Parisuhteessa olevat: miten paljon tapaatte/kaipaatte kavereita?

Miten olette parisuhteessa olevat kokeneet parisuhteen ulkopuolisten ystävyyssuhteiden tärkeyden? Tunnetteko olonne yksinäiseksi, jos seuranne koostuu lähinnä pelkästään omasta kumppanista, vai oletteko ihan tyytyväisiä vaikkei muita kavereita juuri olisikaan?

Mietin asiaa, koska olen niin paljon mieheni kanssa ja teemme melkein kaiken yhdessä, että ehdin tapaamaan muita ystäviäni tosi harvoin ja silloinkin tuntuu, etteivät he ole ymmärrä minua yhtä hyvin kuin mieheni ja kaipaan koko ajan hänen seuraansa. Olen usein aistivinani, että ystäväni oudoksuvat symbioosinomaista suhdettamme ja pitävät minua jotenkin reppanana kun olen niin kiinni miehessäni (ovat itse hyvin itsenäisiä naisia, osa sinkkuja ja omillaan pärjääminen on heille tosi tärkeätä). Minulle tulee oudosti syyllinen olo, en halua olla mikään reppana, mieheni vain on läheisin ja tärkein asia minulle maailmassa!

Menetänköhän jotain, kun olen niin "kiinni" parisuhteessa? Täytyisikö minun pakottaa itseni näkemään ystäviä useammin ja tekemään asioita ilman miestä? Tai ehkä tämä huumavaihe menee itsestään ohi (olemme olleet yhdessä kohta 5v) ja täytyy nauttia siitä vielä kun voi...?