Meistä tehtiin ls kun en ole meidän vauvan kanssa

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 12:16"]

no kiintymyssuhde vauvaan häiriytyy jos ei pääse sitä hoitamaan. Ja itse olin elämäni ensimmäisen vuoden sairaalassa ja usko pois ap, se jättää jälkensä. Mikään ei ole tärkeämpää vauvalle kuin äidin syli.

[/quote]

Isän syli on yhtä tärkeä. Älä urhaan ylennä itseäsi.

[/quote]

Minä olen ollut myös 60-luvulla paljon vauvana sairaalassa ja silloin ei äiti saanut edes käydä katsomassa.

Enpä ole kokenut kärsiväni siitä mitenkään. Hyvä lapsuus minulla on ollut ja hyvä äiti ja isä.

[/quote]

Niin. SINÄ et ole kärsinyt. Nyt on kysymys jonkun toisen vauvasta. Aika oli täysin eri. Ajat ovat onneksi muuttuneet ja vauvan läheisyyden tarpeesta on enemmän tietoa tänäpäivänä.

[/quote]

Siis onko ihmisen psyyken rakenne muuttunut, kun entisajan vauvat ei kärsineet, mutta nykyajan vauvat kyllä?

Minusta lapset ja nuoret voivat yhä huonommin... vaikka saavat yhä enemmän huomiota, hyvinvointia, .... eihän siitä ollut kauan kun lapset oli 10-vuotiaina töissä. Nyt ei voi olla edes sairaalassa ilman koko perhettä vierellä. Johtaakohan tämä mihinkään hyvään loppujen lopuksi? Ovatko lapset sitten jotenkin tasapainoisempia? Minusta eivät! Huonompaan vaan mennään.

"olisin lapsen kanssa joka senkuntti".

No itse en saanut olla. Sain olla osastolla tietyinä hoitoaikoina. Mutta en tosiaankaan kokoaikaa. 

kyllä sairaalasta tehdään ls-ilmoja,tässäkin tapauksessa on tehty ihan asiasta

terv perhetyöntekijä

Minusta ihan asiallinen syy, oletettavasti tehty siksi koska AP ei ole sairaalassa edes silloin, kun toinen vanhempi on kotona. Vauvani on ollut sairaalassa ja tosiaan joduin hoitamaan samanikäistä kaksossisarusta kotona. Menin kuitenkin sairaalaan aina joka hetki, kun joku toinen pystyi tätä toista vauvaa hoitamaan. En kestänyt ajatusta siitä, että rakas lapseni on täysin vieraiden käsissä.

Ei tehdä ilmoituksia todellakaan jos ei käy kolmea kertaa viikossa! Uskokaa jo.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 12:16"]

no kiintymyssuhde vauvaan häiriytyy jos ei pääse sitä hoitamaan. Ja itse olin elämäni ensimmäisen vuoden sairaalassa ja usko pois ap, se jättää jälkensä. Mikään ei ole tärkeämpää vauvalle kuin äidin syli.

[/quote]

Isän syli on yhtä tärkeä. Älä urhaan ylennä itseäsi.

[/quote]

Minä olen ollut myös 60-luvulla paljon vauvana sairaalassa ja silloin ei äiti saanut edes käydä katsomassa.

Enpä ole kokenut kärsiväni siitä mitenkään. Hyvä lapsuus minulla on ollut ja hyvä äiti ja isä.

[/quote]

Niin. SINÄ et ole kärsinyt. Nyt on kysymys jonkun toisen vauvasta. Aika oli täysin eri. Ajat ovat onneksi muuttuneet ja vauvan läheisyyden tarpeesta on enemmän tietoa tänäpäivänä.

[/quote]

Siis onko ihmisen psyyken rakenne muuttunut, kun entisajan vauvat ei kärsineet, mutta nykyajan vauvat kyllä?

Minusta lapset ja nuoret voivat yhä huonommin... vaikka saavat yhä enemmän huomiota, hyvinvointia, .... eihän siitä ollut kauan kun lapset oli 10-vuotiaina töissä. Nyt ei voi olla edes sairaalassa ilman koko perhettä vierellä. Johtaakohan tämä mihinkään hyvään loppujen lopuksi? Ovatko lapset sitten jotenkin tasapainoisempia? Minusta eivät! Huonompaan vaan mennään.

[/quote]

Päin vastoin. Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

"Onnistun kuitenkin tekemään sellaista perhesuunnittelua, että pystyn varautumaan erilaisiin elämäntilanteisiin, joita tässä on koettukin. Lisäksi osaan kommunikoida lasteni kanssa sekä kasvattaa heitä, joten tiukoissakin paikoissa heidät on voinut ottaa mukaan erilaisiin tilanteisiin, ja ovat jopa ymmärtäneet sen, miksi  äidin täytyy välillä olla se pienimmän kanssa sairaalassa tms."

Sinä pystyt, mutta suurin osa vanhemmista kuitenkin hoitavat ja kasvattavat lapsensa niillä voimavaroilla ja eväillä mitä juuri sillä HETKELLÄ on käytettävissä.

Eikä kaikilla ole edes sinun laillasi kristallipalloa, josta voisi ennustaa tulevaisuutensa, mitä elämä tuo tulleessaan esim. sairauksia, taloudellisia huolia jne.

Jokainen meistä kait kuvittelee olevansa parempi vanhempi, kuin muut, kaikissa kriisitilanteessa, mutta oman lapsen kasvatus tulokset näkyvät vasta sitten, kun lapsi on aikuinen ja miten hän kohtelee muita esim. iäkkäitä vanhempiaan tai muita sairaita.

Ei kaikille osastoille voi todellakaan viedä vanhempaa sisarusta tuntikausiksi. [quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:30"]

Siis pienempi lapsi yksin sairaalassa? Eihän tolle tietenkään mitään voi. Mä olisin ehkä sinuna ottanut vanhemman mukaan ja ollut siellä sitten kaikki. Tai pyytänyt isovanhemman tai kaverin olemaan vanhemman kanssa. Vähän tietty riippuu, minkä ikäisiä sun lapset on. Miksei sun mies voi ottaa vapaata?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:26"]

Onneksi ls-ilmot eivät olleet muotia silloin 22 vuotta sitten, kun meillä oli vastaava tilanne. Oli nimittäin henkisesti todella rankkaa ilman mitään ilmoituksiakin.

Meillä oli 10 kk ikäinen vauva, kun 2,5-vuotias esikoinen sairastui yhtäkkiä vakavasti ja joutui olemaan sairaalassa yli kuukauden. Vuorottelimme miehen kanssa ja hän oli sairaalassa viikonloput, mutta hän ei yksityisyrittäjänä voinut olla töistä poissa, muuten meillä ei olisi ollut tuloja ollenkaan.

Mummot auttoivat välillä ja ystävät auttoivat myös, mutta 10-kuinen oli aika sekaisin tilanteesta. Itse olin suurimman osan ajasta sairaalassa esikoisen kanssa. Vieläkin itkettää se vaikea tilanne, enkä olisi ketään ulkopuolista siihen enää tarvinnut arvostelemaan ja ilmoituksia tekemään!

[/quote]

Ei olisi ilmoitukseen ollut aihettakaan, koska hoiditte tilanteen mitä ilmeisimmin niin hyvin kuin pystyitte. Tässä ap:n tapauksessa näin ei näytä olevan.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:26"]

Onneksi ls-ilmot eivät olleet muotia silloin 22 vuotta sitten, kun meillä oli vastaava tilanne. Oli nimittäin henkisesti todella rankkaa ilman mitään ilmoituksiakin.

Meillä oli 10 kk ikäinen vauva, kun 2,5-vuotias esikoinen sairastui yhtäkkiä vakavasti ja joutui olemaan sairaalassa yli kuukauden. Vuorottelimme miehen kanssa ja hän oli sairaalassa viikonloput, mutta hän ei yksityisyrittäjänä voinut olla töistä poissa, muuten meillä ei olisi ollut tuloja ollenkaan.

Mummot auttoivat välillä ja ystävät auttoivat myös, mutta 10-kuinen oli aika sekaisin tilanteesta. Itse olin suurimman osan ajasta sairaalassa esikoisen kanssa. Vieläkin itkettää se vaikea tilanne, enkä olisi ketään ulkopuolista siihen enää tarvinnut arvostelemaan ja ilmoituksia tekemään!

[/quote]

Ei olisi ilmoitukseen ollut aihettakaan, koska hoiditte tilanteen mitä ilmeisimmin niin hyvin kuin pystyitte. Tässä ap:n tapauksessa näin ei näytä olevan.

[/quote]

Näin on. Onneksi tukea on tulossa lastensuojelusta.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

"Siis onko ihmisen psyyken rakenne muuttunut, kun entisajan vauvat ei kärsineet, mutta nykyajan vauvat kyllä?

Minusta lapset ja nuoret voivat yhä huonommin... vaikka saavat yhä enemmän huomiota, hyvinvointia, .... eihän siitä ollut kauan kun lapset oli 10-vuotiaina töissä. Nyt ei voi olla edes sairaalassa ilman koko perhettä vierellä. Johtaakohan tämä mihinkään hyvään loppujen lopuksi? Ovatko lapset sitten jotenkin tasapainoisempia? Minusta eivät! Huonompaan vaan mennään"

Samaa olen miettinyt. Mikä tekee tämän päivän lapsista niin vaativan, kun tosiaan ennen äitiyslomat olivat 1-2kk ja nyytit annettiin nuorten lastenhoitajien ja kotiapulaisten hoidettavaksi ja ne äidit jotka olivat kotona, eivät tosiaan joutaneet pitämään vauvaa sylissä tai pitämässä seuraa, kun vedet oli kannettavana ja pyykit käsinpestävänä, eikä kotitöitä helpottavia kodinkoneita ollut. Kaikki tehtiin käsin, vaatteita myöten. Työajat olivat pitkät, myös lauantaina ja kesälomat lyhyet. Varakkaiden perheiden vauvoilla oli jopa ulkopuoliset imettäjät ja hoitajat.

Mutta siitä huolimatta vauvat varttuivat täysipainoiseksi nuoriksi ja aikuiseksi, eikä sellaisia ongelmia ollut kuin tänä päivänä,  vaikka nykyään lapsi saa vanhempiensa kaiken palvonnan ja hoivan, jopa yhteiskunnan tuella 3-vuotiaaksi ja sama palvonta ja hoiva jatkuu lähes aikuisikään saakka.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Kuinka paljon 70-80 luvulla tutkittiin näitä mielenterveysasioita? Mistä tiedät että nuoret ovat onnettomampia nykyään. Kun ei niiltä ajoilta ole tutkimustuloksia mielenterveydestä eikä näin paljon tiedetty psyykkeestä.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Luepas oheinen linkki, Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksen mukaan asiat ovat tässäkin menneet paaljon parempaan suuntaan: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1859318

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Kuinka paljon 70-80 luvulla tutkittiin näitä mielenterveysasioita? Mistä tiedät että nuoret ovat onnettomampia nykyään. Kun ei niiltä ajoilta ole tutkimustuloksia mielenterveydestä eikä näin paljon tiedetty psyykkeestä.

[/quote]

Oletko tosissasi? :D

Otamme nyt psyykentutkimuksen ensi askeleita :D

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:13"]

Luepas oheinen linkki, Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksen mukaan asiat ovat tässäkin menneet paaljon parempaan suuntaan: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1859318

[/quote]

Ministeriön jargonia, just.

Voi hyvä ihminen. Miten vähän seuraat aikaasi?

Googleta hakusanoilla "nuorten pahoinvointi Suomessa" ja valista itseäsi. Jotenkin ihan kauhistuttaa tuollainen laput silmillä kulkeminen jossain hyvinvointiunelmassa.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:11"]

Tuliko kenellekään mieleen, ettei niitä vanhempia edes usein toivota sinne osastolle heilumaan joka viikko useaksi päiväksi saanhoitajien ja muiden terveydenhoitoalan ammattilaisten vaivaksi.

[/quote]

Höpön höpön kuinka älytön kommentti. Vanhemmat ovat siellä missä on sairas lapsikin.

[/quote]

Keskolassa ei ainakaan saanut olla koko ajan. Toivottiin että käydään vain tiettyinä kellonaikoina. Keskosille lepo ja hiljaisuus on tärkeää, nukkuvat hyvin paljon. Yöpyminen oli mahdollista vain jos vauva on hengenvaarassa.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Kuinka paljon 70-80 luvulla tutkittiin näitä mielenterveysasioita? Mistä tiedät että nuoret ovat onnettomampia nykyään. Kun ei niiltä ajoilta ole tutkimustuloksia mielenterveydestä eikä näin paljon tiedetty psyykkeestä.

[/quote]

Oletko tosissasi? :D

Otamme nyt psyykentutkimuksen ensi askeleita :D

[/quote]

No voi haloo? Anna mulle ne tutkimukset ja miten kehittynyttä se silloin oli NYKYPÄIVÄÄN verrattuna..:)

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta voisin kertoa hiukan omia kokemuksia, jos niistä olisi apua. On todella kurjaa, että teille on lähdetty hakemaan apua lastensuojeluilmoituksen kautta, sen sijaan, että apua olisi tarjottu suoraan sairaalan sosiaalityöntekijoiden ja muun sairaalan järjestelmän kautta.

Meille syntyi noin 2v sitten vauva, jolla huomattiin syntymän jälkeen kirurgita hoitoa vaativa ongelma. Vauvan isoveli oli tällöin 1,5v. Vauva siirrettiin vuorokauden ikäisenä yliopistosairaalaan (2h välimatka kotipaikkakunnalle). Yhtäjaksoinen sairaalahoito kesti 2kk. Ja senkin jälkeen lapsi oli vaativa hoidettava (kontrollit lähisairaalaan 2krt/vk ja akuuttitilanteissa päivittäin tai osastohoitoon), syötöt ja lääkitykset kellon mukaan, kirjanpito syötöistä ja vaipoista jne.

Lähdimme heti seuraava päivänä vauvan perään sairaalapaikkaunnalle. Mies sai erityishoitorahaa (n.70% palkasta) eli oli pois töistä, isoveli oli mukana. Asuimme hostellissa sairaalan lähellä (kela korvaa 20€/aikuinen/vkr) ja vuorottelimme miehen kanssa lasten hoidossa, toinen siis pienen luona sairaalassa ja toinen isomman kanssa hostellissa. Pari seuraavaa viikkoa sukulaiset pystyi auttamaan isomman hoidossa, mutta sitten oli heillä lomat pidetty (kävimme kotona  aina muutaman päivän välein, jotta näimme myös isompaa lasta).

Sitten oli sukulaisten lomat pidetty ja otimme isomman mukaan taas sairaalapaikkakunnalle. Silloin astui kuvaan sairaalan sosiaalityöntekijä, joka sanoi, että tällä menolla loppuu vanhemmilta voimat.

Hän soitti kotipaikkakuntamme päivähoitotoimeen ja saimme maksusitoutumuksen päivähoitopaikkaan sairaalapaikkakunnalle. Seuraavaksi arkipäiväksi isoveli sai päiväkotipaikan sairaalan lähipäiväkotiin. Olihan se 1,5v suuri shokki joutua isoon päiväkotiin kylmiltään, mutta yllättävän hyvin hän sopeutui jo parissa päivässä. Päiväkotipaikka oli ilmainen, kun miehen erityishoitorahaa ei lasketa tuloksi päivähoitomaksua laskettaessa ja minun äitiyspäiväraha oli niin pieni.

Kun pienempi pääsi jatkohoitoon kotipaikkakunnan sairaalaan, niin isompi sai päivähoitopaikan ns. kriisipaikkana (siis ei tarvinnut jonottaa). Minä asuin pienemmän kanssa sairaalassa (vauva oli lasten osastolla, eikä vastasyntyneiden osastolla) ja mies kävi päivät töissä ja isoveli päiväkodissa. Illalla mies ja isoveli tuli sairaalaan meitä katsomaan.

Vauvan kotiuduttua isoveli jatkoi tutussa hoitopaikassa, mies töissä ja minä hoidin vauvaa. Sama jatkuu vieläkin, tosin nyt kun pienen kunto on parempi, niin isoveli on kotona 1-2 arkipäivää viikossa.

Ainakin oman kokemuksen mukaan vauvan luona kannattaa olla mahdollisimman paljon. Näin oppii tuntemaan vauvan ja oppii hänen hoitonsa. Sitten on helpompi hoitaa häntä myös kotona ja huomata kotona milloin kaikki ei ole kunnossa.

Eli minun vinkkini on, että ota yhteys sairaalan sosiaalityöntekijään ja pyydä häntä auttamaan isomman hoitopaikan saamisessa. Päivähoitotoimen on todella vaikea kieltäytyä antamaan hoitopaikkaa, kun sairaalan sosiaalityöntekijä perustelee sen tarpeellisuutta. Ja silloin paikan saa yleensä kriisipaikkana eli kaikkien jonojen ohi ja johonkin lähipäiväkotiin/perhepäivähoitajalle (eikä jonnekkin tosi kauas). Käykää sosiaalityöntekijän kanssa läpi myös kaikki teille kuuluvat tuet (matkakorvaukset, hoitorahat, vammaistuet jne.). Ei nämä tuet kaikkea korvaa, mutta kompensoivat hiukan kustannuksia.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Kuinka paljon 70-80 luvulla tutkittiin näitä mielenterveysasioita? Mistä tiedät että nuoret ovat onnettomampia nykyään. Kun ei niiltä ajoilta ole tutkimustuloksia mielenterveydestä eikä näin paljon tiedetty psyykkeestä.

[/quote]

Oletko tosissasi? :D

Otamme nyt psyykentutkimuksen ensi askeleita :D

[/quote]

No voi haloo? Anna mulle ne tutkimukset ja miten kehittynyttä se silloin oli NYKYPÄIVÄÄN verrattuna..:)

[/quote]

Niinpä...levottomia mielenterveyspotilaita hoidettiin kuumilla kylvyillä, joitakin sähköshokeilla ja kallon porauksilla. Siinä vanhan hyvän ajan psyykenhoitoa...