Lue keskustelun säännöt.
Gallup; onko parempi erota vai kitkuttaa yhdessä tällaisessa tapauksessa
15.10.2020 |
Jos ajatellaan että ihmisellä on kaksi vaihtoehtoista tapaa mennä eteen päin. Hän on ollut vuosia rakastunut toiseen kuin omaan puolisoonsa. Kyse ei mistään pikku ihastumisesta, vaan pysyvästä olotilasta. Pettämistä ei kuitenkaan fyysisesti tapahdu, vain mielessä joka päivä ja yö.
Kumpaa tapaa elää arvostatte enemmän:
A.) uhraa rakkautensa, jää avioliittoon lasten takia. Oman miehen kanssa mukavan ystävälliset välit. Arki sujuu, mutta pinnan alla jäätävä suru toiseen rakastumisen takia.
B. ) eroaa, mahdollisesti saa rakkautensa kohteen tai ei saa, mutta eroaa silti.
Niin usein täällä neuvotaan vain pysymään yhdessä, vaikka mikä olisi. Kiinnostaa nyt miten mielipiteet jakautuu.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihkimisessä kysytään tahdotko. Jos tahdot, niin tahdot myös kun epäilet, ihastut ja pohdit. Olen minäkin ihastunut, se on normaalia. Mutta siihen se jää. Minä tahdon rakastaa miestäni. Olen niin luvannut. Ja rakastunkin häneen uudelleen säännöllisesti.
Tottakai minäkin tahtoisin rakastaa miestäni, mutta kun se ei nyt ole tahtomisestani kiinni. Vaihtoehdot on että jään vaikka en rakasta tai että en jää. Jos tuollainen mahdollisuus olisi että jään ja rakastan miestäni niin tottakai ottaisin sen.
Sulla menee sekaisin rakastaminen ja rakastuminen.
Rakastaminen on tekoja ja huomaavaisuutta arjessa. Tahdon asia siis.
Rakastumisen tunteille on aikansa, mutta ne menevät ohi.
Väittäisin että ei mene. Minä en ole rakastunut mieheeni mutta en myöskään rakasta häntä. Hän on kuin työkaveri jonka kanssa on ihan kivaa, mutta joka periaatteessa voi minun puolestani ottaa lopputilinkin eikä minun elämä siihen pysähdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsopa kunnolla miestäsi. Etkö todella rakasta? Yhtään? Et hänen tapaa ottaa sut huomioon? Hänen tapaa olla lasten kanssa? Kun hän hymyilee? Kertoo sulle hauskan jutun? Tekee teille ruokaa? Etkö yhtään?
Rakastuminen on eri asia. Ja mikä takaa, ettet ole ihastuksesi kanssa samassa pisteessä parin vuoden päästä? Ei mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroat ja annat puolisosi päättää kummalle lapset jäävät.
Ai vähän kuin että jos haluaa jotenkin kostaa niin saisi kostaa? Ei meistä kumpikaan halua tuollaisista asioista riidellä, vaan luonnollisesti se olisi viikko-viikko-systeemi, ei elareita eikä muutenkaan mitään turhaa draamaa. Ollaan aika viilipyttyjä molemmat.
Sittenhän teille sopisi kolmen kimppa, kun kaikki on niin sopuisia. Win-win-win.
Jos oot asian jo päättänyt, mitä sä täällä kyselet? Hyvää omaatuntoako yrität saada? Sitä et saa, jos rakkautesi alunperinkin noin rumasti valehtelit.
Vierailija kirjoitti:
Katsopa kunnolla miestäsi. Etkö todella rakasta? Yhtään? Et hänen tapaa ottaa sut huomioon? Hänen tapaa olla lasten kanssa? Kun hän hymyilee? Kertoo sulle hauskan jutun? Tekee teille ruokaa? Etkö yhtään?
Rakastuminen on eri asia. Ja mikä takaa, ettet ole ihastuksesi kanssa samassa pisteessä parin vuoden päästä? Ei mikään.
Mikään ei takaa mitään rakkauteni kohteen kanssa, ei edes sitä että tulisi koskaan mitään paria vuotta, mutta se on aika takuuvarmaa että mieheni lähinnä ärsyttää minua enemmän kun vuosia kuluu. Suunta on ollut se. Luulen että pystyisin juurikin helpommin rakastamaan miestäni ystävänä ja lasten isänä, kun en asuisi hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oot asian jo päättänyt, mitä sä täällä kyselet? Hyvää omaatuntoako yrität saada? Sitä et saa, jos rakkautesi alunperinkin noin rumasti valehtelit.
Kunhan kiinnostaa. Ei kai nyt kukaan varsinaisesti täältä mitään ratkaisuja elämäänsä hae? Eikö se nyt olisi jo aika friikkiä?
Jaa, ehkä tuo ihastus kannattaa säilyttää platonisella tasolla tuomassa henkistä piristystä arkeen. Suosittelen asennoitumaan siihen niin eikä ikävästä riutuen. Tai voit yrittää aloittaa sivusuhteen hänen kanssaan. Siinähän sen näkisi, onko hän niin ihmeellisen ihana. Perhettä en lähtisi kovin kevyesti rikkomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oot asian jo päättänyt, mitä sä täällä kyselet? Hyvää omaatuntoako yrität saada? Sitä et saa, jos rakkautesi alunperinkin noin rumasti valehtelit.
Kunhan kiinnostaa. Ei kai nyt kukaan varsinaisesti täältä mitään ratkaisuja elämäänsä hae? Eikö se nyt olisi jo aika friikkiä?
Olisi ja siksi onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Kun keskittyy parisuhteeseen ja perheeseen, puolisoon voi rakastua uudestaan ja uudestaan. Ihastukset on vain haavekuvia, ei totta. Pettämään ei kannata alkaa. Vasta jos ilman ihastuksia parisuhde on kuraa, eikä terapiakaan auta, kannattaa erota.
- 20 vuotta kokemusta avioliitosta
Tämä ei mene minnekkään. On ollut monta vuotta. Mitään tällaisia tunteita ei ikinä ole ollut omaa puolisoa kohtaan, mitkä voisi jotenkin löytyä uudelleen. Alunperinkin on ollut lähinnä syvää ystävyyttä.
Millä tavalla olet aktiivisesti yrittänyt päästä eroon noista tunteista tätä ihastusta kohtaan? Oletko esimerkiksi hakeutunut ammattilaisen pakeille juttelemaan, jollei omin voimin onnistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi käydä niinkin, että rakkaus haalenee ja suhde arkipäiväistyy, kun alkaa asua ja elää haavekumppaninsa kanssa. Mutta omapa on ongelmasi, vain itse voit päättää.
Ap,mtietääkö miehesi näistämajatuksostasu? Jos ei, uskallatko ottaa puheeksi? Että olet vuosikausia ollutnihastunut/rakastunut toiseen. Etkä tunne rakkautta miestäsi kohtaan, vaan oletnnatkanut liittoanne velvollisuudentunnosta ja lasten takia.
Kerrot miehesi olevan viilipytty. Miten hän suhtautuisi kuulemaansa?
Jos asia ei hetkauta, ymmärrän hyvin, mikset rakasta miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rEIKÄ PYÖREÄKSI Alapää ohjaa onneen. Lapsethan eniten kärsivät.
Sä et voi ulkoistaa tuota päätöstä toisten tehtäväksi. Luultavasti menet vain enemmän sekaisin, täällä tulee mielipidettä laidasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap,mtietääkö miehesi näistämajatuksostasu? Jos ei, uskallatko ottaa puheeksi? Että olet vuosikausia ollutnihastunut/rakastunut toiseen. Etkä tunne rakkautta miestäsi kohtaan, vaan oletnnatkanut liittoanne velvollisuudentunnosta ja lasten takia.
Kerrot miehesi olevan viilipytty. Miten hän suhtautuisi kuulemaansa?
Jos asia ei hetkauta, ymmärrän hyvin, mikset rakasta miestäsi.
*näistä ajatuksistasi
Näppis ei pysy mukana!!
Nuorempana luulin että tämä riittää. En tekisi niin nykyisellä elämänkokemuksella.