Kiistaa pikkuasiasta

Onko kukaan teistä perehtynyt kirjallisuuteen erityisemmin? Minua on kovasti alkanut vaivata yksi pikkuseikka, ja tajuan itsekin, että olisi parempi antaa asian olla. Mutta jostakin syystä se saa minussa aikaan tunnekuohun, vaikka aihe on niin kuiva kuin kirjallisuus.

Tuttavani luki Huovisen kirjan Veitikka ja kertoi tapaamisessaan, kuinka hän oli kovasti masentunut kirjasta, koska se oli niin raskas. Hän kertoi, että se on syvällinen analyysi Adolf Hitleristä ja että kirjoittaja on tehnyt ison urakan käydessään useasti Saksassa haastattelemassa Hitlerin aikalaisia, tuttuja ja mm. hänen entistä opettajaansa.

Lisäksi tuttuni kauhisteli Hitlerin luonnetta ja kertoi tosina esimerkkeinä kirjassa mainittuja juttuja kuten mitä kaikkea Adolf Hitler oli syönyt ja kuinka paljon.

Itse olen lukenut kirjan aikaa sitten, mutta minusta tuttavani otti teoksen jotenkin liian vakavasti, joten sanoin, että käsittääkseni kirja on huumoria.

Tuttu oli nyt käynyt kysymässä joltain kirjallisuuden asiantuntijalta tätä asiaa, ja asiantuntija oli myöntänyt, että Huovinen oli todella matkustellut Saksassa keräämässä aineistoa ja että kirjalla on vakava tarkoitus.

Minulle tuli tunne, ettemme taida tuttuni kanssa puhua aivan samaa kieltä. Kirjan tarkoitus voi olla vakava, vaikka muoto olisi humoristinen.

Kiistamme on vielä ratkaisematta. Tuttuni on toki myöntänyt, ettei hänenkään mielestään kirja ole tieteellinen teos ja että kirjan loppu on fiktiota. Mutta hänestä on sääli, että monien mielissä kirjan loppu vesittää koko kirjan pelkäksi huumoriksi.

Juuri tässä kohtaa mieleeni tuli se ajatus, että puhumme eri kieltä ja tarkoitamme eri asioita. Kai huumorinkin takana voi olla ajatusta?