Miehen veljen avioton lapsi. Kukaan ei välitä?
Miehelläni on veli, joka on tehnyt suuren virheen ja saattanut naisen raskaaksi. Siis yhden illan hoito, eivätkä ole yhdessä, ikinä olleetkaan. Nainen ei kertonut raskaudesta mitään, tuli esiin vasta puolivuotiaan lapsen kanssa. Veli ei halunnut kuulla mitään ja pyysi, ettei pidä mitään yhteyttä. Ei tunnusta isyyttään.
No, mieheni veljellä on avoin FB-tili, josta näkee aika vähälläkin salapoliisityöllä sukulaisuussuhteet. Otti FB:n välityksellä meihin muihin yhteyttä ja sanoi, että haluaa tutustuttaa tämän lapsensa meihin "sukulaisiin".
SIIS MITÄ IHMETTÄ NYT TEEN? Sanonko, että hoitakoot tämän asian miehen veljen kanssa vai pidän yhteyttä lasteni serkun äitiin vai mitä? En halua olla missään tekemisissä tässä sopassa.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:42"]
Minun mielestä teidän ei tarvitse lähteä tähän soppaan. Jos nainen haluaisi vain antaa lapsen tutustua sukulaisiinsa, ei elatuksia tms, niin sen voi tehdä myöhemminkin. Ei noin pieni sukulaisiaan tietä tai murehdi. Kunhan kasvaa isommaksi niin voisi olla kivakin leikkiä serkusten kesken. Siihen on kuitenkin aikaa, saattaa siinä välissä se hömelö pikkuvelikin aikuistua.
Että itse olisi kohtelias niin naiselle voisi vastata jotain, epäkohteliasta olisi olla vastaamatta mitään. Sano ystävällisesti mutta suoraan että et tässä vaiheessa halua tähän soppaan mukaan, mutta kunhan lapset kasvaa niin voisivat sitten myöhemmin tutustua.
[/quote]
Kiitos tästä! Tämä oli loistava neuvo. Taidanpa tehdä näin. Tuntuu vain siltä, että asia on liian tulenarka nyt, enkä halua mennä sörkkimään asioita, jotka eivät oikeasti minulle mitenkään kuulu. Olisi kiva, että lapset tuntisivat serkkunsa, mutta en halua väenväkisin alkaa tutustua naiseen, johon joku läheinen ihminen ei halua olla missään tekemisissä.
ap
[/quote]
Eipä kestä :) Eiköhän nainenkin tämän ymmärrä, antaa pölyn laskeutua rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:42"]
Minun mielestä teidän ei tarvitse lähteä tähän soppaan. Jos nainen haluaisi vain antaa lapsen tutustua sukulaisiinsa, ei elatuksia tms, niin sen voi tehdä myöhemminkin. Ei noin pieni sukulaisiaan tietä tai murehdi. Kunhan kasvaa isommaksi niin voisi olla kivakin leikkiä serkusten kesken. Siihen on kuitenkin aikaa, saattaa siinä välissä se hömelö pikkuvelikin aikuistua.
Että itse olisi kohtelias niin naiselle voisi vastata jotain, epäkohteliasta olisi olla vastaamatta mitään. Sano ystävällisesti mutta suoraan että et tässä vaiheessa halua tähän soppaan mukaan, mutta kunhan lapset kasvaa niin voisivat sitten myöhemmin tutustua.
[/quote]
Kiitos tästä! Tämä oli loistava neuvo. Taidanpa tehdä näin. Tuntuu vain siltä, että asia on liian tulenarka nyt, enkä halua mennä sörkkimään asioita, jotka eivät oikeasti minulle mitenkään kuulu. Olisi kiva, että lapset tuntisivat serkkunsa, mutta en halua väenväkisin alkaa tutustua naiseen, johon joku läheinen ihminen ei halua olla missään tekemisissä.
ap
[/quote]
Kai sille äidille voisi kertoa niitä neuvolassa kyseltäviä sukurasitteita, perinnöllisiä sairauksia jne, jos niitä on.
Muuten tämä ehdotus on ihan hyvä, et kieltäydy, mutta otat aikaa antaa tilanteen rauhoittua.
Jästipään vanhemmat ei ilmeisesti tiedä lapsenlapsestaan? Puhuisivat jästille ehkä järkeä?
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:21"]
18 sinulle sanoisin, että turhaan vihoittelet. Noita lehtolapsia on omassakin suvussa ja hyvin on sopeuduttu elämään sillä porukalla mikä on, eikä ole muita ventovieraita sen kummemmin kaivattu. Pienellä paikkakunnalla tiedän olevani sukua joillekkin, eikä niistä ole silti puhuttu. Paitsi ehkä nyt asianomaisten kuoltua vähän avoimemmin.
[/quote]
No sulla on varmaan vähän eri näkökulma tähän kuin tuolla numerolla 18. Ilmeisesti sukusi lehtolpaset eivt ole aiheuttaneet sulle sitä, että puoli sukuasi puuttuu etkä saa heihin kontaktia? tai että suku olisi hylännyt äitisi ja sinut? Kyllä tuolla ihmisellä on syytä suruun ja vihaan.
[/quote]
Kiitos.
Ja juuri näin, on inhottavaa, kun kysytään sukulaissuhteita, mitä siihen vastaan? Joo, on mulla sukulaisia, mutta isovanhempani päättivät ettei olla sukua eli en tunne heitä eikä tätini edes tiedä mun olemassaolosta? Valehtelen noiden puolesta?
Isäni puolelta ei ole setiä eikä tätejä ja isän vanhemmatkin kuolivat kun olin alle kouluikäinen.
En mä ole varsinaisesti vihainen, surullinen kyllä. Ja välillä myös kateellinen niille, joilla on sukulaisia ja mulla ei ole. Tai on, mutta eivät edes tiedä siitä mitään. Mikä oikeus mun tädeillä oli kasvaa sisarusten kanssa ja heidän lasten serkusten? Miksi mä ja mun äiti ollaan niin paljon huonompia?
Ja ei, en ole vihainen myöskään noille tädeilleni, he eivät tosissaan edes tiedä siskostaan enkä usko, että näin keskimäärin 50-vuotiaina heitä enää edes kiinnostaisi.
Mutta isovanhempiani ihmettelen, miten voi tehdä omalle lapselleen noin? Olenko mä perinyt ton sairaan mielen geenin? Onko vaarana, että mäkin vaan hylkään lapseni joskus?
[/quote]
Musta sulla on jotain muuta vialla. Et voi elämäsi ongelmista syyttää tuntemattomia ihmisiä tai montaa sukupolvea taaksepäin. Ei tuollainen yleensä ole asia, jonka kanssa ei pystyisi elämään. Monessa suvussa ja perheessä on joitain epäselvyyksiä, eikä se silti murra ihmisten psyykeä noin.
On meidänkin lapsilla tätejä ja setiä, jotka eivät pidä mitään yhteyttä, eivät toiset isovanhemmatkaan. Ei heitä vaan kiinnosta, emmekä ole väkisin alkaneet kaveerata. Ei kukaan meistä silti ole katkera, jokainen luo oman elämänsä eikä se ole jostain isovanhemmista tai isoisovanhemmista kiinni. Mieti asiaa siltä kannalta, onko äitisi myrkyttänyt omalla katkeruudellaan mielesi? Tuosta olisi hyvä päästä sinun yli. Se ei ole todellinen syy vaikeuksiisi.
[/quote]
Ööö... Mihin ihmeen vaikeuksiin? Mun vanhemmat on tarjonneet mulle tosi hyvän elämän, mulla on hyvä mies ja lapsi tulossa. Työpaikkakin löytyy ja koti. Sukulaisia ei löydy, mutta ei se nyt mikään VAIKEUS ole :-D Välillä kun kuuntelee ihmisiä, niin sehän on suorastaan helpotus, kun ei ole ketään muuta kuin vanhemmat xD
Ja joo, mun äiti on katkera. En voi häntä kuitenkaan syyttää, hän on elänyt kuin huutolaislapsi milloin kenenkin nurkissa, koska omia vanhempia ei kiinnostanut ja isä jopa kielsi olemassaolon. Olen molemmat isovanhempani tavannut ja ovat edelleen vastenmielisiä ihmisiä, itsekkäitä ja pienisieluisia. Luultavasti äidistäni ei olisi heidän kanssaan koskaan kasvanut yhtä tasapainoista, ihanaa ja rakastavaa ihmistä kuin mitä hän nyt on.
Tuolla joku sanoi, että jos ottaisin itse yhteyttä noihin sukulaisiini.. Olen sitä harkinnut, mutta päättänyt, että en sotke turhaan heidän elämäänsä. He eivät tiedä, koska heidän äitinsä kielsi näiden isää kertomasta, joten en koe asiakseni lähteä heidän elämäänsä sotkemaan ja kenties jopa muuttaa heidän koko käsitystään omista vanhemmistaan. On liian iso riski, että rikkoisin jotain, joka on pysynyt ehjänä jo vuosikymmeniä. Lisäksi, kun vanhemmat on tuollaisia, epäilen pahasti, että lapset on samanlaisia..
Otin tämän tässä nyt vaan esille, että miltä tuosta pienestä lapsesta ja hänen lapsestaan saattaa tuntua myöhemmin, kun koko toisen vanhemman puolen suku puuttuu.
Haha. Onkohan oikeesti Ap:n veli kyseessä, vaiko onko löyhäpilluinen AP itse jakanut vittuaan vähän liikaa ja nyt on YH:na vauvan kanssa FB:ssä etsimässä ja stalkkaamassa sen isukkia että sais elatusmaksuja! :D
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:42"]
Minun mielestä teidän ei tarvitse lähteä tähän soppaan. Jos nainen haluaisi vain antaa lapsen tutustua sukulaisiinsa, ei elatuksia tms, niin sen voi tehdä myöhemminkin. Ei noin pieni sukulaisiaan tietä tai murehdi. Kunhan kasvaa isommaksi niin voisi olla kivakin leikkiä serkusten kesken. Siihen on kuitenkin aikaa, saattaa siinä välissä se hömelö pikkuvelikin aikuistua.
Että itse olisi kohtelias niin naiselle voisi vastata jotain, epäkohteliasta olisi olla vastaamatta mitään. Sano ystävällisesti mutta suoraan että et tässä vaiheessa halua tähän soppaan mukaan, mutta kunhan lapset kasvaa niin voisivat sitten myöhemmin tutustua.
[/quote]
Kiitos tästä! Tämä oli loistava neuvo. Taidanpa tehdä näin. Tuntuu vain siltä, että asia on liian tulenarka nyt, enkä halua mennä sörkkimään asioita, jotka eivät oikeasti minulle mitenkään kuulu. Olisi kiva, että lapset tuntisivat serkkunsa, mutta en halua väenväkisin alkaa tutustua naiseen, johon joku läheinen ihminen ei halua olla missään tekemisissä.
ap
[/quote]
Kai sille äidille voisi kertoa niitä neuvolassa kyseltäviä sukurasitteita, perinnöllisiä sairauksia jne, jos niitä on.
Muuten tämä ehdotus on ihan hyvä, et kieltäydy, mutta otat aikaa antaa tilanteen rauhoittua.
Jästipään vanhemmat ei ilmeisesti tiedä lapsenlapsestaan? Puhuisivat jästille ehkä järkeä?
[/quote]
Jästipään vanhemmat kyllä tietävät, kyllä kaikki tietävät. Vanhemmille jo se, että poika on harrastanut ylipäätään seksiä, on ihan liian paljon tietoa. Häpeävät silmät päästään, että näin on tapahtunut ja he haluaisivat sysätä tämän koko asian maton alle. Appivanhempani eivät siis tule todennäköisesti koskaan olemaan missään tekemisissä tämän lapsen ja naisen kanssa, oli tilanne mikä tahansa. Tiedä sitten, mistä se jääräpäisyys on periytynyt langolleni..
Ehkäpä nyt sitten annetaan pölyn vähän laskeutua ja katsotaan tilannetta jossain vaiheessa uudestaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 14:34"]Haha. Onkohan oikeesti Ap:n veli kyseessä, vaiko onko löyhäpilluinen AP itse jakanut vittuaan vähän liikaa ja nyt on YH:na vauvan kanssa FB:ssä etsimässä ja stalkkaamassa sen isukkia että sais elatusmaksuja! :D
[/quote]
Sama tuli itselleni mieleen. Taitaa olla AP itse tuo tarinan nainen jonka joku baarihoito pamautti paksuksi. Aborttiakaan ei tehnyt, kun on itse niin ruma että tietää ettei toiste sais enää kuitenkaan.
Minustakin olisi vähän outoa alkaa teidän tutustumaan naiseen ja lapseen, jos lapsen isä ei ensin jollain tavalla ole heidän elämässä mukana. Kun teillä olisi perhejuhlat, niin lapsi ja isä tapaisi siellä ja lapsi ei ehkä edes tietäisi, että tuo on isäni...?!
Ymmärrän, että nainen haluaa tutustuttaa lapsen sukuunsa, mutta jotenkin sen täytyisi lähteä vanhemmista, tässä tapauksessa isästä. Ette kai voi ottaa serkuksi ketä tahansa, jonka äiti väittää, että tämä lapsi on sen ja sen miehen.
Jos lapsen etua ajattelee, niin äidin pitäisi ehdottomasti teettää isyystutkimukset ja virallistaa lapsen isä. Vaikka ei sitten mitään elatusmaksuja haluaisikaan, niin lapsella ainakin olisi virallinen isä ja hän tietäisi myöhemminkin juurensa. Silloin tekin voisitte ehkä helpommin pitää yhteyttä.
Jos äiti ei halua isältä mitään, niin miksi alunperinkään otti isään yhteyttä?
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:07"]
No en kyllä jaksaisi alkaa pitämään yhteyttä. Minä en myöskään edes tiedä kaikkia serkkujani ja enpä ole asiasta kärsinyt.
Ilmoittaisin, että ei ole minun asiani.
[/quote]
Luulin, että oman isäni suku on vain jotenkin ainutlaatuisen kusipäisiä, kun eivät halunneet edes tutustua minuun. Näköjään eivät olleet niin ainutlaatuisia. Kurja ajatella, että tälläkin hetkellä joku pikkutyttö- tai poika istuu hiekkalaatikolla miettimässä miksi toisilla on serkkuja tai kaksi mummoa. Perseestä suorastaan! Totta helvetissä se kuuluisi sinulle!
Nyt ap luuri käteen, äläkä jätä sitä lasta ilman teidän sukunne tukea, lapsi kuuluu sukuun ihan samalla tavalla kuin sinunkin lapsesi. Lapsen isä on sika, sille sinä et mitään voi, vain sille, ettet sulje silmiäsi ja hautaa päätäsi hiekkaan!
[/quote]
Hassua, minä en ole ikinä istunut hiekkiksellä miettimässä, kuka mun serkku on, tai missä mun mummo tai pappa.
Samoin mieheni ei käsittääkseni ole tuollaiseen tuhlannut aikaa.
Kumpikin on löytänyt läheiset ihmiset ihan muualta. Miehen isä ei ole ikinä nähnyt edes lastaan, eikä ole pahemmin häntä hetkauttanut tuntemattomat serkut.
Minun isäni kuoli ollessani pieni ja kun on ollut perusturva kunnossa, ei ole tarvinnut kaihoilla isän puoleisten sukulaisten perään, jotka jäivät isän kotimaahan, kun äidin kanssa muutimme Suomeen.
Joten älä nyt sentään yleistä. Ei kaikki ole vanhojen ja olemattomien asioiden märehtijöitä. Toiset menee elämässä eteen päin.
Turha tuollaisia asioita on salatakaan, ei ne vaikene kuoliaaksi. Jossain vaiheessa ja mahdollisesti huonolla hetkellä tulevat taatusti esiin.
Keneltä se on pois jos saa tuntea tai ainakin tietää oikeat verisukulaisensa? Tarpeeksi piilotellaan ihmisten opikeita sukulaisia ja vääristä yritetään tehdä oikeita, ihan pakolla. Nämä jotka eivät saa lapsia hankkivat keinolla millä hyvänsä ja sitten ovat niin oikeaa isää ja äitiä, naurettavaa.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:07"]
No en kyllä jaksaisi alkaa pitämään yhteyttä. Minä en myöskään edes tiedä kaikkia serkkujani ja enpä ole asiasta kärsinyt.
Ilmoittaisin, että ei ole minun asiani.
[/quote]
Luulin, että oman isäni suku on vain jotenkin ainutlaatuisen kusipäisiä, kun eivät halunneet edes tutustua minuun. Näköjään eivät olleet niin ainutlaatuisia. Kurja ajatella, että tälläkin hetkellä joku pikkutyttö- tai poika istuu hiekkalaatikolla miettimässä miksi toisilla on serkkuja tai kaksi mummoa. Perseestä suorastaan! Totta helvetissä se kuuluisi sinulle!
Nyt ap luuri käteen, äläkä jätä sitä lasta ilman teidän sukunne tukea, lapsi kuuluu sukuun ihan samalla tavalla kuin sinunkin lapsesi. Lapsen isä on sika, sille sinä et mitään voi, vain sille, ettet sulje silmiäsi ja hautaa päätäsi hiekkaan!
[/quote]
Hassua, minä en ole ikinä istunut hiekkiksellä miettimässä, kuka mun serkku on, tai missä mun mummo tai pappa.
Samoin mieheni ei käsittääkseni ole tuollaiseen tuhlannut aikaa.
Kumpikin on löytänyt läheiset ihmiset ihan muualta. Miehen isä ei ole ikinä nähnyt edes lastaan, eikä ole pahemmin häntä hetkauttanut tuntemattomat serkut.
Minun isäni kuoli ollessani pieni ja kun on ollut perusturva kunnossa, ei ole tarvinnut kaihoilla isän puoleisten sukulaisten perään, jotka jäivät isän kotimaahan, kun äidin kanssa muutimme Suomeen.
Joten älä nyt sentään yleistä. Ei kaikki ole vanhojen ja olemattomien asioiden märehtijöitä. Toiset menee elämässä eteen päin.
[/quote]
No sää siis ootkin jonkun nehrun siittämä mamupatjan tuote, ei sulla varmaan olekaan mitään samanlaisia tunnesiteitä vanhempiin kun meillä Suomalaisilla jotka kannatamme perinteisiä arvoja ja perhettä.
Aviottomia lapsia maa pullollaan ja äidit vieneet salaisuutensa hautaan asti. Saattaen perheen suhteet häoeään ja välit poikki valheestaan. Kunhan omat kasvot säilyi.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:42"]
Minun mielestä teidän ei tarvitse lähteä tähän soppaan. Jos nainen haluaisi vain antaa lapsen tutustua sukulaisiinsa, ei elatuksia tms, niin sen voi tehdä myöhemminkin. Ei noin pieni sukulaisiaan tietä tai murehdi. Kunhan kasvaa isommaksi niin voisi olla kivakin leikkiä serkusten kesken. Siihen on kuitenkin aikaa, saattaa siinä välissä se hömelö pikkuvelikin aikuistua.
Että itse olisi kohtelias niin naiselle voisi vastata jotain, epäkohteliasta olisi olla vastaamatta mitään. Sano ystävällisesti mutta suoraan että et tässä vaiheessa halua tähän soppaan mukaan, mutta kunhan lapset kasvaa niin voisivat sitten myöhemmin tutustua.
[/quote]
Kiitos tästä! Tämä oli loistava neuvo. Taidanpa tehdä näin. Tuntuu vain siltä, että asia on liian tulenarka nyt, enkä halua mennä sörkkimään asioita, jotka eivät oikeasti minulle mitenkään kuulu. Olisi kiva, että lapset tuntisivat serkkunsa, mutta en halua väenväkisin alkaa tutustua naiseen, johon joku läheinen ihminen ei halua olla missään tekemisissä.
ap