Olenko julma?
Tapailin miestä joka painoi päälle aika huolella ja tahtoi tavata kokoajan, joka iltä olisi pitänyt puhua puhelimessa vähintään tunti. Ahdistuin heti niin etten koskaan ennen. Tapailua kesti n. 3 viikkoa. Mistään seurustelusta tai mistään ei voi puhua.
Viestiteltiin miehen kanssa. Kerroin olevani ahdistunut ja että en usko että tästä tulee mitään. Mies sanoi että ota sitten hengähdystaukoa. Fine, sanoin minä vaikka tiesin ettei hengähdystauot tai mitkään muuta käsitystäni.
Mies alkoi kysellä sitten tekstarilla että missä mennään, oonko miettinyt asioita ja miksi pidän häntä epätietoisuudessa. Vastasin asiallisesti selittäen että edelleen en koe enää että meidän kanssattaisi tapailla. Mulla ei fiiliksiä enää, ahdistaa enkä halua jatkaa tapailua. Mies protestoi että "jätän hänet tekstarilla". Alkoi inttää että haluaa puhua asiasta puhelimessa. Kello oli 23 illalla ja sanoin että en ala nyt soitella, eikä ole puhuttavaa sen enempää. Ei mulla ollut mitään sanottavaakaan. Mies alkoi syyllistää että "Mulle jää tästä todella paska maku kun et suostu selvittämään asioita puhelimitse".
Olisiko pitänyt suostua puhumaan puhelimessa? Kun mulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa? Joskus tapailut loppuu näin, eihän tämä ole mitenkään kummaa. Olisinko velvollinen terapioimaan puhelimessa muutaman viikon tapailun päättämistä ettei miehelle tulisi paha mieli? Luultavasti ärsyyntyisin vaan enemmän. Nyt jo ärsyttää.
Kommentit (2)
Minulle tuli kyllä vähän paha mieli aloituksestasi. Voidaanko puhua?
mä luulin, et vaan naiset on tollasia :)
älä vastaa sille nää, jos ei kerran usko.