Työkaveri kehuu lastaan huippulahjakkaaksi

Joo ei kiinnosta pätkääkään kun työkaveri tai naapuri kehuu lapsiaan. Kohteliaisuudesta kuuntelen ja nyökyttelen et onpa upeeta ja ihanaa. Jätän myös omien lasteni kehumiset kotiin, ei tulisi mieleenkään jaaritella työkavereille kuinka ihmeelliset lapset mulla on. Kun en usko että ketään kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 19:42"]

Kehun lapsiani, miestäni, ystäviäni, tuttaviani, toisinaan itseänikin. Ei ole keneltäkän pois.

[/quote]

Ai työkavereillesi? Mahdat olla suosittua seuraa kahvipöydässä.

Mun mielestä on ihan ok, jos kehuu lastaan ja toivottavasti myös kehuu lapselle itselleen. Sehän on tärkeintä! Voi kivasti todeta jotain kivaa lapsistaan myös muille vaikka niille työkavereille.

MUTTA: jos kehuminen on perusteetonta ja jatkuvaa, niin silloin ollaan rasittavuuden ja naurettavuuden äärellä ja on noloa.

Tiedän perheen, joka hehkutti vuositolkulla miten lahjakas heidän lapsensa on, mutta ihan tosi tavalliseksi pulliaiseksi on osoittautunut. Lapsi ei myöskään pärjännyt missään normaaleissa harrastuksissa (urheilut, soittamiset jne.) niin lapselle etsittiin niin kallis harrastus(moottoriurheilu), ettei sitä ole juuri kellään varaa harrastaa, niin siinä voi sitten päteä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:09"]

Ei ole ollenkaan vaikea sanoa "ai kun hienoa, onpa hän etevä" tms. mutta tympii kuunnella ainaista kehumista. Mulla on ystävä jonka jokainen lapsi on erittäin lahjakas... Tähän kuuluu myös se ettei koskaan sanota mitään kivaa muiden lapsista.

[/quote]

Tämä on niin totta, mutta eihän toisten lapset tietty olekaan niitä huippulahjakkaita.

Lapsia saa kehua. Eivät he siitä pilalle mene! Minun mielestäni on kivaa, jos joku kehuu lapsiaan, koska olen riittävästi nähnyt niitä, jotka eivät lapsistaan pahemmin välitä. Joitakin kiinnostaa enemmän uudet poikaystävät ja baarit ja lapset tungetaan isovanhemmille tai ihan mihin tahansa, ettei tarvitse itse tehdä mitään lasten eteen.

Lapsen kehuminen huippulahjakkaaksi herättää minussa aina puistattavia tunteita. Usein äiti on sokea oman lapsen suhteen. Lapsi on ihan tavallinen pulliainen. Kun äiti julistaa koulun vanhempaintapaamisessa opettajalle lapsensa älykkyytä ja lahjakkuutta, tulee mieleen, että äiti pyrkii joko tieten tahtoen tai tiedostamattaan vaikuttaa opettajaan, että lapsi saisi parempia numeroita. Olen tavannut työssäni äitejä, jotka ovat olleet pettyneitä, kun heidän lahjakkaat lapsensa eivät olekaan saaneet kymppejä, vaan vain kaseja. Mutta kun ne ihmelapset eivät ole suoriutuneet enemmän kuin kasin edestä, niin mistä sitä paremman numeron tempaisisi?

Kehukoot vanhemmat lapsiaan suoraan kotona, mutta työkaverille tai tuttavalle tuollainen kehuminen tuntuu rehentelyltä ja itsensä ylentämiseltä. 

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:05"]Minusta olisi ollut ihan kivaa jos äitini olisi kehunut minua muillekin... Jos esimerkiksi olisin jotenkin saanut tietää että ei olekaan ihan tavallista että 3v. oppii lukemaan itsekseen, ehkä en olisi nolannut itseäni kerhossa kun oletin että kaikki muutkin osaavat lukea... 

Tai jos joku kehui minua nätiksi, niin olisi ollut ihan kivaa jos äiti olisi edes kiittnäyt eikä sanonut jtn tyyliin "no ei siitä ikinä mitään missiä tule". Sain kuulla ihan tarpeeksi koulussa miten ruma ja tyhmä olin.

[/quote] ai, onko 3 vuotiiana lukemaan oppiminen sellainen juttu, että pitäisi kehua työkavetreillekin. Eipä ole tullut mieleen :-)

[/quote] Miten sina sitten puhut lapsistasi? Kylla minusta on aika hienoa jos kolmevuotias osaa lukea. Sanotko sitten etta tuo meidan Tauno on sellainen uuvatti etta ei viela tokaluokallakaan ole oppinut lukemaan? Se kai on suomalaisen etiketin mukaan korrektia kaytosta ja vaatimattomuutta joka ei korota itseaan muiden ylapuolelle. (Siitahan tassa on kysymys ja piilokateudesta.)

Minun äidilläni on ystävä, joka ei koskaan kestänyt kuulla, kun äitini yritti kertoa jotain kivaa meistä lapsista kun olimme pieniä. Ystävä aina nopeasti muutti puheenaihetta ja vähitellen äitini lopetti puhumasta meistä lapsista. Itse ajattelin lapsena, että onpa nolo kaveri, kun on ystävälleen niin tyly. Olisi ollut kiva, jos hän olisi sanonut vaikka että onpa kiva kun kummityttö osaa hyvin asioita.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:17"]

Lapsia saa kehua. Eivät he siitä pilalle mene! Minun mielestäni on kivaa, jos joku kehuu lapsiaan, koska olen riittävästi nähnyt niitä, jotka eivät lapsistaan pahemmin välitä. Joitakin kiinnostaa enemmän uudet poikaystävät ja baarit ja lapset tungetaan isovanhemmille tai ihan mihin tahansa, ettei tarvitse itse tehdä mitään lasten eteen.

[/quote]

Edelleen rautalangasta vääntäen: KUKAAN ei ole lapsien kehumista vastaan vaan sitä vastaan, että sillä ikävystytetään työkaverit. Nostaako se jotenkin lapsen itsetuntoa, kun lapsi ei edes tiedä, että häntä kehutaan? Entäs jos nämä työkavereille kehujat eivät itse kehu omaa lastaan, asettavat vain uusia vaatimuksia huippulahjakkaille lapsilleen?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:27"][quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:05"]Minusta olisi ollut ihan kivaa jos äitini olisi kehunut minua muillekin... Jos esimerkiksi olisin jotenkin saanut tietää että ei olekaan ihan tavallista että 3v. oppii lukemaan itsekseen, ehkä en olisi nolannut itseäni kerhossa kun oletin että kaikki muutkin osaavat lukea... 

Tai jos joku kehui minua nätiksi, niin olisi ollut ihan kivaa jos äiti olisi edes kiittnäyt eikä sanonut jtn tyyliin "no ei siitä ikinä mitään missiä tule". Sain kuulla ihan tarpeeksi koulussa miten ruma ja tyhmä olin.

[/quote] ai, onko 3 vuotiiana lukemaan oppiminen sellainen juttu, että pitäisi kehua työkavetreillekin. Eipä ole tullut mieleen :-)

[/quote] Miten sina sitten puhut lapsistasi? Kylla minusta on aika hienoa jos kolmevuotias osaa lukea. Sanotko sitten etta tuo meidan Tauno on sellainen uuvatti etta ei viela tokaluokallakaan ole oppinut lukemaan? Se kai on suomalaisen etiketin mukaan korrektia kaytosta ja vaatimattomuutta joka ei korota itseaan muiden ylapuolelle. (Siitahan tassa on kysymys ja piilokateudesta.)

[/quote] no ei ole tullutmieleen töissä kailottaa, että mun lapsipa oppi lukemaan 3 vuotiaana. Ei varmaan ole ainoa lapsi. Minulle riittää, että tytölle koulu on helppoa ja numerot hyviä. Mutta että pitäisi töissä ja sukujuhlissa mainostaa, että huomaattehan, että mun lapsi on huippuälkykäs, kun oppi lukemaan 3 vuotiaana

Tunnen niin myötähäpeää niitä kehujia kohtaan, kun eräänkin mamman lapsi hyvistä numeroistaan huolimatta käyttää nuuskaa ja pyörii epämääräisessä jengissä ja ei oikein pärjää koulussa, vaikka sen piti olla aivan erityinen. Toisen kehujamamman lapsi olikin erityinen. Sille tehtiin kolmannella HOJKS ja sdiirrettiin pienryhmään