Lue keskustelun säännöt.
Älytön ahdistus iski taloudellisesta tilanteesta
17.10.2020 |
niin omalta kuin muiden kannalta tämän koronan vuoksi. Menin eilen illalla lueskelemaan ketjua ihmisten lomautuksista, työttömyydestä ja näköalattomuudesta. Ja se paniikkiahdistus iski.... Eipä tullut paljoa nukuttua viime yönä.
Järjellä ajatellen tiesin, että ei minulla ole hätää. Tiedätte varmaan sen "ahdistusmöykyn", mikä iskee yön pikkutunneilla rinnan alle..... Ei siinä järki paljoa auta.
Aamulla piti ottaa laskin käteen ja laskea oma talous. Helpotti. Ei minulla ole huolta eikä myöskään pelkoa lomautuksesta tai työttömyydestä. Yksinyrittäjä olen.
Mutta se ahdistus muiden osalta. Sille ei ole helpotusta. Olen luonteeltani aina ollut murehtija-/ahdistustyyppi. Todella paljon mietityttää muiden ihmisten tilanne. Tiedän, että huutelijoita "sääli on sairautta" tulee, mutta nyt kyseessä ei ole sääli, vaan huolestuminen toisista pienyrittäjistä, lomautuksista, työttömistä, perheistä. Tämä kaikki on Suomen nykyisyydestä ja tulevaisuudesta murehtimisesta.
Tiedän, että palsta täynnä yrittäjävihaa. Olen yrittäjä, yksinyrittäjä. Ei työntekijöitä, vaan sihteeri ja asianajaja olen minä. Senttiäkään en ole pyytänyt tukea, en veronalennuksia, en mitään. Perustin oman firman 2006, joten minulla on ollut aikaa kerätä puskuria ja asianajajia tarvitaan näin kriisin keskelläkin. Meilläkin tulot loppui oikeudenkäynneistä maaliskuun puoliväli - elokuu. Iso osa tuloista jäi saamatta. Tietty ne oikeudet jossain vaiheessa tulee, mutta milloin, en tiedä.
Jos korona olisi iskenyt silloin, kun perustamassa firmaa 2006 + 5 vuotta, niin yritys olisi kaatunut (ei riittävää asiakaskuntaa). Nyt selviän ja hyvin. Mutta sympatiat niille pienyrittäjille, joilla ei ollut aikaa ennen koronaa. Vielä tammikuussa tulevaisuudennäkymät hyvät, helmikuussa vielä ok, maaliskuussa jysähti. Kukaan ei osannut ennakoida.
Hirveä huoli muista ihmisistä. Varsinkin pienyrittäjistä.
Te, jotka huudatte, että yritys saa kantaa riskin ja kaatua, jos selkä ei kestä, unohdatte, että monella pienyrittäjälläkin on työntekijöitä. Jos se yritys kaatuu, ei sille työntekijällekään työtä ole.
H-vetin korona ja sen tuomat seurannaisongelmat. Maskin käyttö taitaa olla pienin niistä...
Fatalji
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen demarisuvusta ja aina ollut talouspoliittisesti heidän linjoillaan. MUTTA. Demarien suurin ongelma on suhtautuminen pienyrittäjiin: siellä ajatellaan että yrittäjä on automaattisesti jokin riistäjä. Eli pääoman diskurssi elää vahvana, vaikka se on vanhentunut ja väärä. Sellaiselle puolueelle olisi kysyntää, joka tunnustaisi että yksin- ja pienyrittäjät ovat pitkälti samaa kastia työntekijöiden kanssa. Esimerkiksi pitäisi olla oikeus minimityöttömyysturvaan ilman, että lopetat koko yrityksen!
Tämän päivän demarit EIVÄT todellakaan ole noin yrittäjyysvastaisia, ei ajatella automaattisesti "porvareita riistäjinä". Kuulostaa kaiken kaikkiaan hyvin menneen maailman ideologialta sekä omasta asenteellisuudestasi. Demarit haluavat, että talouden rattaat pyörivät. Myös korona-aikana - siksipä yritysten koronatuet esimerkiksi. Elinkeinoelämää myös kuunneltiin kesän alkaessa, kun alettiin purkamaan rajoituksia. Se yrityssektori, mihin demarit haluaa kohdentaa kontrollia, on mm. veroparatiiseihin karkaava massi. Eikö ole koko yhteiskunnan etu myös, että terveysfirmojen tuotoilla kehitetään myös toimintaa eikä rikastuteta vain osakkeenomistajia. Pienyrittäjä, joka paiskii töitä yrityksessään ja työllistää kenties muutaman muunkin on ihan eri fokuksessa kuin suurpääoma, joka heittää heipat duunareilleen heti vaan kun sijoittajat niin toivovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yöllä kannata miettiä asioita. Varsinkaan sellaisia mille et juuri sillä hetkellä voi itse mitään. Yöllä järki ei toimi kunnolla ja saat vain turhaa stressiä ja vastustuskykysi heikkenee.
Ihmiset on sitkeitä. Kyllä me tästäkin katastrofista selvitään. Vaikeat ajat tulevat olemaan edessä, se on selvää ja valitettava totuus. Mutta luovien kykyjen ansioista me keksitään keinot sopeutua, muuttaa yritysmaailmaa ja omaa elämää. Kunhan on ruokaa, katto pään päällä ja pakkanen ei tapa, niin elämä jatkuu. Kriisi on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi yritys kaatuu, markkinoille tulee tilaa uusille. Tai jäljelle jäävät kasvavat ja tarvitsevat enemmän työntekijöitä.
Ei se elämä lopu, vaikka kriisejä tulee.
Mutta kun ongelma ei ole se, että yksi yritys kaatuu, vaan sadottain. Moni ihminen on luottanut nykyiseen työpaikkaansa, ottanut asuntolainan ja jää työttömäksi, mieskin lomautettu. Miten nämä selviävät?
Tiedän, että yritysmaailma aina sopeutuu. Aloituksessani mietinkin niitä työntekijöitä siinä yrityksessä. Jos kampaamo menee nurin, niin miten se 40- 55 v -työntekijäkampaaja saa töitä uudessa yrityksessä, mikä koronasta nousee. Rakennusfirma ei enää tee keittiöremontteja, koska asiakkaat työttömiä eikä se keittiöremppa ole ensisijainen ongelma. Se rakennusfirma menee konkkaan ja ne remonttimiehet työttömäksi. Ikää taas se 40 -55. Ei töitä tarjolla. Miten ratkaiset tämän yhtälön?
Kuten sanoin, minun yritys on ja säilyy. Minulla ei ongelmia muuta kuin ajoittainen ahdistus. Empatiaa ja ahdistusta toisten ihmisten puolesta voi jopa asianajaja tuntea......
F, ap
Muista sitten tuo mahdollinen ahdistus kun kirjoitat seuraavan laskun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problems, ei oikeastaan heru sääliä sun ahdistukselle
Mulla meni koronan jälkeen työpaikka ja parisuhde. Työttömyys vielä meni kun yhdessä asuessa kulut olivat pienemmät. Mutta nyt yksin asuessa kulut ovat isommat niin kyllä tässä eletään täysin kädestä suuhun. Ei tässä nautita elämästä vaan lakataan tekemästä kaikki mukava mikä maksaa.
Kyllä olen todella stressaantunut, yksinäinen, ahdistunut ja masentunut. Ei valoa tunnelissa.
No, aloittajan ahdistus olikin lähinnä humble bragia. Tarkoitus oli korostaa hänen ja muiden yrittäjien tärkeyttä yhteiskunnassa.
Nyt nousi niskavillat pystyyn. Ja pahasti. Pas kan marjat minä nyt korostan oman yrittäjyyden tärkeyttä. H-vetin ylpeä siitä olen kyllä, että olen 14 vuotta tällä työllä itseni elättänyt. Miksi en saisi olla? Olen ylpeä työstäni ja siitä, mitä teen. Autan ihmisiä heidän ongelmissaan, mutta se siitä....
En pysty palkkaamaan työntekijöitä, sillä nykyisellä asiakaskunnalla tulen toimeen, saan määrätä työaikani eikä ole organisaatio-ongelmia. Tulot ei riitä juristin palkkaamiseen. Saisin enemmän palkkaa, jos olisin vieraalla töissä. Mutta tykkään asioista näin.
Kyllä korostan yrittäjien tärkeyttä tässä yhteiskunnassa. Moni meistä työllistää itsensä; vaihtoehtona tietenkin olisi olla veronmaksajien armoilla saaden tukia. Moni pienyrittäjä elättää itse itsensä. Niin minäkin. Ylpeästi.
Fatalji, ap
No niin, nyt päästiin varsinaiseen asiaan. Niin arvelinkin.
Mikä se varsinainen asia on? Itselläni ahdistus muiden ihmisten puolesta. Tietenkin on olen tyytyväinen siihen, että minulla hyvin tällä hetkellä. En kykene palkkaamaan henkilökuntaa, paitsi siivooja on hakusessa.
Siitä voisinkin kysyä. Hyvä, kun tuli esille. Voisinkin toimistolle (ja mahdollisesti kotia) palkata siivoojan. Noin kerran kuukaudessa kotia ja toimistolle 2 kertaa kuukaudessa.
Tietenkin, tästä saa v-ttuil ua osakseen. Mutta töitä siis tarjolla. Pimeänä en maksa (ainakaan) toimistoa.
F, ap
Varsinainen asiasi oli kehua sitä miten hienoja ihmisiä yrittäjät ovat. Ja sitä oletkin tehnyt.
Siivousyrityksen löydät googlesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kukaan ei osannut ennakoida".
Eikö todellakaan? Vaikka jo kymmenisen vuotta johtavat taloustieteilijät ovat varoittaneet taantumasta (toki se nopeutui Koronaepidemian vuoksi)?
Eli kyllä. Kyllä osa on osannut ennakoida jo silloin.
Taantumasta kyllä, mutta ei koronasta. Korona veti kuukaudessa maailmanpoliittisen tilanteen täysin sekaisin. Samoin kansallisen.
Taantumaan varautuminen on eri asia kuin yhtäkkiä kuukaudessa tapahtuva sekasorto. Suomessa valmiuslaki, Uudenmaan eristys, ravintoiden ja baarien sulkeminen, etäkoulut ja -työt.
Taantuma oli odotettavissa. Kuukaudessa tapahtuvaan kaaokseen ei kukaan, ei edes yritys, osannut valmistautua.
Fatalji, ap
Uudenmaan raja oli kiinni vain 19 päivää. Alle kolme viikkoa siis. Matkustusrajoitukset tietenkin aiheuttivat ongelmia mara-aloille, mutta aika harva turisti varmaankaan on käynyt Suomessa esimerkiksi kampaajalla tai kosmetologilla. Eikä läheskään kaikki paikkakunnat Suomessa ole olleet merkittäviä turistikohteita. Ravintoloiden ja baarien sulkeminen oli ongelma, mutta ei sitäkään kestänyt kuin muutama kuukausi. Osa ravintoloista alkoi tarjota noutoruokaa ja selvisi sillä pahimman yli. Monia paikkoja ei missään vaiheessa ole määrätty suljettavaksi. On selvää, että jos on kyseessä "hyvinvointiyritys", asiakkaiden taloudellinen tilanne vaikuttaa suoraan yritykseen. Rahapulassa ihmiset tinkivät ensin sellaisista asioista, mitkä eivät ole välttämättömiä. Etäkoulu taas ei vaikuttanut juurikaan yritysten toimintaan. Koulujen siivoustarve oli vähäisempää, mutta samaan aikaan tarve siivota tehokkaammin kasvoi muissa laitoksissa. Etätyö vaikutti lähinnä lounasravintoloihin. Julkiseen liikenteeseen myös, mutta ne eivät ole mitään pikkufirmoja.
Kevään rajoitukset vaikuttivat kuitenkin moniin paikkoihin joko suoraan tai välillisesti. Nyt meillä ei enää ole ko rajoituksia. Tai no alkoholin myynti pitää lopettaa aikaisemmin ja edelleen on matkustusrajoituksia.
Yrittäjälle tärkeintä olisi tunnistaa, eikö hänellä ole enää asiakkaita, koska asiakkailla ei ole enää varaa, vai siksi, että asiakkaat pelkäävät koronavirusta. Ensimmäiselle ei voi tehdä mitään, toiselle voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
First world problems, ei oikeastaan heru sääliä sun ahdistukselle
Mulla meni koronan jälkeen työpaikka ja parisuhde. Työttömyys vielä meni kun yhdessä asuessa kulut olivat pienemmät. Mutta nyt yksin asuessa kulut ovat isommat niin kyllä tässä eletään täysin kädestä suuhun. Ei tässä nautita elämästä vaan lakataan tekemästä kaikki mukava mikä maksaa.
Kyllä olen todella stressaantunut, yksinäinen, ahdistunut ja masentunut. Ei valoa tunnelissa.
Kuule, olet työntekijän asemassa todella turvassa verrattuna yrittäjiin.
Kaikesta sitä ihmiset on kateellisia.
Minä olen ollut ahdistunut taloustilanteesta ja omastani viimeiset 12 vuotta ja se näkyy, työkyky lähes olematon ja haluaisin vain ku o l la.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kukaan ei osannut ennakoida".
Eikö todellakaan? Vaikka jo kymmenisen vuotta johtavat taloustieteilijät ovat varoittaneet taantumasta (toki se nopeutui Koronaepidemian vuoksi)?
Eli kyllä. Kyllä osa on osannut ennakoida jo silloin.
Taantumasta kyllä, mutta ei koronasta. Korona veti kuukaudessa maailmanpoliittisen tilanteen täysin sekaisin. Samoin kansallisen.
Taantumaan varautuminen on eri asia kuin yhtäkkiä kuukaudessa tapahtuva sekasorto. Suomessa valmiuslaki, Uudenmaan eristys, ravintoiden ja baarien sulkeminen, etäkoulut ja -työt.
Taantuma oli odotettavissa. Kuukaudessa tapahtuvaan kaaokseen ei kukaan, ei edes yritys, osannut valmistautua.
Fatalji, ap
Ihan samalla tavalla yllätti 1990-luvun lama eikä mistään pandemiasta ollut silloin tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problems, ei oikeastaan heru sääliä sun ahdistukselle
Mulla meni koronan jälkeen työpaikka ja parisuhde. Työttömyys vielä meni kun yhdessä asuessa kulut olivat pienemmät. Mutta nyt yksin asuessa kulut ovat isommat niin kyllä tässä eletään täysin kädestä suuhun. Ei tässä nautita elämästä vaan lakataan tekemästä kaikki mukava mikä maksaa.
Kyllä olen todella stressaantunut, yksinäinen, ahdistunut ja masentunut. Ei valoa tunnelissa.
Kuule, olet työntekijän asemassa todella turvassa verrattuna yrittäjiin.
Kaikesta sitä ihmiset on kateellisia.
Lainaamasi kirjoittaja ei ollut kateellinen. Hän kritisoi ihan aiheellisesti sitä että ap, jolla ei itsellään ole mitään oikeaa hätää, ruikuttaa korona-ahdistustaan. Kun taas lainaamasi kirjoittaja menetti parisuhteensa, työnsä ja rahansa koronan takia.
Lukutaito on hieno mutta katoava luonnonvara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, ettei kaikki ole kyynisiä pskoja! Ymmärrän yksinyrittäjiä kai paremmin kuin moni näillä palstoilla. En ole ahdistunut tilanteesta itse, mutta hyvä jos joku ymmärtää tilannetta. Kävin perjantaina puolilta päivin kauppakeskuksessa. Ruokapaikoissa oli pari hassua ruokailijaa. Yleensä tuohon aikaan lounaspaikat ovat täynnä tuohon aikaan tai olivat ennen koronaa. Kaupoissa oli todella väljää, ei tarvinnut jonottaa sovitukseen tai kassalle. Hyvin ymmärtää, ettei uusia ihmisiä palkata minnekään.
Ehkä hoitoalalle sitten, kun vanhat jäävät tk-eläkkeelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinyrittäjyys on tulevaisuutta meille kaikille. Nykyisin on trendinä ulkoistaa kaikki mahdollinen työ pakkoyrittäjille. Näillä markkinoilla ei ole minimipalkkoja eikä muutakaan työntekijän turvaksi suunniteltua lainsäädäntöä.
Julkisella sektorilla ehkä säilyy jokunen virka muodon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen demarisuvusta ja aina ollut talouspoliittisesti heidän linjoillaan. MUTTA. Demarien suurin ongelma on suhtautuminen pienyrittäjiin: siellä ajatellaan että yrittäjä on automaattisesti jokin riistäjä. Eli pääoman diskurssi elää vahvana, vaikka se on vanhentunut ja väärä. Sellaiselle puolueelle olisi kysyntää, joka tunnustaisi että yksin- ja pienyrittäjät ovat pitkälti samaa kastia työntekijöiden kanssa. Esimerkiksi pitäisi olla oikeus minimityöttömyysturvaan ilman, että lopetat koko yrityksen!
Näin juuri. Ei me pikkuyrittäjät muuta yritetä kuin saada elanto. Jokin ihme käsitys yhteiskunnassa on, että jokainen yrittäjä = Stora Enson toimitusjohtaja. Ei se ihan niin mene. Yritetään elättää itsemme ja veroja maksetaan riittävästi. Jos tulot loppuu, niin ongelmissa ollaan. Tukia vaikea saada. Nyt korona-aikana hieman helpotettu tilannetta, mutta se on väliaikaispäätös.
Kun sanon olevani yrittäjä, olen riistäjä ja rikas. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Toimeentulen riittävästi. Asunto Itä-Helsingissä ja tyytyväinen olen.
Pienyrittäjä on työntekijän asemassa ilman työntekijän sosiaaliturvaa, mutta mahdollisuus itse säädellä työaikoja ja itse maksaa eläketurvansa. Siinäpä se.
F
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yöllä kannata miettiä asioita. Varsinkaan sellaisia mille et juuri sillä hetkellä voi itse mitään. Yöllä järki ei toimi kunnolla ja saat vain turhaa stressiä ja vastustuskykysi heikkenee.
Ihmiset on sitkeitä. Kyllä me tästäkin katastrofista selvitään. Vaikeat ajat tulevat olemaan edessä, se on selvää ja valitettava totuus. Mutta luovien kykyjen ansioista me keksitään keinot sopeutua, muuttaa yritysmaailmaa ja omaa elämää. Kunhan on ruokaa, katto pään päällä ja pakkanen ei tapa, niin elämä jatkuu. Kriisi on mahdollisuus.
Olet aivan oikeassa, että yöllä ei kannata murehtia ja miettiä asioita. Suurin osa meistä ihmisistä on kuitenkin sellaisia, että päivärytmit täyttää päivän ja illalla sänkyyn mennessä ajatukset alkaa pyörimään. Ja niiden ajatusten lopettaminen on vaikeaa.
Yrittänyt viime aikoina käyttää metodia toistaa mielessä koko ajan tiettyä sanaa, kun ajatukset alkaa pyörimään (sana pitää olla neutraali). Itsellä sana on kolme. Ei ole ainakaan vielä auttanut. Ajatukset pyörii silti ja unohdan sanan tai sitten hoen sanaa kolme ja ajatukset pyörii siellä sen sanan takana (eli hoen kolme, mutta taustalla toimii ajatukset). Pitää treenata tätä enemmän.
Yö on pahinta aikaa murehtia asioita. Millekään et voi mitään, mutta se ahdistus vaan kasvaa....
Fatalji, ap
Vierailija kirjoitti:
Yksinyrittäjyys on tulevaisuutta meille kaikille. Nykyisin on trendinä ulkoistaa kaikki mahdollinen työ pakkoyrittäjille. Näillä markkinoilla ei ole minimipalkkoja eikä muutakaan työntekijän turvaksi suunniteltua lainsäädäntöä.
Julkisella sektorilla ehkä säilyy jokunen virka muodon vuoksi.
Olen samaa mieltä. Suurin osa ihmisistä joutuu alkamaan pienyrittäjäksi työllistääkseen itsensä. Osa saa elannon, osa ei. Itse en vuonna 2006 ollut pakkotilanteen edessä, vaan olin hankkinut ammattitaitoni koulutuksen jälkeen valtion ja yksityisten töissä. Päätin, että nyt tietotaito sisällä tasolla, että pärjään yksin. Rahasta ei ollut kyse. Hyppäsin valtion vakituloista tilanteeseen, että oma yritys ja asiakkaita 0. Äidiltä lainasin 15 000 toimistoa varten. Siitä lähti. Nyt 14 v takana.
Tuo oli oma valintani. Tulevaisuudessa ei tätä valinnan mahdollisuutta ole. Jos haluat työllistyä, työllistä itsesi. Valtiolta et apua saa.
Fatalji
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi yritys kaatuu, markkinoille tulee tilaa uusille. Tai jäljelle jäävät kasvavat ja tarvitsevat enemmän työntekijöitä.
Ei se elämä lopu, vaikka kriisejä tulee.
Mutta kun ongelma ei ole se, että yksi yritys kaatuu, vaan sadottain. Moni ihminen on luottanut nykyiseen työpaikkaansa, ottanut asuntolainan ja jää työttömäksi, mieskin lomautettu. Miten nämä selviävät?
Tiedän, että yritysmaailma aina sopeutuu. Aloituksessani mietinkin niitä työntekijöitä siinä yrityksessä. Jos kampaamo menee nurin, niin miten se 40- 55 v -työntekijäkampaaja saa töitä uudessa yrityksessä, mikä koronasta nousee. Rakennusfirma ei enää tee keittiöremontteja, koska asiakkaat työttömiä eikä se keittiöremppa ole ensisijainen ongelma. Se rakennusfirma menee konkkaan ja ne remonttimiehet työttömäksi. Ikää taas se 40 -55. Ei töitä tarjolla. Miten ratkaiset tämän yhtälön?
Kuten sanoin, minun yritys on ja säilyy. Minulla ei ongelmia muuta kuin ajoittainen ahdistus. Empatiaa ja ahdistusta toisten ihmisten puolesta voi jopa asianajaja tuntea......
F, ap
Muista sitten tuo mahdollinen ahdistus kun kirjoitat seuraavan laskun.
Asiakkaat ovat joko varakkaita, jolloin ei tarvitse murehtia tai sitten köyhiä, jolloin oikeudenkäyntilaskut maksaa valtio =veronmaksajat
En laskuta lyhytkestoisista puheluista. En laskuta köyhien tapaamisista asioista, joille en voi mitään. En laskuta helpoista sposteista.
Teen todella paljon ilmaista työtä. Päivässä minulle soittaa keskimäärin 3 henkilöä tiedustellakseen asioita. Kerron puhelimitse niin paljon, kun voin ilman papereita eli aika yleisellä tasolla joudun tällöin liikkumaan. Ilmaiseksi se päivässä on yleistä oikeudellista neuvontaa noin 45 min. Tänään lauantai. Tänään tuohon ilmaiseen neuvontaan on mennyt vain 10 min.
Kirjastoissa tapahtuvaan Asianajoliiton asianajajapäivystykseen olen osallistunut 8 vuotta. Se ilmaista hyväntekeväisyyttä. Asiakkaat tulevat liukuhihnalta ja istun pöydän toisella puolella ilmaiseksi avustamassa heitä. Emme saa palkkiota myöskään liitolta. Asia voi olla ositus, remontti, velka, ulkomaalaisasia, konkurssi, rikos, jne.
Teetkö sinäkin ilmaista työtä?
Fatalji
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, ettei kaikki ole kyynisiä pskoja! Ymmärrän yksinyrittäjiä kai paremmin kuin moni näillä palstoilla. En ole ahdistunut tilanteesta itse, mutta hyvä jos joku ymmärtää tilannetta. Kävin perjantaina puolilta päivin kauppakeskuksessa. Ruokapaikoissa oli pari hassua ruokailijaa. Yleensä tuohon aikaan lounaspaikat ovat täynnä tuohon aikaan tai olivat ennen koronaa. Kaupoissa oli todella väljää, ei tarvinnut jonottaa sovitukseen tai kassalle. Hyvin ymmärtää, ettei uusia ihmisiä palkata minnekään.
Ehkä hoitoalalle sitten, kun vanhat jäävät tk-eläkkeelle!
Viime keväänä paikallinen ravintolayrittäjä joutui palkkaamaan lisää henkilökuntaa, kun porukka siirtyi etätöihin ja alkoi tilata lounaansa ko ravintolasta kotiin. Toinen ravintola, jossa aiemmin ei ollut kotiinkuljetusta lainkaan, aloitti myös kotiinkuljetukset. Asun paikassa, jossa ennen pandemiaa parkkipaikat olivat arkisin päiväsaikaan tyhjillään, ja keväällä pandemian alettua täynnä. Pandemia ja etätöihin siirtyminen sekä sen aiheuttama kysynnän kasvu oli näille ravintolayrittäjille yllätys, mutta ei negatiivinen yllätys. Etätöihin siirtyminen tietysti näkyi asiakaskatona niissä ravintoloissa, jotka sijaitsivat toimistorakennusten lähellä ja joiden asiakaskunnan muodosti suurimmaksi osaksi työpaikkaruokailijat.
Hei, ap! Kiitos mielenkiintoisesta aloituksesta. En ole varma, mainitsitko minkä ikäinen olet. Voisiko kohdallasi kuitenkin olla kyse myös siitä, että omaa ahdistustasi projisoit ulkomaailmaan? Itse nuorempana podin välillä kovaakin maailmantuskaa tyyliin ("ydinsota tulee"), myöhemmin terapiassa tunnistin käyttäytymismallin oman pahan olon oireeksi. On hyvä olla empaattinen ja vastuuntuntoinen, mutta ahdistuksen tunteminen toisten puolesta ei auta ketään, kuten edellä todettiin. Kiinnitä huomiota omaan jaksamiseesi, hyvävoimaisena pystyt auttamaan enemmän. Kiitos tekemästäsi vapaaehtoistyöstä, se on varmasti arvokasta. Onko sinulla joku luotettava ja fiksu ystävä tai muu taho, jonka kanssa voisit puhua oloistasi ihan livenä?
Voi tokkiinsa saa. Mulla on jopa kaksi erilaista ja kiitos kelan, maksavat vain 2,50 e paketti. Niitä saa jos käyttää maltilla.