Miten koette ujot ihmiset?

Tyttäreni on ns syntymäujo, minä vasta monien ikävien kokemuksien jälkeen...

Tutut ujot eivät tuota mitään hankaluuksia, vieraammat ujot voivat olla hankalia toisinaan, kun ei tiedä, millainen ujo on kyseessä, Kaikki ujot eivät halua olla ns rauhassa, vaan haluavat olla mukana, vaikkakin hiljaisina, osa taas haluaa, että heitä ei lähestytä. 

Olen itsekin ujo, ja olen oppinut hyväksymään sen. Paljon olen siitä kärsinyt ja toivonut olevani erilainen. Nyt olen 45-vuotias, ja vihdoinkin sinut itseni kanssa. En enää vaivaannu hiljaisuudesta, jos se jotakuta häiritsee, se on hänen ongelmansa, ei minun. Olen opetellut olemaan ylpeä siitä, että olen rauhallinen ja hiljainen, asiallinen ja hyvä kuuntelija.

Itse ainakin tervehdin aina, joskus yritän keskustella muutakin. Jos toinen vain vastailee lyhyesti, niin yleensä annan asian olla. Yleensä en koe, että ujot käyttäytyisivät huonosti vain siksi, koska ovat hiljaisempia. Tervehtimättä jättäminen on kyllä huonoa käytöstä, pieni hiljainen tervehdyskin on parempi. Monesti ujot pienen tutustumisen jälkeen alkavat jutella hieman enemmän. Olen ollut itsekkin ujo, luulen sen johtuneen koulukiusaamisesta. Onneksi olen päässyt siitä yli ja nykyään voin olla enemmän oma itseni. Itse jouduin yhdessä vaiheessa ottamaan vastuuta omasta sosiaalisuudestani ja ajauduin tilabteisiin, joissa ei voinut olla ujo. Kun siitä sai positiivista palautetta ja huomasi itse, että sos. tilanteet sujuivat hyvin, auttoi se ikäänkuin ujouden yli.

En tule toimeen ujojen kanssa, sillä olen itsekin sellainen. Toisen ujon kanssa tilanne on kauhean vaivauttava, kun kumpikaan ei oikein osaa aloittaa keskustelua. Yritän kyllä usein itse siinä olla se rohkeampi osapuoli, mutta jos toinen on selkeästi ujompi eikä pysty tulemaan vastaan, koko homma lässähtää siihen ja tuijotellaan vaan seiniä. En kuitenkaan ärsyynny ujoista tai ajattele että ovat tyhmiä, tiedän hyvin miltä se tuntuu.

Tulen paremmin toimeen iloisten ja ulospäinsuuntautuneiden kanssa, koska he pystyvät vetämään minut mukaansa jolloin pääsen eroon ujostelusta. Mölöttäviä päällepäsmäreitä kuitenkaan en siedä.

En ole itse ujo, ja mua hieman ärsyttää ujot :/ Tulee vaan sellanen olo, että NAINEN (tai mies), PUHU jotain, tee jotain, äläkä vaan istu siinä. Itse oon aika sosiaalinen, joten ujojen kanssa turhauttaa :/

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 16:22"]

Itse ainakin tervehdin aina, joskus yritän keskustella muutakin. Jos toinen vain vastailee lyhyesti, niin yleensä annan asian olla. Yleensä en koe, että ujot käyttäytyisivät huonosti vain siksi, koska ovat hiljaisempia. Tervehtimättä jättäminen on kyllä huonoa käytöstä, pieni hiljainen tervehdyskin on parempi. Monesti ujot pienen tutustumisen jälkeen alkavat jutella hieman enemmän. Olen ollut itsekkin ujo, luulen sen johtuneen koulukiusaamisesta. Onneksi olen päässyt siitä yli ja nykyään voin olla enemmän oma itseni. Itse jouduin yhdessä vaiheessa ottamaan vastuuta omasta sosiaalisuudestani ja ajauduin tilabteisiin, joissa ei voinut olla ujo. Kun siitä sai positiivista palautetta ja huomasi itse, että sos. tilanteet sujuivat hyvin, auttoi se ikäänkuin ujouden yli.

[/quote]

Musta ujoudesta ei pitä "päästä yli" vaan sen kanssa pitää kasvaa, niin kuin kaikkien muidenkin ominaisuuksien kanssa. Itse en koe, että ujous olisi mitenkään sitä, että jättäisi ottamatta vastuuta tilanteista. Monesti sellaiset ihmiset, jotka osaavat myös olla hiljaa, saattavatkin havaita paremmin ilmapiiriä ja siten pystyvät vaikuttamaan siihen oikein. Ujoudella ei ole oikeastaan mitään tekemistä sosiaalisen taitavuuden kanssa.

Itse pidän enemmän ujoista ihmisistä. Hyvin puheliaan ja päällekäyvät tai tunkeilevat ovat rasittavia, erityisesti sellaiset, jotka kuvittelevat olevansa sosiaalisesti lahjakkaita vain siksi, että sattuu olemaan kova ääni.

Itse olen ujo, mutta se ei juuri vaikuta sosiaalisiin arkisiin tilanteisiin näin aikuisiällä. Lapsena oli enemmän ongelmia, mutta niinhän keskenkasvuisilla on, ja varmaan kaikki kehittyvät sosiaalisissa tilanteissa muun kasvun myötä.

Mielestäni tämä sosiaalisuuden ylenpalttinen korostaminen on amerikkalaisuuden ihannointia, eikä sovi Suomeen. Suomalaiset ovat perinteisesti voineet pitää taukoja keskustelussa ilman että tulee kiusallista hetkeä. Mutta ei nykyään kun pitää olla muodikkaasti ylisosiaalinen.

Onko tässä nyt oletuksena se että ujous on jokin handicappi ja muutenkin sellainen erittäin paha asia josta pitäisi päästä äkkiä eroon? Ovatko ns. sosiaaliset ihmiset parempia, ja missä menee sosiaalisuuden rajat? En tiedä yhtäkään niin ujoa ihmistä, että heiltä ei normaali kanssakäyminen sujuisi. Ja ei, normaalia kanssakäymistä ei ole turhanpäiväisten asioiden jaarittelu ja jatkuva höpöttäminen.

Ujot ihmiset eivät ole minulle mikään rasite, mutta sen verran pitäisi saada itsestään irti, että tervehtii.

Mulle on ihan sama jos joku ei tervehdi tai tule aina jutulle kun nähdään mutta siinä kohtaa alkaa joskus keittään yli kun pitäisi tuollaisen todella ujon, yleensä ns. hissukka naisen kanssa toimia samassa ryhmässä. Yleensä sen tuppi suun ja muussakin toiminnassa yli varovaisen ihmisen tuotos ryhmän eteen on täysi 0, tai jopa miinuksen puolella kun myrkyttää ilmapiirin.

Ystävällinen voi olla, vaikka olisi ujo. Tutun ihmisen tervehtiminen kuuluu tähän. 

Olen siis itse myös melko ujo. Minusta on ihan ok, jos joku toinenkin on. Tunnen tavallaan helpotusta, koska tiedän että se toinen ujo ei ainakaan pidä minua jotenkin viallisena.. Silloin en välttämättä jännitä niin paljon ja juttu luistaa

paremmin :)

Hassua kyllä, lapsena olen kuulemma ollut puhelias ja avoin. En sit tiedä (tai oikeastaan kyllä tiedänkin) mitä tapahtui, että musta tuli tällainen...

Ujous ei ole sama asia kuin introvertti.

Itse koen, että ujot ovat epäkohteliaita. Eivät välttämättä tahallaan, mutta tervehtimättömyys ja passiivisuus on raskasta enkä jaksa heidän kanssaan pitkään. Myös turhan jännittyneet ja pingottavat ihmiset ovat rasittavia. En tietenkään osoita tai sano sitä heille itselleen koska se ei mitään auta, mutta niin se on.

Vinkkinä ujolle: harjoittele pienin askelin ensin ainakin kohteliaisuussäännöt. Siitä voi laajentaa kesksutelunavauksiin. Kannattaa pysähtyä miettimään, että mitä pelkää ja miksi.

Minusta ujous ja huonot käytöstavat eivät ole mitenkäään yhteydessä toistensa kanssa. Ujotkin yleensä tervehtii, usein vielä nätisti hymyillen ja ovat muutenkin ystävällisen näköisiä ihmisiä. Eikö huonot käytöstavat ole enemmin sellaisia tunkeilevia, päällekäyviä ja jotenkin aggressiivisia...

Kumma käsitys ap:lla. Jos on ujo ja tervehtii vain lyhyesti ja on hiljainen, niin on huonokäytöksinen. Ei se niin mene, hyvä ap. Monelle ujolle on suuri ponnistus se niukkakin tervehtiminen. Moni ujo ei itse ehkä ole aloitteellinen, mutta jos hänen kanssaan keskustellaan, on hän ihan oiva juttukumppani.

Olen itse ollut lapsesta asti ujo ja arka ja vierastanut jopa sukulaisia, varsinkin niitä suurieleisiä ja kovaäänisiä. Vieläkin puistattaa, kun muistelen joitakin tilanteita. Työ ja elämä on pakottanut sitten jopa esiintymään yleisön edessä. Ja mikä hulluinta, olen kuullut monesti, että olen niin reipas ja rohkea. Kyllä, niin kauan kuin tiedän, mistä puhun yleisölle, siis asiaa, esitän kuulemma asiani hyvin ja selkeästi. Mutta että minun pitäisi pitää vaikka puhe jossain juhlassa, ei, ei tule kauppoja.

Ujous on yksi temperamenttipiirre eikä ujo ihminen voi sille aina mitään. Tulee tilanteita, joissa ahdistuu, kun ympäristö esimerkiksi painostaa tekemään jotain sellaista, johon ujo ei yksinkertaisesti pysty. Me ujot olemme usein erittäin itsekriittisiä emmekä missään tapauksessa kykene asettumaan naurun kohteiksi tai tietoisesti nolaamaan itseämme. Pysymme syrjässä. Te rohkeammat, älkää pakottako meitä tekemään sitä, mitä emme halua. Kuinnioittakaa meitä ja ujoauttamme. Se on osa persoonallisuuttamme.

Minä tykkään ujoista! Yleensä ujot ovat myös rauhallisia ja sen ominaisuuden tahtoisin itellenikin.

Olen aika kova puhumaan ja höpöttämään ja huomaan tulevani juttuun ujojen kanssa varmaan siksi kun eivät saa suun vuoroa :')

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 18:06"]

Minusta ujous ja huonot käytöstavat eivät ole mitenkäään yhteydessä toistensa kanssa. Ujotkin yleensä tervehtii, usein vielä nätisti hymyillen ja ovat muutenkin ystävällisen näköisiä ihmisiä. Eikö huonot käytöstavat ole enemmin sellaisia tunkeilevia, päällekäyviä ja jotenkin aggressiivisia...

[/quote]

Aggressiivisen ja ujon välimaastosta löytyy todella paljon sävyjä.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 16:26"]

En ole itse ujo, ja mua hieman ärsyttää ujot :/ Tulee vaan sellanen olo, että NAINEN (tai mies), PUHU jotain, tee jotain, äläkä vaan istu siinä. Itse oon aika sosiaalinen, joten ujojen kanssa turhauttaa :/

[/quote]

Juuri sinunlaistesi ihmisten takia kärsin ujoudestani suunnattomasti ja ajattelen joka päivä itseni tappamista. Etkö ymmärrä, ettei se oikeasti ole niin yksinkertaista vain puhua jotain, kun koko ajan ahdistaa. Kusipää.