Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pienet ikäerot lapsilla
14.01.2014 |
Millaista elämänne on, jos teillä esim. 3 alle 4-vuotiasta? Haaveilisin niin kovasti kolmannesta vauvasta, mutta pelkään, että meneekö koko elämä ihan hulinaksi. Meillä on ikää jo sen verran, ettemme voi jäädä odottelemaan pidempään, jos lapsia lisää hankimme. Haluan hoitaa kaikki lapset kotona, mutta meneekö liian vaikeaksi? Vauvan luonne varmaan vaikuttaa paljon, mutta sitähän ei voi tietää ennalta. Esikoinen on melko vaikeahoitoinen monellakin tapaa, kuopus helpompi luonteeltaan, mutta ei vieläkään nuku täysiä öitä, vaikka ikää jo yli 1 vuotta.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat mietteet täällä, ap.
Ikää mulla 38v. ja kolmannen haluaisimme mutta tuntuu siltä että on juuri alkanut helpottamaan noiden kahden ensimmäisen kanssa (molemmat haastavia luonteita ja huonoja nukkujia). Aika loppuu oikeasti kohta kesken, eli se on nyt tai ei koskaan, toisaalta helpompi, tasapainoisempi, hyvin nukuttu elämä ja töihin paluu myös houkuttelevat. Meillä on ollut rankkaa jo näiden kahden kanssa, en tiedä kuinka hyvin kestäisin vielä yhdet yöheräilyt, uhmat, sairastelut vaipparumban jne.
Ihan vierestä viisihenkisten tuttavaperheiden elämää seuranneena voin sanoa että usein joku muu asia pitää jättää kun pikkukolmonen tulee taloon, matkustelu, shoppailu, kodin siiteys, keskustassa asuminen. Tottakai hänestä on paljon iloakin koko perheelle mutta riippuu ihan siitä mitä elämältä haluaa.
Tsemppiä ratkaisuun!
Meillä oli joskus lapset 3- ja 2- vuotiaita kun vauva syntyi. Ihanaa aikaa se minusta oli! Pidän siitä että on hulinaa; jokainen lapsi pitää kasvattaa "omaan suuntaansa" omaksi itsekseen ja jokaisella lapsella on omat viat, puutteet ja osaamistapansa mutta myös kiinnostuksensa. Ja kun lapset on pieniä niin heiltä ei voi liikaakaan vaatia: joten elämä on välillä melko äänekästä ja vaudikasta, mutta ihanaa.
Kun lapset oli pieniä niin kaikki lapset nukkui päiväunia, jos vauva oli hereellä kun nukutin isompia niin otin vauvan siihen syliin ja joko hän söi tai leikki varpaillaan. :) Ja ruokaa meillä tehdään aina isoja satseja kerralla. Lautaset pöytään ja kaikki siihen. Syö siinä itse ja lähdetään pihalle nukuttamaan vauvaa ja ihmeteltiin muurahaisia.
Meillä ei ole allergioita ollut ja lapset nukkuneet hyvin. Mahataudit meni joskus kaikilla lapsilla vuorollaan tai oli vaan jollain. Pyykkimäärä lisääntyi ja elämä helpotti aina kun innostui karsimaan kaapeista turhaa ja mietti miten saa järjestykseen kaaosta koska pidän siististä kodista. Ei siitä lapsiperheessä kuulu tinkiä!
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 16:52"]
Samat mietteet täällä, ap.
Ikää mulla 38v. ja kolmannen haluaisimme mutta tuntuu siltä että on juuri alkanut helpottamaan noiden kahden ensimmäisen kanssa (molemmat haastavia luonteita ja huonoja nukkujia). Aika loppuu oikeasti kohta kesken, eli se on nyt tai ei koskaan, toisaalta helpompi, tasapainoisempi, hyvin nukuttu elämä ja töihin paluu myös houkuttelevat. Meillä on ollut rankkaa jo näiden kahden kanssa, en tiedä kuinka hyvin kestäisin vielä yhdet yöheräilyt, uhmat, sairastelut vaipparumban jne.
Ihan vierestä viisihenkisten tuttavaperheiden elämää seuranneena voin sanoa että usein joku muu asia pitää jättää kun pikkukolmonen tulee taloon, matkustelu, shoppailu, kodin siiteys, keskustassa asuminen. Tottakai hänestä on paljon iloakin koko perheelle mutta riippuu ihan siitä mitä elämältä haluaa.
Tsemppiä ratkaisuun!
[/quote]
Oikein todella jollekin on tärkeämpi kodin siisteys kuin kolmas lapsi? Okei... :D
Meillä 3,5 vuotias, 2-vuotias ja 5 kk vauva. Keskimmäinen ollut luonteeltaan haastavin tähän asti.
Halusin lapset pienillä ikäeroilla ja meille se sopii hyvin. Kaikki lapset on ikään kuin samassa elämänvaiheessa, melko samat leikit ja lelut ja menot.
Arkipäivä (ei ole tarkkoja aikoja): herätys 7.30 ja aamupala, vapaata leikkiä
10: vauva unille, vanhin kerhoon 2x vko, koko perhe kerhoon 1-2 krt vko tai ulkoilua koko porukka
12: lounas (usein valmistettu etukäteen), isommat lapset päiväunille, vauva herää
14: seurustelua vauvan kanssa ja kotiaskareita
Iltapäivällä isommat nousee unilta, syödään välipala, ulkoillaan, leikitään, maalataan, luetaan ja vauva menee uusille unille
17-18 päivällinen, isäkin kotona
Ilta leikkiä yms
20 iltapala ja iltasatu jne
Koska vauvamme on hyväntuulinen ja nukkuu melko hyvin, koen että kolmas lapsi ei juurikaan muuttanut arkeamme. Vauvalle on hyvin aikaa ja kaksi isompaa sisarusta puuhailee paljon keskenään ja vauvan nukkuessa varsinkin ehdin syventyä myös heidän leikkeihinsä.
Harrastan liikuntaa kodin ulkopuolella 2-3 krt viikossa, koska isä ottaa mielellään hoitovastuun kaikista.
Rankinta on, jos väsyttää ja lapset ovat pahalla tuulella. Silloin tuntuu että joku tarvii jotain koko ajan. Muutoin arki sujuu, jos muistaa välillä ottaa rennosti ja yrittää toimia kiireettä. Kiireessä hermot kiristyy tarpeettomasti.
Välillä on vaikea hoitaa asioita ja ehtiä vaikka ruokakauppaan koska päivisin ei ole autoa eikä myöskään ruokakauppaa lähellä.
Vauva nukkuu huoneessamme ja vanhemmat lapset omassa huoneessaan.
Tämä perhekoko tuntuu meille juuri sopivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein kolme lasta alle neljässä vuodessa ja vaikka kuopus olikin kaikista haastavin, niin silti en kadu mitään muuta kuin sitä ettei tehty neljättäkin. Nyt on tavallaan koko ajan yksi ylimääräinen lapsi, koska yleensähän nuo leikkivät pareittain tai isolla joukolla parhaiten. Autoonkaan ei voi ottaa kavereita, koska se on vain 5 paikkanen eikä kavereiden kanssa viitsi ajella tila-autolla.
Mun elämän parasta aikaa oli, kun kuopus oli 1 v. ja kaikki sujui jo rutiinilla. Aivan ihanaa aikaa olla lasten kanssa kotona, elää ilman aikarajoituksia.
Nyt kun lapset ovat teinejä niin mietityttää oliko mitään järkeä. 3 teini-ikäistä samassa talossa tarkoittaa sitä, että koko ajan on jotain draamaa meneillään. ;-)
Kolmonen lisää: tarkoitus oli kirjoittaa, ettei viitsi ostaa pelkästään lasten kavereiden takia tila-autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille syntyi kolme poikaa 3,5 vuoden sisään, eikä minulla ole mitään kauhukertomuksia jakaa edes vauva-ajasta. Tosin olen niin laiska luonne, että olen mennyt siitä mistä aita on matalin (syöttänyt Piltti-ruokaa, käyttänyt isovanhempien ilmaista lastenhoitoapua, jättänyt ikkunat pesemättä syksyisin ym. kamalaa mitä täällä palstalla voidaan paheksua).
Kiireisintä aikaa oli alakouluikä, jolloin lapset tarvitsevat vielä apua vaikkapa vaatteiden valinnassa ja läksyissä, ja kaikki kolme harrastivat kuljettamista vaativaa jääkiekkoa. Nykyään taas vanhempia ei tarvita kuin rahan jakamiseen ja ruokkimiseen, pojat ovat jo teini-ikäisiä ja hyvin omatoimisia.
Kukaanhan ei voi ennustaa sairauksia yms. asioita, mutta omalla kokemuksellani sanon että kyllä kolmannelle lapselle pienelläkin ikäerolla.
Alue: Aihe vapaa
Meillä se kolmas oli kaikkein vaivattomin ja hyvin kolmen pienen kanssa pärjäsi. He ovat tiivis sisaruspaketti nytkin vielä täysi-ikäisinä. Ensimmäiset vuodet olivat työläitä, mutta sitten helpotti todella nopeasti. Lapset eivät edes muista aikaa ilman että olis ollut sisaruksia. Jos uudelleen pitäisi valita, niin toimisimme samalla lailla.