DANNY oli oman aikansa CHEEK.

Moni katsoo nenänviertään pitkin Cheekiä niin kuin jotain kummajaista; tuohan on liian itsekeskeinen, liian rikas, liian  korskea, liian bisnesmies jne.

Oletteko koskaan kuulleet Dannysta eli Ilkka Lipsasesta? Hän oli parhaina vuosinaan 1960-luvun lopussa ja 70-luvun alussa oman aikansa ja oman elämänsä Cheek. Tai, jos niin haluatte, Cheek on nuoren polven Danny.

1960-luvun lopussa Suomessa ei ollut yhtään rockshowta. Normaalikäytäntö oli, että rockbändi tuli farmariautolla jonnekin tanssilavalle kaljapalkalla tai parin kympin palkkiota vastaan, viritti kitarat ja alkoi soittaa. Sitten vain häivyttiin ja vaihdettiin seuraavalle lavalle.

Danny otti mallia suuresta maailmasta, Englannista, ja toi lavalle kunnon valoshown, savuefektit ja pyrotekniikan, ja eri vuosina nahkapukuja, puolialastomia tanssityttöjä, kuristajakäärmeitä, prätkäjätkiä ja ties mitä.

Siihen aikaan se oli aivan uutta Suomessa, sensaatiomaista, verrattavissa siihen, että nykyään Cheek vetää yksinään Olympiastadionin täyteen kahdesti.

Danny oli myös ensimmäinen oikeistorokkari/ -poppari. Hän oivalsi, että kannattaa perustaa oma firma, jotta keikkapalkkioiden ja levypalkkioiden rahoista suurin osa ei valu epämääräisten huijarimanagerien ja levy-yhtiöiden taskuun. Aivan kuten Cheek nykyään kuorii kerman päältä yhtiöillään Liiga Music oy. ja   Ky. Poskiviihde.

Eli on Suomessa ennenkin osattu cheekkailla. Se ei ole ollut vierasta suomalaiselle kulttuurille enää Dannyn nuoruusvuosien jälkeen.