Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ratkaisusta, että eletään eronneina vuosi pari saman katon alla?
18.01.2014 |
Eli meillä tilanne, että mies haluaa erota (mitään ei ole siis tehtävissä, kaikki on yritetty). Koska lapset ovat pieniä (nuorin 2) ja minulla haastava työ, en yksinkertaisesti selviä yksin arjesta enkä myöskään halua, että lapset olisivat pääosin isällään, enkä myöskään usko, että hän pärjäisi. Meillä ei myöskään oikein olisi varaa toiseen asuntoon tai joudutaan muuttamaan pienempään asuntoon ehkä toiselle alueelle, mikä ei tietenkään olisi lapsille hyväksi, kun kaikki piirit täällä.
Ollaan siis mietitty ratkaisua, että elettäisiin lasten takia kriittinen aika eli vuosi pari saman katon alla eri makkareissa tietysti nukkuen (erittäin tärkeeä miehelle) ja hoidetaan arki yhdessä.
Se on tietysti aivan kamalan rankka ratkaisu minulle, joka olen loukattu osapuoli, mutta toisaalta työni tuo minulle lohtua ja ainoa tapa, jolla voin pitää työni matkoineen, on se, että mies on koko ajan arjessa mukana. Hän on kuitenkin hyvä isä ja hänellä on lapsiin hyvä suhde.
Tämä ei SIIS TODELLAKAAN ole mikään hyvä ratkaisu, mutta mahdollisesti parempi kuin se, että erotaan, josta seurauksena muutto, se, että luultavasti joutuisin jättämään työni/repimään lapset kasilta päiväkotiin aamulla sen sijaan, että nyt voivat mennä iisimmin miehen erilaiset työkuvion takia. Lisäksi kaikki arki vaikeutuisi, kun kolmen lapsen kanssa arki on yhtä kuljettelua paikasta toiseen. Eri asunnoissa kaikki tietysti vaikeutuisi ja lasten menoissa pitäisi varmaan tinkiä jne.
Tavoite on tietysti se, että vanhemmat eivät riitele, vaan ovat kohteliaissa väleissä. Eihän se kylmä liitto lapsille mikään terve malli ole, mutta versus se toinen vaihtoehto... huoh. Kaipa aika moni muukin "kylmissä liitoissa etelee, vaikkeivat olisi virallisesti eronneetkaan". Mitä olette mieltä? Kokemuksia?
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hermot kestää,niin asukaa pois..
Miksi mies haluaa erota? Millä lailla hän on sinua loukannut? Jos on muita suhteita tuo ei tule onnistumaan. Oletteko käyneet puhumassa jossakin?
No ei varmaan ole, koska tuohan on ideana täysin päätön. Ihmettelen, miten tilanne on voinut päästä noin pahaksi niin lyhyessä ajassa, vai onko nuorin lapsi tehty suhteeseen, joka ei ollut kunnossa. Niin tai näin, en usko että mikään voi tulla täysin yllätyksenä ja vaikka lapsia käykin sääliksi, te aikuiset olette ihan itse soppanne keittäneet. Kasilta hoitoon, onpa too-si too-si aikaista.
Mies haluaa erota, koska ei vain tunne minua kohtaan mitään. :/ Ja on siis loukannut minua jättämällä minut.
Ei olla käyty puhumassa, koska mies ei suostu. Sitä ole yrittänyt ehdottaa noin 500 kertaa, mutta ei niin ei.
Tuohon saman katon alla asumiseen kai suostuisi väliaikaisesti, mutta olen samaa mieltä siitä, että jos tulee toinen nainen kehiin, se ei onnistu. Mies on kuitenkin vakuuttanut, ettei tulisi, mutta ainahan se mahdollista on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se tilane olisi sitten oleellisesti parempi vuoden tai parin päästä? Lapset ovat edelleen pieniä ja käyvät hoidossa/koulussa... Kuskattavaa on sittenkin. Pienemmät asunnot vasta sitten? Vai saatteko rahaa säästettyä niin paljon, että parissa vuodessa tilanne olisi erilainen?
Käytkö 6 ihan täysillä? Se kolmas lapsi muuttaa perheen arjen taas aika totaalisesti. Suhde oli kunnossa, kun kolmatta alettiin hankkia. Mies on ollut uupunut, mutta ei myönnä sitä eikä suostu menemään lääkäriin eikä myöskään pariterapiaan. Hän ei vain näe muuta vaihtoehtoa kuin eron. Minä ap, olen yrittänyt kaikkeni. En ole mitenkään itse saattanut tilannetta tähän. Nyt vain yritän sumplia asioita lasten kannalta parhaiten päin.
Toivottavasti 6 sinulle ei eteen tule se tilanne, että puolisosi ilmoittaakin vain, ettei enää jaksa. Eikä sinulla ole siihen mitään sanottavaa. Pitää vain sopeutua. Epäilenpä, etten ole ensimmäinen tämän kohdannut ihminen maailmassa tai tällä palstalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 Hyvä kysymys. Ainakin keskimmäinen on sen verran isompi, että voi liikkua jonkin verran itsenäisesti. Nyt pitää viedä kaverille ihan lähellekin. Vuoden parin päästä ei enää. Ja isoin on sitten niin iso, ettei tarvitse kuskata enää minnekään. Pystyy sitten kulkemaan täysin julkisilla (nyt jo osin, mutta ei kokonaan). Se on toki helpotus. Pienimmän pahin uhmaikä on ohi ja kyllä itse asiassa ollaan saatu maksettua hieman asuntovelkaa pois silloin ja myös säästettyä rahaa.
Eli toki hankalaa on sittenkin, mutta tämä on kyllä ihan paskin aika erota, mutta kun mies on eri mieltä. Hänen mielestään kaikki vaan muuttuu paremmaksi, kun tää meiän "paska" suhde loppuu. Hällä ei taida olla ihan realiteetit hallussa. Kuvittelee myös, ettei lasten turvallisuudentunteeseen vaikuta mitenkään tää meiän kriisi, vaikka itse lohduttelin itkeviä lapsia illalla, kun mies asui vähän aikaa kaverillaan. Huoh, tää on niin tätä.
Se kannattaa muistaa, että esim. Kela katsoo teidän asuvan avoliitossa ja olette velvollisia elättämään toisianne. Elaritkaan eivät taida tulla kyseeseen, vaikka niistä et nyt puhunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 Juu-u. Me olemme kyllä kumpikin työssäkäyviä, normaalipalkkaisia ihmisiä. Ostimme vain perheasunnon ensiasunnoksi, siksi velkaa paljon, joten toiseen asuntoon tämän lisäksi ei ole varaa, vaan asunto pitää sitten joskus luultavasti myydä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 Mikä mielestäsi on parempi idea?
Ap
Tuossa ei ole mitään outoa. Suomesta löytyy tuhansia kulissiavioliittoja joissa eletään kymmeniäkin vuosia.
Jatkatte vanhaan maaliin ja nukutte eri makkareissa
Kokemusta 10 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääkö mies, että eron jälkeen hän todennäköisesti huoleehtisi lapsista vuoroviikoin? Ja kaikesta omassa huushollissaan? Mitä jos nyt itse lähtisit viikoksi pois, lomalle tai vaikka hotelliin asumaan, jotta mies oppisi pyörittämään arkea yksin lasten kanssa?
15 Olet varmaan oikeassa. Miksi te olette päätyneet tuohon ratkaisuun? Onko teillä muita suhteita?
ap
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:52"]
Tuossa ei ole mitään outoa. Suomesta löytyy tuhansia kulissiavioliittoja joissa eletään kymmeniäkin vuosia.
Jatkatte vanhaan maaliin ja nukutte eri makkareissa
Kokemusta 10 vuotta
[/quote]
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta voihan tuo onnistuakin jonkun aikaa. Minusta teidän kannattaa sopia pelisäännöt ainakin seuraavii asioihin:
- Kuinka pitkään sopimus on voimassa (siis jokin konkreettinen aika, aina voi sitten tehdä uuden sopimuksen)
- Miten raha-asiat hoidetaan (eli minkä verran kumpikin maksaa kodin ja lasten kustannuksista, entä autot, lomat jne.)
- Kummankin oma aika ja missä se vietetään
- Suhteet (miten saa pitää yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen, saako tavata kotipaikkakunnalla, saako tuoda yhteiseen kotiin, jos toinen ei ole kotona, saako näyttäytyä julkisesti uuden onnen kanssa jne.)
- Mitä tutuille ja sukulaisille kerrotaan, miten heidän nähden käyttäydytään, käydäänkö yhdessä tapaamassa sukulaisia, pitääkö toisen olla kotona, jos toisen sukua tulee kylään)
Keskustelkaa myös ainakin jollain tasolla miten sitten jatkossa. Eli suunnitellaanko, että toinen jää lasten kanssa jatkossa tähän kotiin vai meneekö myyntiin jne.
Mä en muuten oikeastaan ajatellut mitään "kulissiliittoa", vaan ihan rehellisesti ja avoimeksti kerromme, mistä on kyse, lapsillekin. Mä käsitän kulissit niin, että yritetään pitää jotenkin salassa liiton kaatumista ja pidetään kulisseja pystyssä.
Mä olen ajatellut, että tämä on tällainen käytännöllinen ratkaisu, jotta päästään mahd. vähillä vaurioilla pikkulapsi-ikä ohi ja sitten katsotaa systeemit uusiksi.
Ap
Maailman paskin idea. Oletko ap tosiaan niin avuton, että et kykene lapsistasi huolehtimaan itse, ja onko mies niin käsi, että ei kykene olemaan lastensa kanssa OMASSA kodissaan? Yrität nyt roikkua miehessä lasten varjolla? Ja "repimään lapset päiväkotiin kasilta"? Se on ihan hyvä aika, moni joutuu viemään lapset päiväkotiin klo 6, vanhempien tai vanhemman työaikojen takia. Sellasta se elämä on. Miehesi tosiaan on oikeassa, kaikki muuttuu paremmaksi kun paska suhteenne loppuu, ja asutte erillänne, tossa suunnitelmassasi ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta. Ei ne lapset siitä erosta kärsi kuin hetken, vaan oudosta suunnitelmastasi, jossa pitkitätte väistämätöntä jolloin eroatte parin vuoden kylmyyden ja kriiseilyn jälkeen joka tapauksessa. Ihan älytön juttu ja itsepetosta sulla, nyt on pahin ajankohta erota...No mikä susta olisi hyvä, ei koskaan?
Mun vanhemmat erosivat kun olin yhdeksän(?) vuotias. Nyt 13 vuotta myöhemmin he asuvat vieläkin yhdessä omakotitalossa, vaikka itse en enään siellä asu. Molemmilla omat makuuhuoneet ja tulevat hyvin toimeen keskenään kämppiksinä.
Mitä muuten tulee toisiin suhteisiin, niin sopimus olisi se, että toista suhdetta ei sotkettaisi mitenkään vielä perhe-elämään. VAikuttaisi nyt, että miehellä ei vielä olisi toista naista, mutta varma en tietenkään voi olla. Sekin on toki mahdollista. Vannoo siis, ettei ole, eikä varsinaisesti ole sillä tavoin ollut poissa, että tällainen mahdollisuus olisi tullut mieleen.
Ap