Kiltit ihmiset - miten kestätte maailman epärehellisyyttä?

Olen ajatellut aivan samaa ja kaikesta kyynistyneenä en enää itsekään ole niin kiltti kuin aiemmin - tuskin edes pärjäisin niin.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:18"]

Olen ajatellut aivan samaa ja kaikesta kyynistyneenä en enää itsekään ole niin kiltti kuin aiemmin - tuskin edes pärjäisin niin.

[/quote]

Joskus mietin, että tekeekö väärin, kun yrittää kasvattaa lapsiaan rehellisiksi ja hyvätapaisiksi. Että olisiko parempi vaan opettaa itsekkääksi ja epärehelliseksi, niin ei tule niin suurta järkytystä, kun kasvaa aikuiseksi...

Voin vastata vain omista teoistani, en muiden. Omatunto puhtaana on kiva elää. Vaikka maailma ei olekaan täydellinen ympäristö, omat tekoni ovat minun päätettävissäni.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:18"]

Olen ajatellut aivan samaa ja kaikesta kyynistyneenä en enää itsekään ole niin kiltti kuin aiemmin - tuskin edes pärjäisin niin.

[/quote]

Joskus mietin, että tekeekö väärin, kun yrittää kasvattaa lapsiaan rehellisiksi ja hyvätapaisiksi. Että olisiko parempi vaan opettaa itsekkääksi ja epärehelliseksi, niin ei tule niin suurta järkytystä, kun kasvaa aikuiseksi...

[/quote]

Niin, siitä voi olla montaa mieltä. Itse näin jälkikäteen ajateltuna olisin toivonut vanhemmiltani jonkinlaista valmiuksien antamista epäreilun maailman kohtaamiseen - siis esimerkiksi varhaisessa teini-iässä, ei aivan lapsena. Minut kasvatettiin todella kiltiksi, kohteliaaksi ja rehelliseksi, mutta kodin ulkopuolella noilla ominaisuuksilla ei kovin pitkälle pötkitä.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:18"]

Olen ajatellut aivan samaa ja kaikesta kyynistyneenä en enää itsekään ole niin kiltti kuin aiemmin - tuskin edes pärjäisin niin.

[/quote]

Joskus mietin, että tekeekö väärin, kun yrittää kasvattaa lapsiaan rehellisiksi ja hyvätapaisiksi. Että olisiko parempi vaan opettaa itsekkääksi ja epärehelliseksi, niin ei tule niin suurta järkytystä, kun kasvaa aikuiseksi...

[/quote]

Niin, siitä voi olla montaa mieltä. Itse näin jälkikäteen ajateltuna olisin toivonut vanhemmiltani jonkinlaista valmiuksien antamista epäreilun maailman kohtaamiseen - siis esimerkiksi varhaisessa teini-iässä, ei aivan lapsena. Minut kasvatettiin todella kiltiksi, kohteliaaksi ja rehelliseksi, mutta kodin ulkopuolella noilla ominaisuuksilla ei kovin pitkälle pötkitä.

[/quote]

Työelämässä ne jotka hoitavat hommansa kiltisti ja tunnollisesti eivät etene. Ne, jotka röyhkeästi nuolevat sopivien tahojen peppuja ja puhuvat pahaa tietyistä muista tahoista, etenevät, vaikka todellinen osaaminen olisi vähän niin ja näin.

Aika huonosti kestän, varsinkin maailmanlaajuisesti. Onko hyvällä ylipäätään mitään mahdollisuutta voittaa pahuutta? Organisoitua pahuutta on niin paljon.

Omassa ympäristössäni en näe onneksi pahoja ihmisiä. Kenellä tahansa voi olla huono päivä, yritän ymmärtää erilaisia ihmisluonteita.

Sen sijaan jatkuvaa sotimista ahneuden takia, lasten ja naisten silpomista ja rääkkämistä, viattomien uhraamista omien itsekkäiden tarkoitusperien takia - voiko "käännä toinen poskesi" ajatus koskaan voittaa?

Mua ärsyttää myös semmoinen arkipäivän välinpitämättömyys. Vaikka sellaista, että on sovittu, että tuttava tulee käymään klo se ja se ja on laitettu kahvia yms valmiiksi ja  sitten vähän ennen ajankohtaa tulee viesti, että enpä ehdikään tulla. Joo, ymmärrettävää, jos tulee joku todellinen este vaikka lapsen sairastuminen, mutta tiedän, että tällaisesta ei ole kyse... En itse voisi toimia tuolla tavalla tai jos oikeasti tulisi viime hetken este, niin pahoittelujen kera selittäisin rehellisesti, mistä oli kysymys.

Olen kiltti ihminen, mutta en ole ollenkaan samaa mieltä tulkinnastasi. Minusta useimmat ihmiset ovat mukavia ja haluavat tehdä parhaansa.

Minäkin olen liian kiltti tähän yhteiskuntaan. Itse pyrin pitämään sovituista asioista viimeiseen asti kiinni, mutta hyvin hyvin monet muut eivät niin tee. Teen töitä koko sen ajan mistä mulle maksetaan, toiset tulee millon sattuu ja lähtö tapahtuu viimeistään viittä vaille työajan loppumista. Olen sovittuna aikana sovitussa paikassa ja aina joudun odottamaan. Puhun totta, ja jos en tiedä jotain myönnän sen, enkä keksi mitään. Soitan, jos niin lupaan. Menen käymään, jos niin on sovittu.

Miten opetat lapselle rehellisyyttä ja toisten kunnioittamista, kun luokkakaverit, jotka koulussa kysyy, että voidaanko olla illalla pihalla, eivät sitten tulekaan ulos. Kerta toisensa jälkeen, viikosta toiseen.

Teen ahkerammin päivän hyviä töitä, kun huomaan ympärilläni niitä huonoja töitä.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:18"]

Olen ajatellut aivan samaa ja kaikesta kyynistyneenä en enää itsekään ole niin kiltti kuin aiemmin - tuskin edes pärjäisin niin.

[/quote]

Joskus mietin, että tekeekö väärin, kun yrittää kasvattaa lapsiaan rehellisiksi ja hyvätapaisiksi. Että olisiko parempi vaan opettaa itsekkääksi ja epärehelliseksi, niin ei tule niin suurta järkytystä, kun kasvaa aikuiseksi...

[/quote]

Ei tarvitse nykyään edes kasvaa aikuiseksi. Mun tyttärellä koulukaverina lapsi, joka lyö ja potkii, varastaa

ja haukkuu kaiken maailman kirosanoilla. Aivan järkyttävä lapsi, opettajan mielestä vain hieman sosiaalisissa taidoissa opittavaa. Niin, en uskalla edes miettiä minkälaisia aikuisia tällaisista lapsista tulee kun asioihin ei edes puututa...

Minun äiti on opettanut, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ja kertonut esimerkkejä oikeasta elämästä, että niin se menee. Kun oikein tarkkaan mietitte, niin onkohan se niiden valehtelijoiden ja vetelehtijöiden elämä kuitenkaan niin kivaa ja auvoista..?

MInun on, mutta minä olen rehellinen ja ystävällinen = )

On olemassa rehellisiä ja kilttejä ihmisiä. Olen sellaisille rehellinen ja kiltti. Epärehellisiä ja itsekkäitä kohtelen samalla tavalla kuin he muita. Etenkin ylimielisiä kohtaan usein myös "nostan panoksia", eivät ole tottuneet siihen, että saavat maistaa omaa lääkettään. Tämä valikoiva kusipäisyys on osottautunut ihan hyödylliseksi oman itsetuntoni kannalta.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 14:46"]Aika huonosti kestän, varsinkin maailmanlaajuisesti. Onko hyvällä ylipäätään mitään mahdollisuutta voittaa pahuutta? Organisoitua pahuutta on niin paljon.

Omassa ympäristössäni en näe onneksi pahoja ihmisiä. Kenellä tahansa voi olla huono päivä, yritän ymmärtää erilaisia ihmisluonteita.

Sen sijaan jatkuvaa sotimista ahneuden takia, lasten ja naisten silpomista ja rääkkämistä, viattomien uhraamista omien itsekkäiden tarkoitusperien takia - voiko "käännä toinen poskesi" ajatus koskaan voittaa?

[/quote]

Samat ajatukset minulla... Huolettaa millainen maailma on omille lapsille elää.

Sama juttu, suosittelen! Ainut vain, että en tiedä, herättäkö ihmisissä hämmennystä, kun samassa tilassa olevia kohtelee hyvin eri tavoin (esim. kiltti tyyppi varmaan ihmettelee vmäisyyttäni jotain muuta kohtaan, ja tuollainen inhottava tyyppi sitä, että yhtäkkiä olenkin kauhean mukava..).

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 15:16"]

On olemassa rehellisiä ja kilttejä ihmisiä. Olen sellaisille rehellinen ja kiltti. Epärehellisiä ja itsekkäitä kohtelen samalla tavalla kuin he muita. Etenkin ylimielisiä kohtaan usein myös "nostan panoksia", eivät ole tottuneet siihen, että saavat maistaa omaa lääkettään. Tämä valikoiva kusipäisyys on osottautunut ihan hyödylliseksi oman itsetuntoni kannalta.

[/quote]

Kestän aika huonosti epärehellisyyttä ja varsinkin itsekästä, omanapaista käytöstä. Provosoidun hurjasti liikenteessä, kun joku ajaa piittaamattomasti ja rumasti. Toivoisin heidän saavan opetuksen vaarallisesta ajotavastaan, mutta ikävä kyllä he itse eivät usein edes huomaa ajavansa piittaamattomasti, vaan pikemminkin ovat ohittelullaan nopeammin perillä. Joskus toki jossain lumimyrskyssä "paha saa palkkansa", mutta yleensä siellä on monta viatontakin samassa ketjukolarissa. 

Poliitikkojen ja yritysjohtajien ahneutta on myös tosi vaikea sietää. Se, että potkitaan jostain firmasta väkeä, jotta johtajille voitaisiin myöntää enemmän palkkioita ja jättieläkkeet, ei mene mun oikeustajuuni.

En tiedä, olisko vanhempien pitänyt enemmän mua valistaa maailman pahuudesta. Koen olevani aika kiltti, mutta en mielestäni enää kovin sinisilmäinen. Tajuan, että maailmassa on sekä hyviksiä että pahiksia, ja kerron sen lapsellenikin. Hänellä on kovin oikeudentuntoinen vaihe menossa ja häntä sieppaa, jos esim. jotkut autot kaahaa tai joku toimii väärin. Yritän selittää asiaa hänelle olematta kuitenkaan itse kyyninen. 

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 12:18"]

Olen ajatellut aivan samaa ja kaikesta kyynistyneenä en enää itsekään ole niin kiltti kuin aiemmin - tuskin edes pärjäisin niin.

[/quote]

Joskus mietin, että tekeekö väärin, kun yrittää kasvattaa lapsiaan rehellisiksi ja hyvätapaisiksi. Että olisiko parempi vaan opettaa itsekkääksi ja epärehelliseksi, niin ei tule niin suurta järkytystä, kun kasvaa aikuiseksi...

[/quote]

Kyllähän tuo tulee vastaan jo lapsena, viimeistään koulussa.

Mulla on vaan yksi neuvo:vapaaehtoistyö. Monenmoista löytyy ja siellä olevien ihmisten kanssa tunnen olevani omieni joukossa. Porukassa jossa usko ihmiskuntaan palailee. Suosittelen lämpimästi.

Muhun sattuu eniten ihmisten käsittämätön julmuus eläimiä kohtaan. Miksi otetaan koira, jos siitä ei huolehdita eikä sen kanssa haluta tehdä mitään? Miksi viattomia luontokappaleita hakataan ja potkitaan, kissanpentu valetaan bensalla ja syrytetään tuleen? Koiralle laitetaan raketti suuhun ja sytytetään? MIKSI?!?

En kestäkään. Välillä elämä on oikeasti pelkkää tuskaa jos jää ajattelemaan kaikkea sitä mitä on tapahtunut ja millaisia ihmiset on.

Tätä videota katson joskus että saisin edes vähän toivoa: