Lue keskustelun säännöt.
Muutimme pienelle paikkakunnalle, olen yksinäinen.
16.01.2014 |
Muutimme viisi vuotta sitten pienelle paikkakunnalle. Ajattelimme, että täällä rauhallisessa ympäristössä on lasten hyvä kasvaa, kun lähimpiin kaupunkeihin on kuitenkin vain reilun puolen tunnin ajomatka.
Ongelmaksi on koitunut se, että en ole löytänyt ystäviä täältä. Tuntuu, että meitä pidetään outoina ja elämäämme kummeksutaan.
Kommentit (19)
Huonoista päätöksistä kotuu ikäviä seurauksia. Näin se vain menee. Nytpä olet oppinut, millainen eläminen sinulle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:36"]
Oudoimmat asuvat isoissa kaupungeissa eikä heitä juurikaan kummastella koska siellä ihmiset ovat suvaitsevaisempaa citykansaa, antavat kaikkien kukkien kukkia. Palataan?
[/quote]
Ei vaan pikkukylissä kaikkia tuntemattomia pidetään aivan friikkeinä, vaikka olisivat tappavan tylsiä.
Olemme siis lapsiperhe(alakouluikäisiä). Olemme molemmat miehen kanssa työelämässä hyvissä asemissa ja työ vaatii minulla välillä matkustelua. Iltaisin olemme aktiivisia. Itselleni on tärkeätä pysyä hyvässä kunnossa ja käyn kaupungissa kuntoilemassa ja personal trainerin tapaamisissa monena iltana viikossa. Lapset ovat kaupungissa harrastuksissa neljänä iltana viikossa ja viikonloppuisin lähdemme usein kauemmas aktiviteetteihin.
Nämä ovat asioita, joiden huomaan muissa ikäisissäni naisissa täällä herättävän kummastusta.
t.ap
Mitä olet tehnyt sen eteen että tutustuisit ihmisiin? Onko paikkakunnalla ikäisiäsi naisia? Onko perheitä joissa on saman ikäisiä lapsia kuin teillä? Mitä harrastat? Onko paikkakunnalla muita jotka harrastavat samaa kuin sinä?
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:49"]
Olemme siis lapsiperhe(alakouluikäisiä). Olemme molemmat miehen kanssa työelämässä hyvissä asemissa ja työ vaatii minulla välillä matkustelua. Iltaisin olemme aktiivisia. Itselleni on tärkeätä pysyä hyvässä kunnossa ja käyn kaupungissa kuntoilemassa ja personal trainerin tapaamisissa monena iltana viikossa. Lapset ovat kaupungissa harrastuksissa neljänä iltana viikossa ja viikonloppuisin lähdemme usein kauemmas aktiviteetteihin.
Nämä ovat asioita, joiden huomaan muissa ikäisissäni naisissa täällä herättävän kummastusta.
t.ap
[/quote]
Siis koska ajattelit että tutustuisit paikkakuntanne naisiin kun et koskaan vietä aikaa siellä? Enkä sun pitää etsiä kavereita sieltä kaupungin kuntosalilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:52"]
Mitä olet tehnyt sen eteen että tutustuisit ihmisiin? Onko paikkakunnalla ikäisiäsi naisia? Onko perheitä joissa on saman ikäisiä lapsia kuin teillä? Mitä harrastat? Onko paikkakunnalla muita jotka harrastavat samaa kuin sinä?
[/quote]
Tässä asuinalueellamme on lähes kaikki naiset suunnilleen omaa ikäluokkaani ja lasten kavereiden kautta olen heihin tutustunut. Tuossa aiemmin vastasinkin jo, mitä itsae harrastan. Täällä muut naiset harrastavat lähinnä kotoilua ja jotkut käyvät kerran viikossa olevassa jumpassa tai zumbassa.
t.ap
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:49"]
Olemme siis lapsiperhe(alakouluikäisiä). Olemme molemmat miehen kanssa työelämässä hyvissä asemissa ja työ vaatii minulla välillä matkustelua. Iltaisin olemme aktiivisia. Itselleni on tärkeätä pysyä hyvässä kunnossa ja käyn kaupungissa kuntoilemassa ja personal trainerin tapaamisissa monena iltana viikossa. Lapset ovat kaupungissa harrastuksissa neljänä iltana viikossa ja viikonloppuisin lähdemme usein kauemmas aktiviteetteihin.
Nämä ovat asioita, joiden huomaan muissa ikäisissäni naisissa täällä herättävän kummastusta.
t.ap
[/quote]
Siis koska ajattelit että tutustuisit paikkakuntanne naisiin kun et koskaan vietä aikaa siellä? Enkä sun pitää etsiä kavereita sieltä kaupungin kuntosalilta?
[/quote]
Omat kuntoiluni ovat yleensä sillä välin, kun lapsella on harrastus, eli emme aivan joka arki-ilta aja kaupunkiin. Emmekä joka viikonloppu ole muualla ja ylensäkin silloin toisena päivänä.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ikinä pyytänyt ketään vaikka kahville vai odotatko itse sitä kutsua? Monesti ihmisillä on jo luonnostaan omat kaveripiirinsä ja silloin ei aktiivisesti etsimällä etsitä uusia. Jos se toinen osapuoli (=sinä) kuitenkin tekee aloitteen, voi silloin kaveruus helpommin muodostua. Kyse ei ole mistään ilkeilystä sinua kohtaan vaan enemminkin sellaista tahattomuutta.
Mieti mitä varten ja mitä haluaisit tehdä näiden kavereiden kanssa, poimi tietämästäsi joukosta muutama potentiaalinen ehdokas ja ala ehdottelemaan jotain yhteistä tekemistä, alkuun vaikka sitä kahvittelua. Ja sovi aika! Sellaiset mennään joskus kahville sopimiset yleensä jäävät toteutumatta.
Oletko pyytänyt lasten kavereiden äitejä kahville tai esim. kävelylle? Voithan myös mennä mukaan sinne zumbaan tai jumppaan, jos haluat todella tutustua ihmisiin. Lisäksi on kyläyhdistykset, vanhempaintoimikunta jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahville olen useampaa pyytänyt ja ovat silloin tulleet. Mutta on ollut monta tilannetta, jossa juttujani on kummasteltu liittyen mm.harrastukseeni(kuntoilu), työhön orientoitumiseen, lasten menoihin, ostostottumuksiin...
Joudun varomaan sanomisiani näiden äitien kanssa. Ja rivien välistä voin ymmärtää, ettei minuun haluta enempää tutustua.
Emme ehkä omaa samanlaista arvomaailmaa näiden tutustumieni naisten kanssa, mutta mistä täältä niitä samanhenkisiä voisi löytää?
Ja tuo jumppa. Se korvaisi jonkun kuntoilukerrastani, sillä muuten se veisi sitä perheemme yhteistä aikaa, jota ei paljoa ole. Toisaalta minulla on tavoitteita liikkumiseni suhteen. Jos kavereiden saamiseksi joutuu käymään säännöllisesti tiettyyn aikaan olevassa harrasteessa, tuottaa sekin ongelmia ajoittaisten työmatkojen ja toisaalta jo valmiiksi hektisen elämämme suhteen.
Kyläyhdistystä täällä ei taida olla, asumme muutaman tuhannen asukkaan taajamassa. Varsinaista vanhempaintoimikuntaa ei taida olla.
Tarkennan vielä, että kaipaan ihan vain kahvittelu- ajatustenvaihtoseuraa ja sitä, ettei tuntisi oloa niin ulkopuoliseksi täällä.
t.ap
" käyvät kerran viikossa olevassa jumpassa tai zumbassa"
Tän plus muun kertomasi perusteella saa fiiliksen, et olet muuttanut jonnekin passiivisten lylleröiden kotiäitien valloittamaan paikkaan jossa menestyneempiä ja aktiivisia syrjitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se pitää vaan mennä johonkin toimintaan sitten mukaan, johonkin yhdistykseen vaikka, Suomihan on yhdistysten luvattu maa. Naapureihin tietysti pitäisi jotenkin myös tutustua, on sitten kaupassa käydessä kiva morjestaa kun näkee että joku tuttu naama tulee vastaan, ja kassatyttöjäkin voi aina hymyillen tervehtiä ja vaikka jonkun sanan vaihtaa, niin alkavat pian pitää sinua kanta-asiakkaana ja kohdella kuin oman kylän väkeä.
No auta armias kun pääset pienen paikkakunnan "piireihin"..... siihen ei tarvi ku se yksi ihminen niin johan alko rattaat pyöriä..ei lopu jännitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 00:31"]
Kahville olen useampaa pyytänyt ja ovat silloin tulleet. Mutta on ollut monta tilannetta, jossa juttujani on kummasteltu liittyen mm.harrastukseeni(kuntoilu), työhön orientoitumiseen, lasten menoihin, ostostottumuksiin...
Joudun varomaan sanomisiani näiden äitien kanssa. Ja rivien välistä voin ymmärtää, ettei minuun haluta enempää tutustua.
Emme ehkä omaa samanlaista arvomaailmaa näiden tutustumieni naisten kanssa, mutta mistä täältä niitä samanhenkisiä voisi löytää?
Ja tuo jumppa. Se korvaisi jonkun kuntoilukerrastani, sillä muuten se veisi sitä perheemme yhteistä aikaa, jota ei paljoa ole. Toisaalta minulla on tavoitteita liikkumiseni suhteen. Jos kavereiden saamiseksi joutuu käymään säännöllisesti tiettyyn aikaan olevassa harrasteessa, tuottaa sekin ongelmia ajoittaisten työmatkojen ja toisaalta jo valmiiksi hektisen elämämme suhteen.
Kyläyhdistystä täällä ei taida olla, asumme muutaman tuhannen asukkaan taajamassa. Varsinaista vanhempaintoimikuntaa ei taida olla.
Tarkennan vielä, että kaipaan ihan vain kahvittelu- ajatustenvaihtoseuraa ja sitä, ettei tuntisi oloa niin ulkopuoliseksi täällä.
t.ap
[/quote]
Kuulostaa aika omituiselta, että siellä muut jotenkin karsastaisivat sinun ostostottumuksiasi (mistä niin pääättelet?) tai sinun työorientoitumistasi, kyllä ihmiset tietävät että tietyissä töissä pitää olla sellainen, enkä usko että vaikka itse ovat erilaisissa töissä, jotka ei vaadi niin paljoa, en usko että he ovat tutustumatta sinuun sen takia. Oletko jotenkin muuten sitten outo? Pidättyväinen? Puhut vaan kuntoilutavoitteistasi ja työstäsi? Oletko huumorintajuinen, välitön ja helposti lähestyttävä? Minusta tuntuu että itse korostat sitä erilaisuuttasi heihin nähden, että he ehkä pitävät sinua kopeana tai vaan jotenkin outona niuhona jolle ei uskalla puhua mistään tavallisesta.
Ei millään pahalla, mutta tuollainen kuva muodostuu kirjoittamastasi tekstistä.
Otsikon perusteella meinasin tulla tänne kysymään, että missä pikkukaupungissa asut ja jos asutaan samalla, niin oisiin antanut mailiosoitteeni ja pyytänyt kahville. Mutta kun luen näitä juttujasi.... niin ei kiitos. Ensinnäkin, mihin tarvit niitä kavereita, kun olet aina urheilemassa toisessa kaupungissa tai töissä? Toiseksi käy sääliksi lapsiasi, kun neljänä iltana viikossa pitää jaksaa harrastaa toisessa kaupungissa. Ja lisäksi vielä viikonloppunakin reissailla jossain. Ettekö te ole ikinä kotona? Miksi arvostelet naisia, jotka haluaa olla kotona? Itse käyn töissä, pidän työntekoa tärkeänä, mutta vapaa-ajallani haluan lähinnä olla kotona. Olen juuri se tylsimys, jolle riittää liikunnaksi kaverin kanssa tunnin kävely tai se zumba kyläkoulussa. Miksi haluaisin kaverikseni sinunlaisesi, joka arvostelee elämäntyyliäni. Muutenkin vaikutat ylimieliseltä.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:30"]
Muutimme viisi vuotta sitten pienelle paikkakunnalle. Ajattelimme, että täällä rauhallisessa ympäristössä on lasten hyvä kasvaa, kun lähimpiin kaupunkeihin on kuitenkin vain reilun puolen tunnin ajomatka.
Ongelmaksi on koitunut se, että en ole löytänyt ystäviä täältä. Tuntuu, että meitä pidetään outoina ja elämäämme kummeksutaan.
[/quote]
Kokeiles täältä:
http://koti.mbnet.fi/~raijae/kirjeenvaihto/kirjeet_26-35.html
Ap!
ymmärrän sua täysin. Vastaavassa tilanteessa olen ja asuinvuosia jo 6. Ei näissä ihmisissä vikaa, etäisyyttä kyllä jollain tavalla kohteliaasti pidetään... Ehkä näillä kulmilla on syntynyt ja tänne jäänyt tietyn tyyppistä väkeä.
Ä
mekin ollaan aktiivisia ja myös reissataan ulkomailla, reissuseuraakaan ei "kulmilla" Ole, on liikaa lapsia ja vähän rahaa ;) vitsi!
ä
ei siis sellaista läheistä ystävää ole täältäpäin löytynyt, oma ajatusmaailma on muutoista johtuen varmaan eri tavalla laajempi kuin täällä ikänsä asuneilla.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:49"]
Lapset ovat kaupungissa harrastuksissa neljänä iltana viikossa
t.ap
[/quote]
Siis koska ajattelit että tutustuisit paikkakuntanne naisiin kun et koskaan vietä aikaa siellä?
[/quote]
emme aivan joka arki-ilta aja kaupunkiin.
t.ap
[/quote]
Neljänä päivänä kuitenkin, ja nyt sitten odotat, että just sinä yhtenä arki-iltana, kun et niin tee, muilla alueen naisilla pitäisi olla aikaa sinulle?
Haluat vain korostaa omaa ihmeellistä perhettäsi.
(eri vastaaja)
Oudoimmat asuvat isoissa kaupungeissa eikä heitä juurikaan kummastella koska siellä ihmiset ovat suvaitsevaisempaa citykansaa, antavat kaikkien kukkien kukkia. Palataan?