Miehen kaverin vaimo aikuisopiskeli ja valmistui

No eihän se nyt sinulta ole pois yhtään mitenkään!

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt sinulta ole pois yhtään mitenkään!

Ei tietenkään ole mutta suututtaa tämä oma elämä.

Lähde nyt ihmeessä itsekin opiskelemaan jos kiinnostaa. Itse opiskelen monimuotona sairaanhoitajaksi ja ryhmässäni nuorin opiskelija 20-vuotias, vanhin taitaa olla jonkin verran yli 40. Mikä sinua estää opiskelemasta?

Vierailija kirjoitti:

Lähde nyt ihmeessä itsekin opiskelemaan jos kiinnostaa. Itse opiskelen monimuotona sairaanhoitajaksi ja ryhmässäni nuorin opiskelija 20-vuotias, vanhin taitaa olla jonkin verran yli 40. Mikä sinua estää opiskelemasta?

Oppimisvaikeukeudet mutta voinhan minä taas joltain paikan viedä ja yrittää taas miljoonatta kertaa opiskella.

Lopeta itsesäälissä vellominen ja tee tilanteellesi jotain!!!

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itsesäälissä vellominen ja tee tilanteellesi jotain!!!

Niin mä aion tehdäkin ja hakea taas opiskelemaan.

Lähdet vain opiskelemaan etkä ajattele ikäasioita. Minä olen 56-vuotias ja suoritin muutama viikko sitten ammattikorkeakoulututkinnon. (Edellinen, maisterintutkinto, on 90-luvulta.) Enkä ollut opiskeluryhmässäni edes vanhin. :)

Vierailija kirjoitti:

Lähdet vain opiskelemaan etkä ajattele ikäasioita. Minä olen 56-vuotias ja suoritin muutama viikko sitten ammattikorkeakoulututkinnon. (Edellinen, maisterintutkinto, on 90-luvulta.) Enkä ollut opiskeluryhmässäni edes vanhin. :)

Ei mua ikä haittaa vaan se etten pärjää, en edes erityisammattikoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Lähdet vain opiskelemaan etkä ajattele ikäasioita. Minä olen 56-vuotias ja suoritin muutama viikko sitten ammattikorkeakoulututkinnon. (Edellinen, maisterintutkinto, on 90-luvulta.) Enkä ollut opiskeluryhmässäni edes vanhin. :)

Enää ei tosiaan kansakoulun tai lyseon/yliopiston jälkeen mennä töihin ja ollaan siinä samassa hommassa varmaan eläkkeeseen asti. 

On luonnollista, että tuntuu pahalta jos toisella on jotain, mitä itse haluaisi eikä saa.

Sinullakin on mies. Arvaa tuntuuko se monesta pahalta kun itsellä ei ole?

Tässä oli vissiin kysymys oppimisvaikeuksista ja lukuisat epäonnistumiset tietysti nakertaa, mutta uskon kyllä jokaiselle paikan löytyvän. Etsi itsellesi tukihenkilö, joka auttaa sinua, ihmisen arvo ei ole opiskelusta kiinni vaan miten kohtelee muita. Voinet ehkä auttaa muita ilman opiskelua, jos se ei suju.

Itse olen kyllä koulujakäynyt, mutta arvostan ihmisissä muita asioita. JOs yrittää sellaista, joka ei onnistu, se on taas uusi pettymys.

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista, että tuntuu pahalta jos toisella on jotain, mitä itse haluaisi eikä saa.

Sinullakin on mies. Arvaa tuntuuko se monesta pahalta kun itsellä ei ole?

Miksi tuntuisi? Suurimmalla osalla naisista taitaa olla mies.

MInkäikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Tässä oli vissiin kysymys oppimisvaikeuksista ja lukuisat epäonnistumiset tietysti nakertaa, mutta uskon kyllä jokaiselle paikan löytyvän. Etsi itsellesi tukihenkilö, joka auttaa sinua, ihmisen arvo ei ole opiskelusta kiinni vaan miten kohtelee muita. Voinet ehkä auttaa muita ilman opiskelua, jos se ei suju.

Itse olen kyllä koulujakäynyt, mutta arvostan ihmisissä muita asioita. JOs yrittää sellaista, joka ei onnistu, se on taas uusi pettymys.

Mistä tuollaisen tukihenkilön saa? Olen jo kohta viisikymppinen, joten se siitä, että kaikki löytää paikansa maailmassa.

Kumpi ompi parempi? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdet vain opiskelemaan etkä ajattele ikäasioita. Minä olen 56-vuotias ja suoritin muutama viikko sitten ammattikorkeakoulututkinnon. (Edellinen, maisterintutkinto, on 90-luvulta.) Enkä ollut opiskeluryhmässäni edes vanhin. :)

Enää ei tosiaan kansakoulun tai lyseon/yliopiston jälkeen mennä töihin ja ollaan siinä samassa hommassa varmaan eläkkeeseen asti. 

Ennen oli paremmin.

Vierailija kirjoitti:

MInkäikäinen olet?

Muutama vuosi niin täytän 50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista, että tuntuu pahalta jos toisella on jotain, mitä itse haluaisi eikä saa.

Sinullakin on mies. Arvaa tuntuuko se monesta pahalta kun itsellä ei ole?

Miksi tuntuisi? Suurimmalla osalla naisista taitaa olla mies.

Hah no ei todellakaan ole.

Ikisinkku N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista, että tuntuu pahalta jos toisella on jotain, mitä itse haluaisi eikä saa.

Sinullakin on mies. Arvaa tuntuuko se monesta pahalta kun itsellä ei ole?

Miksi tuntuisi? Suurimmalla osalla naisista taitaa olla mies.

Hah no ei todellakaan ole.

Ikisinkku N27

Voin kertoa ettei miehessäni ole mitään kadehdittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista, että tuntuu pahalta jos toisella on jotain, mitä itse haluaisi eikä saa.

Sinullakin on mies. Arvaa tuntuuko se monesta pahalta kun itsellä ei ole?

Miksi tuntuisi? Suurimmalla osalla naisista taitaa olla mies.

Hah no ei todellakaan ole.

Ikisinkku N27

Voin kertoa ettei miehessäni ole mitään kadehdittavaa.

Ei se opiskelukaan aina hääppöistä ole. Ja minäkin olen reputtanut monta tutkintoa, mutta en luovuta vaan jatkan sopivan etsimistä. Vaikka lainaakin on jo reippaasti. En luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista, että tuntuu pahalta jos toisella on jotain, mitä itse haluaisi eikä saa.

Sinullakin on mies. Arvaa tuntuuko se monesta pahalta kun itsellä ei ole?

Miksi tuntuisi? Suurimmalla osalla naisista taitaa olla mies.

Hah no ei todellakaan ole.

Ikisinkku N27

Voin kertoa ettei miehessäni ole mitään kadehdittavaa.

Ei se opiskelukaan aina hääppöistä ole. Ja minäkin olen reputtanut monta tutkintoa, mutta en luovuta vaan jatkan sopivan etsimistä. Vaikka lainaakin on jo reippaasti. En luovuta.

Jatkan vielä että en aio etsiä miestä, ennen kuin minulla on joku tutkinto ja oikea ammatti valmiina. Tälläisenä koen itsetuntoni liian huonoksi kun minusta ns. "ei ole mihinkään" ja se saattaisi heijastua miesvalintaan.