Täytän 40v. -miehellä vauvakuume.
Täytän pian 40v. ja miehelläni on kova vauvakuume. Hän haluaisi toisen lapsen. Nyt mietin, olisiko se vielä kohdallani mahdollista? Onko muita tämän ikäisiä äiteja/odottajia paikalla? Kuinka raskaus on sujunut? Minkälaisia tutkimuksia ja seuloja olette käyneet läpi?
Kommentit (26)
Mitä ikävää olet kokenut "mummoäitiydessä"?
Sinun itsesi pitää myös haluta. Sain vauvan 44 v. Kävin istukkanäytteessä. Tuli raskausajan diabetes mutta ei se elämää häirinnyt. Raskausaika meni hyvin, ei ollut pahoinvointia, kerran yökkäsin pois ruoan, 2 x pyörryin kotona mutta kaikenkaikkiaan hyvin meni. Keisarinkyydillä tuli vauva ja leikkaus sujui hyvin ja ei tullut komplikaatioita.
No ton "mummoäitiyden" voi sivuuttaa - teiniäitien panettelua. Mut muuten tietty kannattaa harkita tarkkaan. Niin kuin tietysti lapsentekoa kaiken ikäisenä.
Olen sitä mieltä, että kaikki ei saa kaikkea ja tuon ikäisenä kannattaa lapsihaaveet jo heittää. Mutta ai niin, kaikilla on oikeus lisääntyä eikä vähiten niillä erittäin vastuullisilla mummoäideillä, jotka odottivat puoli vuosisataa prinssi romeota. Noh, siinä tapauksessa, onnea matkaan ja toivottavasti et saa vammaista lasta.
Omasta puolestani en voi puhua, mutta työkaverini sai lapsen ollessaan 44v. Hän pääsi ikänsä puolesta lapsivesitutkimuksiin, joten saa tarkemmat tiedot ettei vauvalla ole downia (tutkitaanko siinä muutakin). Hänen raskaus sujui samoin, kuin omani ovat sujuneet nuoremmalla iällä, alkuun pahoinvointia, välissä hyvä vaihe ja lopussa paljon turvotusta. Synnytti ja synnytys sujui hyvin. Jos itsestä tuntuu, että jaksaa niin miksi ei. Monesti, kun kuuntelee näitä ikä keskusteluita niin tuntuu olevan vielä ihan ok ikä hankkia lapsia 35v, mutta 40v ei. 5 vuotta on kuitenkin todella lyhyt aika! :)
Itse sain "toisen kierroksen" 44 ja 47 vuotiaana. Vuotta myöhemmin tulin vielä mummiksi. Ei Se elämää ole haitannut, eikä lapset ole nyt kouluiässä ainakaan vielä huomanneet että niitten vanhemmat ois jotenkin vanhoja. Omasta asenteesta Se on kiinni miten jaksaa niitten muksujen kanssa touhata. Mummoista ja vaareistahan ei enää apuja hoidossa ole, mutta onneks muuta tukiverkostoa löytyy. Ja missään seuloissa emme käyneet, ei niiden lopputulos olisi mitään muuttanut. Vanhemmat lapset aina välillä muistuttelevat miten emme saa koskaan viettää vanhana omaa aikaa, mutta sehän jää nähtäväksi, kerran täällä vaan eletään!
Itse sain "toisen kierroksen" 44 ja 47 vuotiaana. Vuotta myöhemmin tulin vielä mummiksi. Ei Se elämää ole haitannut, eikä lapset ole nyt kouluiässä ainakaan vielä huomanneet että niitten vanhemmat ois jotenkin vanhoja. Omasta asenteesta Se on kiinni miten jaksaa niitten muksujen kanssa touhata. Mummoista ja vaareistahan ei enää apuja hoidossa ole, mutta onneks muuta tukiverkostoa löytyy. Ja missään seuloissa emme käyneet, ei niiden lopputulos olisi mitään muuttanut. Vanhemmat lapset aina välillä muistuttelevat miten emme saa koskaan viettää vanhana omaa aikaa, mutta sehän jää nähtäväksi, kerran täällä vaan eletään!
Minulla on siis yksi lapsi 6v. Susarusasiaa siis pohdin myös. Itse olen kahden vaiheilla asian kanssa. Mies toi asian esille vasta vähän aikaa sitten. T. AP
Minulla on siis yksi lapsi 6v. Susarusasiaa siis pohdin myös. Itse olen kahden vaiheilla asian kanssa. Mies toi asian esille vasta vähän aikaa sitten. T. AP
Minulla on siis yksi lapsi 6v. Susarusasiaa siis pohdin myös. Itse olen kahden vaiheilla asian kanssa. Mies toi asian esille vasta vähän aikaa sitten. T. AP
Mun mummi sai lapsensa 41-, 42- ja 44-vuotiaana (ensimmäinen mies oli mahdollisesti hedelmätön, leskeydyttyään meni uusiin naimisiin). Ei silloin ikää ihmetelty. Oli täysin normaalia saada lapsi siinä iässä kun on hedelmällinen (tietenkin!). En ymmärrä miksi yli nelikymppinen olisi nykyään outo odottaja, paljon terveempiäkin senikäiset tänä päivänä on kuin joskus muinoin.
"mummoäitiydestä" sen verran että minulla on kaveri jonka vanhemmat saivat hänet yli 40 vuotiaina. Ala-aseella tyttö häpesi vanhempiaan, koska kaikki kaverit ihmettelivät hänen iäkkäitä vanhempia. tytön isosiskot olisivat voineet olla hänen vanhempiaan. nyt kun 30 lähestyy, kaverina vanhemmat ovat jo vanhoja, ei toivoakaan että auttaisivat lastenlasten kanssa. Paljonhan on kiinni vanhempien asenteesta, monet näyttävätkin nykyään 5-kymppisinä hyvinkin nuorekkailta. Mutta lapsensilmin katseltuna, minusta lapsia ei pitäisi hankkia enää yli 40 vuotiaana. Monesti unohdetaan katsoa asioita hieman pidemmällä tähtäimellä.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 21:34"]
"mummoäitiydestä" sen verran että minulla on kaveri jonka vanhemmat saivat hänet yli 40 vuotiaina. Ala-aseella tyttö häpesi vanhempiaan, koska kaikki kaverit ihmettelivät hänen iäkkäitä vanhempia. tytön isosiskot olisivat voineet olla hänen vanhempiaan. nyt kun 30 lähestyy, kaverina vanhemmat ovat jo vanhoja, ei toivoakaan että auttaisivat lastenlasten kanssa. Paljonhan on kiinni vanhempien asenteesta, monet näyttävätkin nykyään 5-kymppisinä hyvinkin nuorekkailta. Mutta lapsensilmin katseltuna, minusta lapsia ei pitäisi hankkia enää yli 40 vuotiaana. Monesti unohdetaan katsoa asioita hieman pidemmällä tähtäimellä.
[/quote]
Kyllä minäkin häpesin vanhempiani koko teini-iän vaikka saivat minut kolmekymppisenä. Suurin osa lapsista häpeää vanhempiaan jossain vaiheessa. Ihailin sen sijaan kaverini äitiä, vaikka tämä sai kaverini lähempänä neljääkymppiä, oli sitäpaitsi paljon nuorekkaampi kuin monet häntä nuoremmat.
42 vuotias esikoisen odottaja vahvistaa ettei ole liian myohaista. mulla kaikki sujunut hyvin nopeasta raskautumisesta hienoon vointiin rskausaikana. vain jalkoja sarkee. kavin lapsivesipunktion ja rakenneultran -kaikki hyvin. rv 33 menossa ja edelleen zumbaan ja joogaan jotta palautuisin myos nopsaan. suosittelen Vaikein asia taisi olla punktion tulosten odottelu ja se ettei uutista uskaltanut jakaa ennen tuloksia.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 21:34"]
"mummoäitiydestä" sen verran että minulla on kaveri jonka vanhemmat saivat hänet yli 40 vuotiaina. Ala-aseella tyttö häpesi vanhempiaan, koska kaikki kaverit ihmettelivät hänen iäkkäitä vanhempia. tytön isosiskot olisivat voineet olla hänen vanhempiaan. nyt kun 30 lähestyy, kaverina vanhemmat ovat jo vanhoja, ei toivoakaan että auttaisivat lastenlasten kanssa. Paljonhan on kiinni vanhempien asenteesta, monet näyttävätkin nykyään 5-kymppisinä hyvinkin nuorekkailta. Mutta lapsensilmin katseltuna, minusta lapsia ei pitäisi hankkia enää yli 40 vuotiaana. Monesti unohdetaan katsoa asioita hieman pidemmällä tähtäimellä.
[/quote]
Äitini sai minut ollessaan nelikymppinen. On nyt 65v. Ihan hyvin on mennyt, käymme yhä yhdessä ulkomailla, shoppailemme jne. Lapsia ei minulla ole, ja vaikka olisikin, ei vanhempani niitä hoitaisi. Jotenkin outoa ajatella, että isovanhemmat ovat automaattisesti hoitamassa lapsenlapsiaan. Itse asun satojen kilometrien päässä, joten mitään hoitoapuja en heiltä tulisi koskaan saamaan. Vanhempieni iällä ei siis ole mitään tekemistä tämän kanssa :).
Ennen sisarusparven viimeiset olivat hyvin usein yli 40-vuotiaiden synnyttämiä, eikä sitä pidetty lainkaan outona. Esim. itsenäisyyden alkuvuosina syntyneet kaksi isovanhempaani olivat toinen 44-vuotiaan, toinen 47-vuotiaan äidin lapsia. Minä sain kuopukseni 37-vuotiaana, eikä kyllä yhtään tuntunut, että olisin ollut liian vanha.
Eli älä mieti näitä mummoäitijuttuja, vaan mieti haluaisitko itse vielä toisen lapsen. Ikäero esikoiseen voi olla tosi hyvä, meidän kuopus on 7 v. vanhemman esikoisen lellikki :)
Ennen sisarusparven viimeiset olivat hyvin usein yli 40-vuotiaiden synnyttämiä, eikä sitä pidetty lainkaan outona. Esim. itsenäisyyden alkuvuosina syntyneet kaksi isovanhempaani olivat toinen 44-vuotiaan, toinen 47-vuotiaan äidin lapsia. Minä sain kuopukseni 37-vuotiaana, eikä kyllä yhtään tuntunut, että olisin ollut liian vanha.
Eli älä mieti näitä mummoäitijuttuja, vaan mieti haluaisitko itse vielä toisen lapsen. Ikäero esikoiseen voi olla tosi hyvä, meidän kuopus on 7 v. vanhemman esikoisen lellikki :)
Miksei mies voi hankkia sitä lasta jonkun nuoremman kanssa?
Sain kuopukseni 39-vuotiaana. Raskaus meni samalla tavalla kuin aikaisemmatkin. Synnytys oli helpohko ja entistäkin nopeampi. Lapsi on nyt 3-vuotias, hyvin kehittynyt ja ihana. Kaikki hyvin siis. Itse en ole missään iässä pitänyt vauvavaiheen valvomisesta, mutta sitkeänä ihmisenä olen niistäkin selvinnyt. Kuntoni on hyvä, koska olen aina liikkunut melko paljon. Jos suunnittelet raskautta, suosittelen kunnon kohottamista tärppämistä odotellessa. Jos ei vauvaa tule, ei kuntoilusta haittaa ole, mutta jos tulee, niin jaksat paremmin.
No sehän on sinusta kiinni, tosin riskit kasvaa vanhetessa. Eikä aina ole kivaa olla se mummoäiti, kun kohta olet jo siinä iässä että voisit tulla mummoksi- Kannattaisi sen miehenkin hieman ajatella.