kuinka usein noita pikku nuhia lasten kanssa sairastetaan.