Onko teistä kenestäkään tullut "parempi ihminen"? Eli ennen negatiivisia/ilkeitä mutta pääsitte siitä yli?

On.

Kovasti yritän ikävämmäksi muuttua. Psykologikin sanoi minulle että näkemykseni ihmisistä ja elämästä on jotenkin liian positiivinen ja valoisa. Minulla kun ei ole kokemusten perusteella oikeastaan syytä muuta kuin syvään vihaan ja katkeruuteen. Noh tuumasta toimeen. Aika pitkälle olen jo päässyt välinpitämättömyydessä. Vielä kun oppisi halveksimaan ja vihaamaan ihmisiä ihan lähtökohtaisesti.

Nimen-omaan 4/5 moraali joustaa kun tilaisuus tulee. Ikävä huomata.

Omalla kohdallani sanoisin että joo. Olin aiemmin todella katkera, epäileväinen muita ihmisiä kohtaan, pelokas, vihainen. Eskarista lukion loppuun jatkunut koulukiusaaminen teki minusta kuin potkitun, räksyttävän koiran, joka puree kättä joka yrittää silittää. Pikkuhiljaa vuosien saatossa olen koittanut näitä fiiliksiä työstää ja pikkuhiljaa olenkin saanut positiivista kontaktia muihin ihmisiin, vaikka uudet ihmiset ja isommat porukat edelleen jännittää. Katkeruus ja inho kaikkia ihmisiä kohtaan on vaihtunut avoimuudeksi, uteliaisuudeksi ja hyväksynnäksi, enkä enää ota sitä niin henkilökohtaisesti, jos joku ei minusta niin tykää. Nykyään osaan suhtautua itseenikin lempeämmin, enkä enää pidä itseäni lähtökohtaisesti pahana ihmisenä. Kaikki tämä on mielestäni oikeasti tehnyt minusta paremman ihmisen, ja itsellänikin on parempi olla.