Tuntuu jotenkin kylmältä kun mies sanoo
etttä meidän vastasyntyneen oltava omassa huoneessa alusta asti.
Edes kehtoa ei meidän huoneessa saa olla.
Ja ihana huone hänellä onkin...
Ehkä hormonit on vain sekaisin ja olen liian herkkä...
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:17"]
Isänä kyllä myös ihmettelen tätä tapausta.
Pidän ihan itsestään selvänä, että vauva nukkuu äitinsä kanssa, ja minä nukun muualla. Herään aamulla aikaisin töihin, enkä oikein voi heräillä aina öisin, varsinkin kun olen huonouninen. En myöskään halua aamulla herättää vaimoani touhuamalla.
Tapauksesta tulee mieleen kyllä se, että ap:n mies elättelee jotain ihme seksitoiveita. Huhhuh. Minusta ainakin kuuluu asiaan, että vauva-aika on seksitöntä. Senkin vuoksi on hyvä, että on oma nukkumapaikka toisessa huonessa..
[/quote]
Minä taa NAISENA ihmettelen tätä kirjoitusta, sillä kyllähän seksi kuuluu parin elämään vaikka yhteiselämään lapsi siihen tulisi. En minä isäni kanssa seksiä harrastaisi mutta mieheni kanssa mielelläni -vaikka olen lapsia siis saanutkin. Esikoisen synnyttyä vähän sitä jännäsi eniten "ekaa kertaa" mitä muista lapsista ja odotteli miltei jälkitarkastukseen saakka, myöhemmistä raskauksista ei asia ollut enää sellainen kynnys.
Mitä taas tulee siihen että "ei herätä lasta kun lähtee töihin" niin tuo on puppua. Osottaista perhepetiä harrastaneena voin kertoa että ollaan jatkettu unta vaikka mies lähtee vierestä aamulla tai lapse voi nostaa viereen nukkumaan jos sängystään herää. Ei se ole mikään syy ottaa omaa huonetta! :(
Seksiä voi harrastaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Vaikka vauva nukkuu samassa tai eri huoneessa, samoin voi täysimettää.
Minusta nämä asiat pitäisi keskustella jo ennenkö hommataan lasta. On vähän myöhäistä alkaa miettimään kovin fakkiintuneesta mielipiteestä ja saada aikaan jotain kompromissiäkään jos oma mielipide on yhtä vahva. Jos molemmat tai jompikumpi päättää vaan ilmoittamalla miten kana kusee niin mitä parisuhteellista tuossa on? Kyllähän nainenkin voi olla ihan yhtälailla tyranni kotonaan ja vaan alistaa toinen nurkkaan. Onko se oikein? Voiko parisuhteessa tehdä niin?
Minusta asia kannattaa nyt käsitellä niin hyvin mitä enää on mahdollista ja miettiä miksi teillä edes on noin vahvat mielipiteet miten toimia. Miksi ette vaikka kokeilisi eri asioita? Tai sovi asioita niin että otatte sen koppanne jossa lapsi nukkuu teidän makkariin ja sitten siirrätte omaan huoneeseen parin-kolmen kuukauden ikäisenä jos/kun imetys on helppoa? Tai lapsi voisi nukahtaa siellä kopassaan omassa huoneessaan mutta otatte lapsen viereenne pienenä syömään rinnalle?
Mutta toisen jyrääminen omilla mielipiteillään ei ole hyvä. Tottakai mielipiteestään on hyvä pitää kiinni mutta toisaalta: sitä voikin olla täysin väärässä ja uudet jutut saattavat toimia paremmin. Tämä myös jatkoon vinkiksi jos saatte ap lisää lapsia. Mikä toimi yhdelle lapselle ei toimi toiselle. ;)
Mutta kannattaa ehdottomasti kysyä miksi mies on jotain mieltä, näin tiedät miten miehesi ajattelee ja onko hänellä ehkä jotain huolia. Tuo on ihan käypä pelko että jos lapsi valtaa sänkynne niin onko sitten seksiä? Mutta auttaako jos harrastatte seksiä vaikka kylppärissä, olkkarissa, keittiössä? Tai puhukaa seksistä ja siitä miten uskotte/pelkäätte käyvän.
Napakasti suunnittelemaan ja puhumaan asiasta miehen kanssa!
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:17"]
Minusta ainakin kuuluu asiaan, että vauva-aika on seksitöntä. Senkin vuoksi on hyvä, että on oma nukkumapaikka toisessa huonessa..
[/quote]
Minkä ihmeen takia vauva-ajan kuuluu olla seksitöntä? Täh?
[/quote]
Monista eri syistä. Pitääkö ihan rautalangasta vääntää?
Ei ole kuule seksi ihan ensimmäisenä mielessä, vaan lapsen hyvinvointi, työasiat, asuntolaina, remontti ja raha-asiat ylipäätään.
Väsyttää. On runsaasti huolia. Paljon töitä. Vaimolla oli vielä paikat arkoina aika pitkään.
Ja joka tapauksessa, siis yksinkertaisesti haluamme siis käyttää vapaa-ajan rentoutumiseen, eikä haluta ottaa paineita avioelämästä.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:35"]
Onko se joku este seksin harrastamiselle jos vauva nukkuu omassa sängyssä vanhempin sängyn vieressä?
[/quote]
On.
[/quote]
Ok! t. 54
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:17"]
Isänä kyllä myös ihmettelen tätä tapausta.
Pidän ihan itsestään selvänä, että vauva nukkuu äitinsä kanssa, ja minä nukun muualla. Herään aamulla aikaisin töihin, enkä oikein voi heräillä aina öisin, varsinkin kun olen huonouninen. En myöskään halua aamulla herättää vaimoani touhuamalla.
Tapauksesta tulee mieleen kyllä se, että ap:n mies elättelee jotain ihme seksitoiveita. Huhhuh. Minusta ainakin kuuluu asiaan, että vauva-aika on seksitöntä. Senkin vuoksi on hyvä, että on oma nukkumapaikka toisessa huonessa..
[/quote]
Minä taa NAISENA ihmettelen tätä kirjoitusta, sillä kyllähän seksi kuuluu parin elämään vaikka yhteiselämään lapsi siihen tulisi. En minä isäni kanssa seksiä harrastaisi mutta mieheni kanssa mielelläni -vaikka olen lapsia siis saanutkin. Esikoisen synnyttyä vähän sitä jännäsi eniten "ekaa kertaa" mitä muista lapsista ja odotteli miltei jälkitarkastukseen saakka, myöhemmistä raskauksista ei asia ollut enää sellainen kynnys.
Mitä taas tulee siihen että "ei herätä lasta kun lähtee töihin" niin tuo on puppua. Osottaista perhepetiä harrastaneena voin kertoa että ollaan jatkettu unta vaikka mies lähtee vierestä aamulla tai lapse voi nostaa viereen nukkumaan jos sängystään herää. Ei se ole mikään syy ottaa omaa huonetta! :(
Seksiä voi harrastaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Vaikka vauva nukkuu samassa tai eri huoneessa, samoin voi täysimettää.
Minusta nämä asiat pitäisi keskustella jo ennenkö hommataan lasta. On vähän myöhäistä alkaa miettimään kovin fakkiintuneesta mielipiteestä ja saada aikaan jotain kompromissiäkään jos oma mielipide on yhtä vahva. Jos molemmat tai jompikumpi päättää vaan ilmoittamalla miten kana kusee niin mitä parisuhteellista tuossa on? Kyllähän nainenkin voi olla ihan yhtälailla tyranni kotonaan ja vaan alistaa toinen nurkkaan. Onko se oikein? Voiko parisuhteessa tehdä niin?
Minusta asia kannattaa nyt käsitellä niin hyvin mitä enää on mahdollista ja miettiä miksi teillä edes on noin vahvat mielipiteet miten toimia. Miksi ette vaikka kokeilisi eri asioita? Tai sovi asioita niin että otatte sen koppanne jossa lapsi nukkuu teidän makkariin ja sitten siirrätte omaan huoneeseen parin-kolmen kuukauden ikäisenä jos/kun imetys on helppoa? Tai lapsi voisi nukahtaa siellä kopassaan omassa huoneessaan mutta otatte lapsen viereenne pienenä syömään rinnalle?
Mutta toisen jyrääminen omilla mielipiteillään ei ole hyvä. Tottakai mielipiteestään on hyvä pitää kiinni mutta toisaalta: sitä voikin olla täysin väärässä ja uudet jutut saattavat toimia paremmin. Tämä myös jatkoon vinkiksi jos saatte ap lisää lapsia. Mikä toimi yhdelle lapselle ei toimi toiselle. ;)
Mutta kannattaa ehdottomasti kysyä miksi mies on jotain mieltä, näin tiedät miten miehesi ajattelee ja onko hänellä ehkä jotain huolia. Tuo on ihan käypä pelko että jos lapsi valtaa sänkynne niin onko sitten seksiä? Mutta auttaako jos harrastatte seksiä vaikka kylppärissä, olkkarissa, keittiössä? Tai puhukaa seksistä ja siitä miten uskotte/pelkäätte käyvän.
Napakasti suunnittelemaan ja puhumaan asiasta miehen kanssa!
[/quote]
Sä se jaksat olla huolissaan siitä että miehen mielipiteet jyrätään. Kyllä mä näkisin että tuollaisessa tilanteessa miehenkin pitäisi ajatella aivoillaan ja kyetä käsittämään jos vaimo haluaa vauvan samaan huoneeseen. Tartteeko siitä isompaa neuvonpitoa pitää? Millaisia ukkoja teillä oikein on?
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:17"]
Isänä kyllä myös ihmettelen tätä tapausta.
Pidän ihan itsestään selvänä, että vauva nukkuu äitinsä kanssa, ja minä nukun muualla. Herään aamulla aikaisin töihin, enkä oikein voi heräillä aina öisin, varsinkin kun olen huonouninen. En myöskään halua aamulla herättää vaimoani touhuamalla.
Tapauksesta tulee mieleen kyllä se, että ap:n mies elättelee jotain ihme seksitoiveita. Huhhuh. Minusta ainakin kuuluu asiaan, että vauva-aika on seksitöntä. Senkin vuoksi on hyvä, että on oma nukkumapaikka toisessa huonessa..
[/quote]
Minä taa NAISENA ihmettelen tätä kirjoitusta, sillä kyllähän seksi kuuluu parin elämään vaikka yhteiselämään lapsi siihen tulisi. En minä isäni kanssa seksiä harrastaisi mutta mieheni kanssa mielelläni -vaikka olen lapsia siis saanutkin. Esikoisen synnyttyä vähän sitä jännäsi eniten "ekaa kertaa" mitä muista lapsista ja odotteli miltei jälkitarkastukseen saakka, myöhemmistä raskauksista ei asia ollut enää sellainen kynnys.
Mitä taas tulee siihen että "ei herätä lasta kun lähtee töihin" niin tuo on puppua. Osottaista perhepetiä harrastaneena voin kertoa että ollaan jatkettu unta vaikka mies lähtee vierestä aamulla tai lapse voi nostaa viereen nukkumaan jos sängystään herää. Ei se ole mikään syy ottaa omaa huonetta! :(
Seksiä voi harrastaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Vaikka vauva nukkuu samassa tai eri huoneessa, samoin voi täysimettää.
Minusta nämä asiat pitäisi keskustella jo ennenkö hommataan lasta. On vähän myöhäistä alkaa miettimään kovin fakkiintuneesta mielipiteestä ja saada aikaan jotain kompromissiäkään jos oma mielipide on yhtä vahva. Jos molemmat tai jompikumpi päättää vaan ilmoittamalla miten kana kusee niin mitä parisuhteellista tuossa on? Kyllähän nainenkin voi olla ihan yhtälailla tyranni kotonaan ja vaan alistaa toinen nurkkaan. Onko se oikein? Voiko parisuhteessa tehdä niin?
Minusta asia kannattaa nyt käsitellä niin hyvin mitä enää on mahdollista ja miettiä miksi teillä edes on noin vahvat mielipiteet miten toimia. Miksi ette vaikka kokeilisi eri asioita? Tai sovi asioita niin että otatte sen koppanne jossa lapsi nukkuu teidän makkariin ja sitten siirrätte omaan huoneeseen parin-kolmen kuukauden ikäisenä jos/kun imetys on helppoa? Tai lapsi voisi nukahtaa siellä kopassaan omassa huoneessaan mutta otatte lapsen viereenne pienenä syömään rinnalle?
Mutta toisen jyrääminen omilla mielipiteillään ei ole hyvä. Tottakai mielipiteestään on hyvä pitää kiinni mutta toisaalta: sitä voikin olla täysin väärässä ja uudet jutut saattavat toimia paremmin. Tämä myös jatkoon vinkiksi jos saatte ap lisää lapsia. Mikä toimi yhdelle lapselle ei toimi toiselle. ;)
Mutta kannattaa ehdottomasti kysyä miksi mies on jotain mieltä, näin tiedät miten miehesi ajattelee ja onko hänellä ehkä jotain huolia. Tuo on ihan käypä pelko että jos lapsi valtaa sänkynne niin onko sitten seksiä? Mutta auttaako jos harrastatte seksiä vaikka kylppärissä, olkkarissa, keittiössä? Tai puhukaa seksistä ja siitä miten uskotte/pelkäätte käyvän.
Napakasti suunnittelemaan ja puhumaan asiasta miehen kanssa!
[/quote]
Minä taas MIEHENÄ haluan omat oikeuteni, en mitään h*lvetin persepetiä.
Haluan saada riittävästi unta, koska lähden jo aikaisin aamulla (herään viiden jälkeen) raskaaseen työhön, hankkimaan perheelle leipää.
Haluan, että saan aamulla pukeutua rauhassa, sytyttää valot, juoda kahvia, laittaa tavarani kuntoon, ilman että joudun hiipimään kuin joku varas (minulla on siis nukkumapaikka eri kerroksessa). En siis halua herättää vaimoani.
Koska seksielämämme on lapsen tultua nyt vielä vähän pitempäänkin varmaan tauolla, haluan, että voin rauhassa "niistää" itseni ennen nukkumaanmenoa.
Mielestäni minä ansaitsen nämä asiat, koska lähden aamulla töihin hankkimaan leipää meille kaikille, hoidan ison osan kotitöistä, hoidan lasta vaimon rentoutuessa, yritän myös hoitaa ja hemmotella vaimoani ja tukea häntä kaikin tavoin. Kun teen kaikkeni perheen eteen aamusta iltaan, haluan, että saisin edes oman lepopaikan ja edes lyhyen hetken illasta itselleni, ilman vaimoa ja vauvaa.
Niin, ja nämä asiat on keskusteltu jo hyvissä ajoin ennen lasta. Piste.
Sairas mies. Tuollaisella hullulla on varmasti muitakin ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 09:45"]
On myös aivan todistetusti ja tieteellisesti selvitetty fakta että lapsen kehityksen kannalta on tärkeää että saa kasvaa perheessä jossa on sekä isä että äiti. Ja ennenkaikkea perheessä jossa ei ole jännitteitä, jotka purkautuu vanhempien pahanolona ja riitoina ja turhautumisena.
[/quote]
Eikä ole, väittämäsi on epätosi. Eihän isän ja äidin muodostama ydinperhe ole melkein koskaan ihmiskunnan historiassa ollut lasten kasvuympäristönä.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:17"]
Minusta ainakin kuuluu asiaan, että vauva-aika on seksitöntä. Senkin vuoksi on hyvä, että on oma nukkumapaikka toisessa huonessa..
[/quote]
Minkä ihmeen takia vauva-ajan kuuluu olla seksitöntä? Täh?
[/quote]
Monista eri syistä. Pitääkö ihan rautalangasta vääntää?
Ei ole kuule seksi ihan ensimmäisenä mielessä, vaan lapsen hyvinvointi, työasiat, asuntolaina, remontti ja raha-asiat ylipäätään.
Väsyttää. On runsaasti huolia. Paljon töitä. Vaimolla oli vielä paikat arkoina aika pitkään.
Ja joka tapauksessa, siis yksinkertaisesti haluamme siis käyttää vapaa-ajan rentoutumiseen, eikä haluta ottaa paineita avioelämästä.
[/quote]
Tämä ei vastannut lainkaan siihen, miksi mielestäsi kuuluu asiaan, että vauva-aika on seksitöntä. Sähän vaan tossa kerrot, miksi se teillä niin on. Eihän tosta voi vetää mitään johtopäätöksiä, että juuri näin asioiden kuuluu olla.
No ehkä sen ei kuulu olla mutta kyllähän se monesti silti on. Se pikkuvauva-aika siis. Kuka siinä jaksaa? Paitsi av-mammat tietysti, jotka alkaa bylsiä viikon sisään synnytyksestä, tavara on nimittäin silloin jo tiukempi kuin ennen synnytystä.
Hei pliis, onhan se nyt tiedetty tosiasia että siinä lapsivuodeaikana ei seksiä niin paljon useimmiten ole...
ohis
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 14:32"]
No ehkä sen ei kuulu olla mutta kyllähän se monesti silti on. Se pikkuvauva-aika siis. Kuka siinä jaksaa? Paitsi av-mammat tietysti, jotka alkaa bylsiä viikon sisään synnytyksestä, tavara on nimittäin silloin jo tiukempi kuin ennen synnytystä.
Hei pliis, onhan se nyt tiedetty tosiasia että siinä lapsivuodeaikana ei seksiä niin paljon useimmiten ole...
ohis
[/quote]
Tottakai se monesti on, mutta se on ihan eri asia kuin väittää, että sen kuuluu olla. Ja niin tuossa nyt väitettiin.
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen harrastettiin ekan kerran seksia 6 viikkoa synnytysen jälkeen, ja siitä eteenpäin ihan yhtä usein tai useamminkin kuin ennen raskautta ja raskausaikana. Toisen lapsen syntymän jälkeen ei sitten sillälailla ehtinytkään tai jaksanutkaan, ja ekaan kertaankin meni varmaan pari kuukautta, eikä muutenkaan tullut touhuttua varmaan edes kerran kuukaudessa.
Mä en lähde väittämään, että kumpikaan noista tilanteista kertois mitään siitä, miten asian kuuluu olla.
Outo mies sulla. Sinullako ei ole sananvaltaa?
Miksi? Mieskö nousee öisin hakemaan vauvan syömään?
Imetätkö ap? Eikös sun pitäisi päättää tuo asia eikä miehesi.
Menet nukkumaan vauvan huoneeseen, tottakai!
Nyt viimeistään alat pitämään puolesi! Mies voi sanoa mitä haluaa, mutta sinä päätät. Jos nyt et osaa mielipidettäsi sanoa ja tehdä asioita niinkuin itse parhaaksi katsot, niin huonosti menee. Jos sinä niin päätät, nukkuu vauva vaikka sinun kainalossa osan yötä, siihen ei ole isällä mitään sananvaltaa. Muista myös, että päätät itsestäsi muutenkin. Päätät mm. koska jatkatte synnytyksen jälkeen seksielämää, siinä voi mies korkeintaan ehdottaa, mutta sinä päätät oletko valmis. Opettele pitämään puolesi, aikuistu, olet pian vastuussa vauvasta - kanna se vastuu hyvin!
Vauva sopeuttaa oman hengityksensä äidin rytmiin. Ja muutenkin, jos pieni ei kuule muiden elollisten ääniä nukkuessaan, voi se vaikuttaa turvallisuudentunteeseen ja oireilla myöhemminkin. Mistä hän voi tietää muiden olevan seinän takana? Hän voi kokea olevansa yksin maailmassa.
Onko asiassa joku ongelma?
Minustakaan lasta ei kannata opettaa nukkumaan kyljessä kiinni.
No kuulostaa kylmältä minunkin mielestä. Ja todella vaikealta järjestelyltä. Vauva herää monta kertaa yössä ja varmaankin alkuun imetät sitä? On oikeasti vaikeaa nousta jonkun itkuhälyttimen perässä sängystä, vaihtaa huonetta, ottaa vauva ja istua jossakin hereillä imetyksen ajan. Puolet vähemmällä pääset jos otat sen alkuun viereen, jos et sänkyyn, niin laitat pinnasängyn oman sänkysi viereen kiinni. Siitä sitä voi ajan oloon lykkiä kauemmas.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että tottakai vastasyntyneen paikka on kiinni kyljessä, jo siitä muuten kärsii äitikin! (Tai ainakin useimmat.)
Mikä miehen perustelu on? Seksi? Se jää vähemmälle nyt mahdollisesti kuitenkin, koska vauva tulee ykkösenä. Lapsiperheen seksi usein muuttuu, se voi jopa loppua joksikin aikaa... Mutta se palautuu kyllä ajallaan, kuitenkin teet ehdottomasti niinkuin susta tuntuu sun ja vauvan kanssa parhaimmalta, tämä ei miehelle oikeasti kuulu.
Vai haluaako mies nukkua yönsä rauhassa? Meillä mies muutti aluksi toiseen huoneeseen nukkumaan, koska vauva heräili jatkuvasti ja hänen oli käytävä töissä.
Miehesi ei nyt taida ihan ymmärtää tätä kuviota. Mä panisin kovasti nyt tässä asiassa vastaan. Sun miehesi ei tule olemaan ykkönen sun elämässä, kun vauva syntyy. Ja vauva tarvitsee kovasti turvallisuutta sekä sinä mahdollisimman paljon lepoa.
No mitähän vastasyntynyt välittää jostain ihanasti sisustetusta huoneesta...
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:30"]
Mitä ihmettä sä selität? Kyllä jokainen vanhempi tunnistaa milloin vauva on hereillä ja milloin ei!
[/quote]
No ei kyllä todellakaan erota.
Hysteerikkoja on yllättävän paljon ja se vauva tosissaan riivitään hereille joka kitinästä ja sitten ihmetellään, ku se nukkuu huonosti.
Ihan lähipiiristänikin olen tällaista todistanut ja niinhän siinä kävi, että lapsi on nyt teininä hemmoteltu ja koulukiusattu eikä se parisuhdekaan kestänyt. Hysteria siis jatkui ja jatkuu tällä äidillä myös kaikessa muussa kuin vain vauvan kitinässä. Äiti ei edelleenkään näe toimimmassaan mitään vikaa, ihmettelee vaan miksei hänen täydellisen ja superälykkään, mahtavan, ihanan ja hyperempaattisen lapsensa kanssa halua kukaan leikkiä. Edes sukulaiset ei jaksa muuta kuin väkisin hymyillen, kun keskitytään ajatteleen, että ei se ole lapsen vika, että kasvoi Nico-Petteriksi.
[/quote]
No onks tää ihan varmaan nyt vaan suomalaisäideille tyypillinen ongelma...?