Toisenlainen lahja lapselle - arvostaako?

Mun alakoululainen halusi, että kaverit eivät tuo lahjoja vaan tekevät lahjoituksen eräälle järjestölle <3

Vierailija kirjoitti:

Minä annoin 7-vuotiaalle lapselle Toisenlaisen lahjan, koulupuvun. Tunnen lapsen tosi hyvin ja olin varma, että hän ymmärtää idean ja ilahtuu. Hänen perheessään oli puhuttu hyväntekeväisyydestä ja itse oli vähän aiemmin halunnut lahjoittaa omia leluja keräykseen. Kenelle tahansa lapselle en suosittele tuollaista lahjaa.

Kukaan ei meidän perheessä ole ollut niin innokas kehitysavun kannattaja kuin nykyisin 14- v tyttäreni. Aina telkkarin avustusohjelmien aikaan väkisin väänsi, että on pakko lahjoittaa köyhille lapsille. Tämä ilmiö oli jo alle kouluikäisenä hänessä nähtävissä.

Täällä Suomessakin on kotieläintiloja joiden eläinkummiksi voi ryhtyä, jos nyt välttämättä tuollaisen aineettoman lahjan tahtoo antaa. Esim eläinsuojelukeskus Tuulispää. Heillä on vuohia, pupuja, turkistarhalta pelastettuja kettuja yms. Lapsen kannalta voisi olla mukavampaa jos pääsisi myös käymään katsomassa omaa kummieläintä, sitten koronan jälkeen.

Mitä ne lapset vuohilla tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei noiden päälle ymmärrä. Anna mieluummin lahjaksi tekemistä, vie lapset vaikka teatteriin.

Se, ymmärtääkö lapsi, riippuu ihan siitä, keskustellaanko tällaisista asioista lapsen perheessä.

Odota siihen asti, kun rupeavat koululakkoon perjantaisin. Siitä tietää että ovat tarpeeksi kypsiä arvostamaan toisenlaista lahjaa.

Parempi jättää antamatta sitten koko lahja.

Kiusaamista ja alistamista. Hankimpa lahjan, mutta en sinulle.

Anna omien arvojesi mukainen, mutta lapsen kehitystasoon sopiva lahja. Mielestäni vaikka äänikirja ei ole huono idea. Tai lahjakortti paikalliseen teatteriin.

Krääsää penskoilla on muutenkin, eikä ketään tarvitse vielä lisää kannustaa liimautumaan älylaitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Parempi jättää antamatta sitten koko lahja.

Kiusaamista ja alistamista. Hankimpa lahjan, mutta en sinulle.

Totta, juuri noin lytätään lapsen itsetunto. Niitä hän sitten aikuisena ruotii terapiassa miten ei saanut pienenä lahjojakaan vaan vain ilmoituksen että joku tuntematon olikin saanut hänen vuohensa.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittavat mielensä. Älä anna mitään. Tuo on kuin kettuilua.

Minäkin meinasin tuoreena ylioppilaana pahoittaa mieleni, kun tätini lahjoitti ylioppilaslahjani (eli siis rahaa) Afrikkaan jonkun tuollaisen vastaavan kautta. Vasta täysi-ikäistynyt elämänsä ensimmäistä tärkeää juhlaa viettävä nuori olisi kyllä arvostanut niitä rahoja ihan itse sen sijaan, että altruistinen tätini harjoitti hyväntekeväisyyttä nimissäni, mistä ei jäänyt itselle edes hyvää mieltä vaan juurikin sellainen tunne, että tässä kettuillaan. Kettuiluahan se ei siis ollut vaan tädille ihan ominaista käytöstä, mutta ei siinä tunne itseään arvostetuksi, jos ns. omat lahjat lahjoitetaan pyytämättä muille.

Älä siis kuvittele, että lapsi ilahtuu siitä, että hänen lahjansa lahjoitetaan jonnekin muualle, koska teininkin on vaikea ymmärtää. Parempi olla antamatta yhtään mitään, jos ei tiedä, että "saaja" ei ole itse sellaista maailmanparantajasorttia.

Minä olen aikuinen, enkä itsekään arvostaisi. Siis totta kai ja ehdottomasti ymmärrän lahjan idean, mutta ei se minua ilahduttaisi, että joku toinen voisi omaa pyyteettömyyttään minun nimissäni pönkittää.

Lapset eivät varmasti arvosta vuohilahjaa ja sillä saatat suututtaa myös vanhemmat. Tuo lahjahan viestii antajastaan, että katsokaas minua miten ylevä olen kun autan muun maailman hädässä olevia (sietäisi teidän varakkaampienkin ottaa mallia).

Vierailija kirjoitti:

Ok. Siis en mieti tätä. Raha tilille on vaan niin tylsä. Varsinkin kun vaarinsa antaa ylenpalttisen suuria rahoja lapsille ja sijoittaa niiden rahastoihin. Siinä muutama kymppi on tylsä. Olen yrittänyt aina keksiä jotain persoonallista lahjaa kummallekin, mutta nyt on ideat loppu. Voikohan ostaa jo kausarit ensi kesäksi Lintsille? Täytyy vielä miettiä.

Ap.

Yksi vaihtoehto on myös tehdä lahjoitus lapsen nimissä tai ”adoptoida” joku villieläin, josta lapsi saa sitten jatkossa tietoa enemmän. Joissain paketeissa mukaan tulee vielä pehmolelu kyseisestä eläimestä. Eli lapsi saa jotain konkreettista, ja samalla teet jotain hyvää hänen nimissään.

On tää maailma outo, kun hyväntekeväisyyskin ja siihen opettaminen saadaan käännettyä paheeksi...

Minäminäminäminä... eikä sitä minämaailmaa sovi edes epäsuorasti ja vahingossa töytäistä.

Tilaa lapsille lehti. Meillä kummi tilaa lapselle Apu junioria, se on ollut tykätty lahja.