Lue keskustelun säännöt.
Ujo&ujo-ihastumiset ja hukkaan heitetyt mahdollisuudet...
13.01.2014 |
Tarkoitan sitä, kun kaksi ihastuneena tosi ujoa ihmistä eivät uskalla edetä suhteessa. Kumpikaan ei pyydä toista treffeille tai sellaista. Minulla oli tällainen tilanne! En jaksa selittää yksityiskohtia, mutta oon nuori nainen ja aiemmin tutustuin työpaikalla noin samanikäiseen mieheen, joka naisten kanssa ujo. Erittäin söpö ja kivannäköinen mies, jolla huumorintajua. Kelpaisi varmasti monelle, jos ei olisi niin ujo ja syrjäänvetäytyvä. Itsekin olen miesten kanssa ujo ja tunteista kertominen on hankalaa. Eli asia ei edennyt pitkälle meidän välillä, vaikka molemmat oltiin ihastuneita. Aluksi oli vain hymyilyä ja katseita ja jännittynyttä keskustelua. Lopulta hän aina kosketti ohimennen ja jopa halasi rutistaen tai silitti hiuksiani, kun sanoin hänen mielestään jotain hassua ja söpöä. Se, että edettiin tuohon tilanteeseen, vaati paljon aikaa. Itse en olisi ujoudessani häntä uskaltanut koskettaa. Vapaa-ajalla mietin häntä paljon ja riuduin ihastuksessa. Suorastaan huvittava tilanne, kun kumpikaan ei pyytänyt toista treffeille. Viimeisinä hetkinä näin hänen sellaisista koiranpentumaisista katseistaan samanlaista epätoivoista turhautuneisuutta kuin mitä itse tunsin. Ja sitten aika vaan loppui kesken ja työsuhteeni päättyi.
Nyt ei olla nähty pitkään aikaan, mutta tiedän hänen olevan yhä sinkku, niinkuin minäkin. Täysin saamattomia ollaan. :) En käy baareissa ja muutenkin pienet piirit riittää, siksi en tapaa usein kiinnostavia miehiä. Aika hyvin olen viihtynytkin sinkkuna, mutta kyllä nyt on alkanut vähän kaduttaa, kun tietää hänen olevan vielä sinkku. Kai minun olis pitänyt olla se rohkeampi ja pyytää treffeille, niin olisi ehkä kaksi sinkkua vähemmän tässä maassa. Nyt minulla olisi ensi kesänä mahdollisuus nähdä häntä taas pitkän ajan jälkeen yhden jutun merkeissä. Voihan olla, että siihen mennessä jompikumpi ei ole enää sinkku, mutta tavallaan kiehtoo jo ajatus hänen näkemisestään.
Tällaisille ujoille ihmisille on vain helpottavaa tavata joku rohkeampi osapuoli. Onko nuo luontaisia rooleja ja siksi ujona pitäisi vain toivoa kohdalleen sellaista aloitteellisempaa ja rohkeampaa ihmistä? Ongelma vaan on, että ihastun monesti ujoihin miehiin. :) Onko teillä kokemuksia tällaisista hankaluuksista? Onko suhde edennyt vai menikö yksi mahdollisuus hukkaan?
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:41"]
. Aluksi oli vain hymyilyä ja katseita ja jännittynyttä keskustelua. Lopulta hän aina kosketti ohimennen ja jopa halasi rutistaen tai silitti hiuksiani, kun sanoin hänen mielestään jotain hassua ja söpöä.
[/quote]
Ei tämä nyt kovin ujolta toiminnalta vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Olin parikymppisenä hyvin ujo eikä kahden miehen kanssa suhde edennyt tapailua ja kädestä pitelemistä pidemmälle. Loppujen kanssa ei päästy siihenkään asti. Myöhemmin tapasin nykyisen avomieheni. Hän oli veturi suhteemme alkutaipaleella ja sai minut ulos kuorestani.
Yleensä ujot miehet purkaavat ujoutensa johonkin konkreettiseen. Esimerkiksi minun ujo mies rikkoi auton sivulasit ja repi postilaatikon maasta. Rikkoi ikkunoita ja heitteli polkupyöriä nurin kaupungissa asioidessaan.
Piti vähän höyryjä päästellä.
Kun ujoa miestä uskaltautuu vähän pöyhimään kuin perunamaata, niin hänestä voi kehkeytyä oikea timantti. Hyvä mies naiselle ja lapsille kunnollinen isä. Olen seurannut lähietäisyydeltä kuinka kaverini onnistui juuri tässä. Mies oli peukalo keskellä kämmentä naisten kanssa, mutta niin vain kaverini rakastui häneen ja tunne oli molemminpuolinen. Kaverini ei itse kylläkään ole kovin ujo miesten kanssa, sillä hän oli aiemminkin pyytänyt miehiä ulos. Kaverini on tunneihminen henkeen ja vereen, vähän ailahteleva. Siksi rauhallisempi ja vakaampi mies tasapainottaa hänen elämäänsä. Ujous ei kyllä aina tarkoita rauhallisuutta. Itsekin olen ujo uusien ihmisten seurassa, mutta tuttujen kesken puhelias ja vilkkaampi. Uskon, että kaksi ujoa kykenevät myös ottamaan ratkaisevia askeleita, mutta se vaatii varmasti paljon aikaa.
Toisen täytyy tulla kuorestaan. Kyllä se voit olla sinäkin ap. Olin aikaisemmin hyvinkin ujo (olen mies). Vaimoni oli samanlainen tavatessamme. Vedin siis suhdetta yksin eteenpäin tekemällä kaikki aloitteet alkuvaiheessa. Olin aina se joka pyysi tapaamisille, otin kädestä kiinni, suutelin jne. Joskus en ollut varma onko hän kiinnostunut minusta, koska hän ei tee mitään aloitteita. Se oli tavallaan aika rasittavaa, mutta uskoin kaiken aikaa sen olevan vain ujoutta.
Oli vaikea tehdä kaikki aloitteet ujona, mutta ei mahdotonta. Motivaatio oli korkea ja ajattelin, että hukkaan elämäni jahkailuun, jos en pakota itseäni tekemään niitä asioita mitä haluan saada tehdyksi. Ajattelin, että vaikka saisin pakit voisin olla ainakin siitä tyytyväinen, etten jäänyt ujouteni vangiksi. Lopputuloshan on sama yrittämättä ja rukkaset saaneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 08:00"]
Yleensä ujot miehet purkaavat ujoutensa johonkin konkreettiseen. Esimerkiksi minun ujo mies rikkoi auton sivulasit ja repi postilaatikon maasta. Rikkoi ikkunoita ja heitteli polkupyöriä nurin kaupungissa asioidessaan.
Piti vähän höyryjä päästellä.
[/quote]
Miehesi kuulostaa tosiaan siltä, että on tukahduttanut tunteitaan ja purkaa ne sitten tuolla tavalla. Tuo ei ole ihan tervettä eikä myöskään kuulu kaikkien ujojen miesten repertuaariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sun pitää ryhdistäytyä! Oletko facebookissa, entä mies? Pyydä sitä kaveriksi ja ala höpötellä chatissa. Olen itsekin ujo, mutta kirjoittamalla on helpompi ilmaista vaikeitakin asioita.
Mieti sitä ensi kesää, mitä jos mies onkin jo varattu? Tai ette törmääkään toisiinne? Tai mitä jos hän on vapaa, ja törmäätte, ja aloitatte suhteen... mut oliko mitään järkeä tuhlata näitä kuukausia ennen kesää yksin möllöttämällä, jos jossain on mies, jonka kanssa haluat olla, ja hänkin haluaisi olla sinun? Ei mitään järkeä, nyt menet ja otat sen! Enemmän sitä talvella lämmittäjää kaipaa kuin kesällä.
Olen vuosien saatossa kuullut jälkeenpäin että "se_tai_tuo" on ollut minuun ihastunut... On aina harmittanut kun olisin kaikkien näiden kanssa treffeille lähtenyt. jos olisivat vaan kysyneet. :( Parissa tapauksessa olen ollut itsekin valmiiksi ihastunut, eli vastakaikua olisi ollut tarjolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pelastaa hyvä mies ikisinkkuudelta, tarjota hyvä kokemus naisista ja tehdä samalla palvelus naissukupuolelle. Muutoin, mikäli on katkeruuteen taipuvaista sorttia, alkaa vielä vanhempana vihaamaan naisia.
Jos mies rutistelee ja halailee ja silittelee sun hiuksia, niin tosi outoa, jos siinä tilanteessa ei uskalla tai kehtaa kysyä, lähdetkö joku päivä syömään tai teatteriin tai leffaan tms. Varsinkin, jos ette enää ole työkavereitakaan, niin asetelmasta on sekin ikävä mahdollisuus jäänyt pois, että suhteen loputtua pitäisi olla samassa työpaikassa.
Jos oikeasti tuossa on kyse ujoudesta, niin olisiko sitten suhdekaan voinut toimia, jos kumpikaan ei mitään asioita uskalla ottaa esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin tiedän sen pidätellyn halun koskettaa toista, mutta oma kontrolli kuitenkin säilyy ja ujous kahlitsee sisäänsä. Ihastustani en myönnä. Toinen on ihan lähellä, mutta silti niin kaukana.
Kyllä ujostakin voi kuoriutua vaikka mitä. Mun yksi entinen lukiokaveri oli ujo ja kiltti naapurintyttö, joka sitten paljon myöhemmin vähän villiintyi ja seurusteli useiden miesten kanssa suht lyhyen aikavälin sisällä. Tiedä sitten mikä sai hänet muuttumaan ujosta tollaseks, mutta näin olen kuullut. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä ja kannustuksesta ja siitä, että ootte kertoneet kokemuksia! Kiva, jos tästä keskustelusta on jotkut muut ujot saaneet hyötyä. Mietin vakavasti tuota fb-kaveriksi pyyntöä ja viestin laittoa. En tuu rohkeammaksi yhdessä yössä eli täytyy mietiskellä tätä jonkin aikaa. :)
Tuohon keskusteluun yleisellä tasolla ujoista miehistä sanoisin, että minun silmissäni he ovat miehekkäitä. Minusta ujous miehellä on söpöä ja hellyyttävää, mutta ei epämiehekkäällä tavalla. Tykkään muutenkin siitä, että mieheltä löytyy tietynlaista herkkyyttä. Se vaan vähän sulattaa sydämen, jos joku jännittää paljon mun takia. Suoraviivaisemmat ja supliikimmat miehet ei herätä kiinnostusta. Tunnen ujojen miesten kanssa samankaltaisuutta, ja se on minulle tärkeää. T.ap
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:42"]
Meidän ujojen pitäisi kyllä pitää yhtä ja pariutua toistemme kanssa. ;) Meitä on eri luonteisia/persoonallisuuksia, kaikille löytyisi varmaan puolisko. Ainoa mikä meitä kaikkia yhdistää on kykenemättömyys toimia itsevarmasti/määrätietoisesti tuolla sinkkumarkkinoilla. Minuakin huolestuttaa erityisesti ujojen miesten tilanne.
Terv. yks sinkkunainen
[/quote]
Missä teitä ujoja naisia tapaa?
Ujot miehet voivat usein olla parisuhteissa mustasukkaisia ripustautujia, koska pitävät kynsin hampain kiinni siitä kerran saavutetusta naisesta. Pahimmillaan ujosta miehestä saa stalkkerin eron jälkeen. Kannattaa varoa!
Mulle meinasi käydä niin että meni kiinnostava tyyppi sivu suun, ja ensin menikin, kun kumpikaan ei saanut tehtyä mitään. Sen jälkeen emme nähneet vuosiin, mutta en kuitenkaan unohtanut häntä, vaikka välillä oli muitakin ihastuksia ja suhteita. Aina vain se yksi tyyppi kummitteli siellä mielen perukoilla, että voi että kun olisi saanut häneen paremmin tutustua... Etsin häntä Facebookista ja deittisivustoilta useaan otteeseen, mutta en löytänyt. Lopulta amorina toimi yhteinen tuttumme, joka kertoi minulle törmänneensä häneen ja että hän oli puhunut minusta samalla tavalla kuin minä hänestä. Tuttumme oli sitten sanonut hänelle, että ottaisi minuun yhteyttä, mutta hänestä ei kuulunut mitään. Emmin jonkun aikaa mitä tehdä, ja kyllä ärsyttikin kovasti että miksi hän nyt sitten tee mitään vaikka on saanut aika selvän vihjeen siitä että kannattaisi. Mietin että oliko hän jo ehtinyt löytää jonkun vai mitä. Lopulta päätin että en voi antaa asian olla, vaikka miten kävisi, koska asia oli jo niin paljon vaivannut siihenkin asti. Koin että minulla ei ollut mitään menetettävää. Jos hän torjuisi minut, mitä se haittaisi, koska emme olleet siihenkään asti törmänneet vuosiin. Kynnys oli korkea (jo siksikin että emme tosiaan olleet törmänneet ja emme edes kunnolla tunteneet toisiamme) ja kyllä minua myös ärsytti että jouduin olemaan se rohkeampi osapuoli, mutta en voinut olla olemattakaan, joten lopulta otin häneen yhteyttä. Siitä eteenpäin mies tekikin sitten kaikki aloitteet: ehdotti että tapaisimme, otti kiinni kädestä, antoi suukon, ehdotti uutta tapaamista. Ja siitä eteenpäin kaikki lähti rullaamaan omalla painollaan :) Olemme edelleen yhdessä.
Sittemmin olen aika hyvin ymmärtänyt että mies ei tehnyt ensimmäistä aloitetta, koska hän on harkitseva ja varovainen luonne ja hänellä oli taustalla huonoja kokemuksia. Hän oli ikään vähän luovuttanut ihmissuhteista eikä uskaltanut enää yrittää. Minulla ei ollut juuri sen parempi tilanne, mutta olin kuitenkin sitten se reippaampi ja rohkeampi osapuoli, mikä koitui meidän molempien onneksi. Jos hän olisi ollut Facebookissa, yhteyden ottaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa, nyt se vaati vähän korkeamman kynnyksen ylittämisen. Ja onneksi tosiaan sen jälkeen minun ei tarvinnutkaan enää tehdä mitään, vaan toinen kyllä korvasi ruhtinaallisesti sen että oli siihen asti ollut pelkuri ja myös katui ja harmitteli pelkuruuttaan kovasti. Yhteiselämässämmekin olen kyllä huomannut hyvin sen, että mieheni on paljon harkitsevampi ja varovaisempi kuin minä, vaikka minäkin olen uusien ihmisten ja varsinkin ihastusten suhteen hyvinkin ujo. Tasapainotamme hyvin toisiamme.
Joko yrität ja onnistut tai petyt, tai et edes yritä ja petyt varmasti. Ja tosiaan joku kaveripyyntö Facebookissa nyt ei minusta vaadi kyllä yhtään mitään, niitähän voi lähetellä kuka tahansa kenelle tahansa, miksi nyt ei sitten joku entinen työkaveri. Siitä vain nyt rohkeasti! :) Ja sinähän jo tiedät, että hän pitää sinusta, joten mitä voit menettää. Tuskin hän sinua rumasti kuitenkaan kohtelee, vaikkei suhdetta syntyisikään.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:13"]
No, sillä tavalla on mennyt kiusaamiseksi, että mies flirttaa erittäin selkeästi työpaikalla. Myös kosketukset mukana, tämän takia tuntuikin niin tutulta tuo ap:n kuvio. Itse olet ihan varma, että sinua isketään ja erittäin tarmokkaasti. Jostakin syystä mies ei kuitenkaan tee mitään sen enempää. No, itse rohkaistut tekemään aloitteen ja mies antaa pakit. Syynä aloitteen tekemiseen myös se, että tuollainen tilanne työpaikalla on aika kuluttava ja olisi kiva tietää mikä on homman nimi. Pakkien jälkeen mies jatkaa piiritystä kahta innokkaammin työpaikalla, tekee tikusta asiaa, esittelee "sulojaan", pitää silmäpeliä. Itse olet pakkien jälkeen vähemmän innostunut, mutta "annat ehkä pakit anteeksi" pari kertaa kun mies esittää ujoa. Kohta ollaan tilanteessa, että työpaikalle ei ole kiva lähteä kun tietää että se p.... jatkuu taas. Yrität jutella tyyliin, mitä oikein meinaat ja voitaisiinko olla vaan kavereita, johon ei tule mitään järjellistä vastausta ja sama sanaton flirtti jatkuu.
[/quote]
Tolla tyypillä ei ole kaikki ihan kotona. En laittais ujouden piikkiin. Tiedä häntä mitä päässään liikkui.
Kyllä miehen on kerättävä miehisyytensä ja pyydettävä nainen treffeille. Miehet ovat "metsästäjän" roolissa. Näin se on aina ollut ja näin se tulee aina olemaan.