Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on yhtäkkiä uskovainen
10.01.2014 |
Teini-ikäinen poikani on yhtäkkiä päättänyt olevansa uskovainen.
Olen suhteellisen avomielinen näitä perus tapakristittyjä kohtaan ja äitinikin uskoo johonkin määrittelemättömään korkeampaan voimaan. Mutta tämä mikälie lahko jonka opit poikani nyt mukamas yhtäkkiä tuntee oikeiksi ovat aika äärimmäisiä. Raamattu on kirjaimellisesti totta, homot on syntisiä, maapallo on muutaman tuhat vuotta vanha jne. jne. jne. Aivan täyttä roskaa siis.
Tämän "heräämisen" taustalla ei ole edes mitään huume- tai muuta ongelmaa, vaan yksi pojan harrastuksen vetäjä.
Pojalla oli selkeästi tosi vaikea kertoa asiasta minulle ja keskustelu olisi minun osaltani voinut mennä paremminkin. No onneksi sain sentään lopuksi sanottua, että rakastan häntä vaikka mitä eteen tulisi. Mutta nyt on kyllä vaikeuksia suhtautua häneen. Siis ei rakkaus mihinkään ole hävinnyt mutta pientä muurin tynkää on välillämme havaittavissa. Anteeksi nyt kaikille hänen tavallaan uskoville, mutta tosi vaikea olla pitämättä häntä osin idioottina.
Hänen äitinsä on kahden vuoden työkomennuksella ulkomailla, eikä poika ole vielä kertonut asiasta hänelle. Pyysi etten minäkään kerro koska haluaa itse.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Huvittais mennä vähän "keskustelemaan" tuon valmentajan kanssa.
Kommentit (59)
Tarkoitatko, ettet osaa antaa hänelle mitään fiksua vasta-argumenttia?
Välillä se voi olla hankalaa, mutta kannattaa siksi ottaa noista argumenteistä selvää, ja mene vaikka jonnekin ateistien palstalle pyytämään vasta-argumenttia.
Tai anna tänne esimerkki :)
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:49"]
Pyri ottamaan selvää, mitkä hänen väitteensä noille kaikille ihme uskomuksille on. Sitten vaivihkaa alat kylvää epäuskoa ja tuo esiin epäkohtia tuossa ajattelussa. Kukaan järjellinen olento nyt ei pitkään voi kiistää logiikkaa.....
[/quote]
Tässä on se ongelma. että olemme aikanaan (ennen tätä herätystä) keskenään noista asioista puhuneet ja hän on hyvinkin taitava soveltamaan logiikkaa asiaan kuin asiaan. Tässä on pakko olla kyse jostain täydellisestä todellisuuden kieltämisestä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19:
Ei niinkään. Vaikka en nyt ole jaksanut tällä palstalla itseäni kaikista fiksuimmalla tavalla ilmaista, niin olen hyvinkin kykenä argumentoimaan ratioonaliseen ajatteluun perustuvan maailmankuvan puolesta.
Keskustelu kyseisetä asiasta on vain juuri nyt pojan kanssa hankalaa, koska tunteet ovat vielä pelissä liiaksi, ja pettymyksen tunne omaan kasvatukseen kalvaa mieltä.
Onneksi toinen poikani (15 v) on nyt vihdoin tänään saanut myös tietää asiasta, ja minulla on joku läheinen kenen kanssa asiasta jutella. Josko tämä pään sisäinen kihinä kohta alkaisi helpottaa.
Tässä tapauksessa on aivan turha yrittää esittää vasta-argumentteja. Voimakas uskonnollinen herätys on kuin rakastuminen: ei kukaan rakastunutkaan luovu kumppanistaan sillä, että ulkopuoliset osoittelevat kumppanin vikoja. Yleensä kuitenkin aika tekee tehtävänsä. Rakastunutkin yleensä vähitellen huomaa itse, että ei se rakkauden kohde aivan täydellinen ole. Samoin useimmilla uskoontulleilla käsitykset vuosien myötä maltillistuvat, vaikka jonkinlainen usko säilyisikin.
Anna hänelle Dawkinsin kirja "Maailman hienoin esitys" lahjaksi ja pyydä avoimesti pohtimaan siinä esitettyjä asioita. Tulee ainakin evoluutio katettua.
Tuon ikäiselle voi onneksi vielä asettaa rajoja menemisien suhteen: kotiintuloajat, ei viikonloppuja leireillä ym. Voit rajoittaa kanssakäymistä tuon lahkon tai mikälie kanssa ja se myös on velvollisuutesi kasvattajana. Uskokoon mihin haluaa, siihen ei voi vaikuttaa, mutta voit katsoa ettei lapsesi elämä ja ystäväpiiri ala pyöriä noiden porukoiden ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoontulo on kyllä parempi kuin kaljaporukoissa pyöriminen. En ihan ymmärrä mitä valitat. Etkö kestä sitä, että poikasi haluaa olla kunnollinen?
Surullista, että te ateistit ette taida ymmärtää, että usko on uskoa, ei järkeilyä. Johan tuo verbikin sen sanoo, että kyseessä on se, että uskotaan jonkin jota ei voida nähdä tai todentaa. Uskova kokee tilanteen samaksi kuin että yrittäisi punavihersokean saada näkemään värit oikein, kun ei se värisokea vaan pysty erottamaan niitä värejä toisistaan. Ja sille värisokealle se oma kokemus on todellisuutta.
Paras olisi siis antaa yksilötasollakin kaikille uskovapaus, ei pelkästään yhteiskunnallisella tasolla eikä anneta tällaisten asioiden hajottaa perheitämme ja ystävyyssuhteitamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 15:37"]
Tuon ikäiselle voi onneksi vielä asettaa rajoja menemisien suhteen: kotiintuloajat, ei viikonloppuja leireillä ym. Voit rajoittaa kanssakäymistä tuon lahkon tai mikälie kanssa ja se myös on velvollisuutesi kasvattajana. Uskokoon mihin haluaa, siihen ei voi vaikuttaa, mutta voit katsoa ettei lapsesi elämä ja ystäväpiiri ala pyöriä noiden porukoiden ympärillä.
[/quote]
Minä ainakin olen kolmen teini-ikäisen äitinä päinvastoin iloinen siitä, että nuoreni pyörivät perjantai-iltaisin ja viikonloppuisin uskovaisten porukoissa sen sijaan, että he kulkisivat jossain ryyppäämässä kaljaa ja väkevämpiä. Kuitenkin omien nuorteni elämään näyttää mahtuvan paljon muutakin niiden porukoiden lisäksi.
Ja kaljaporukat ovat parempi kuin huumeporukat...
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 15:39"]
Uskoontulo on kyllä parempi kuin kaljaporukoissa pyöriminen. En ihan ymmärrä mitä valitat. Etkö kestä sitä, että poikasi haluaa olla kunnollinen?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kyseessä ole Koivuniemen lahko?
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 16:07"]
Eihän kyseessä ole Koivuniemen lahko?
[/quote]
Koivuniemen lahko ei ole kokoontunut ev-lut seurakunnan tiloissa ainakaan kymmeneen vuoteen. Seurakunta ajoi sen pois tiloistaan ja lisäksi lahkolaiset ovat tietääkseni eronneet kirkosta. Lahko ei ole myöskään vuosikausiin värvännyt uusia jäseniä. Mikään ap:n kertomuksessa ei viittaa siihen, että kysymys olisi tästä lahkosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:02"]
Sinä et voi elää lapsesi elämää. Lapsesi tekee ihan itse omat valintansa.
[/quote]
No en, mutta 16-v on vielä vanhempien suojeluksen tarpeessa.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:29"]
Aloittaja:
16 vuotias
[/quote]
Kukas se idiootti on. Onnea kirjoitustaidottomalle isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa että olet ihan kohtuuhyvin perillä mitä teet, tunteet ja pettymyksen tunne vain vaikuttavat käyttäytymiseesi. Sellainen tuli mieleen, että mitä jos kävisit juttelemassa nuorisopapin kanssa asiasta, vaikka et itse uskovainen olekaan. Hänellä voisi olla jotain ajatuksia tilanteesta, tai voisit puhua huolistasi hänen kanssaan, hänellä kuitenkin luultavimmin on hyvä käsitys siitä mitä liikkeitä kirkossa on ja millainen niiden vaikutus voi olla nuoriin. Tsemppiä!
Nuorisopappi voi kuulua samaan porukkaan...
Hei, olen uskova perheenäiti, akateemisesti koulutettu luonnontieteiden alalla ja tohtorintutkinnonkin suorittanut eli mitään ristiriitaa ei tässä ollut. Ja en kuulo ev. lut. kirkon alaisiin herätysliikkeisiin, vaan sen ulkopuolella olevaan suurehkoon ryhmittymään.
Tuli pari asiaa mieleen: kuulostat itse kovin ahdasmieliseltä. Kurjaa, jos näin on.
Toinen seikka: tuon ikäisen uskonratkaisu voi hyvin olla aito. Itse olisin huolissani, jos esim. 11-13-vuotias liittyisi todella outoo ryhmään, mutta ripari-iän ylittänyt voi jo itse päättää. Toki hän joutuu noudattamaan sinun perheesi sääntöjä, niin kauan kuin siellä asuu.
Toinen asia: kerroit ohimennen, että lapsen äiti on ulkomailla työssä pari vuotta. Oletko varma, ettei tällä ole asian kanssa tekemistä? Lapsi kokee itsensä hylätyksi, vaikkei sitä ehkä tajua itsekään. Minutkin äiti hylkäsi juuri työn vuoksi ulkomailla olon takia vuosiksi, ja sinä aikana (olin jo 17) löysin mm uskon, ja kaikki hyvä elämään tuli sen myötä. Monet menevät seurakuntiin myös eheytymään, saamaan "haavoihin" lohtua. Omassa tapauksessani en selvästi ollut äidilleni tärkeintä. Onneksi en ole pistänyt vahinkoa kiertämään omalla kohdallani.
Valmentajan rooli voi olla lapsesi uskoon tulossa kuitenkin hyvin vähäinen, lähinnä "esimerkin omainen". Tällöin kyseessä voi olla nuorisotyöhän (tässä tapauksessa valmentamiseen) panostava hlö, jolla on runsaasti aikaa ja kutsumusta tehdä työtä nuorten parissa. Nuori voi kokea, että hän on tasapainoinen, elää hyvää perhe-elämää itse, tietää, että on uskossa. Voi ihan itse ottaa puheeksi nuo asiat. Eikä ole varmaa, että on tullut valmentajan kautta uskoon vaan ehkä esimerkin voimalla.
Jumala sen uskon synnyttää, ei valmentaja, ei kukaan muu. Jos on otollinen maaperä, sinne se uskonsiemen uppoaa, muuten jokainen uskovakin tajuaa, ettei ketään pysty uskoon käännyttämään! Evankeliumia voi pitää esillä, mutta uskoon tulo on AINA Pyhän Hengen työtä, ihminen ei voi sitä tehdä, vaikka kuinka yrittäisi.
Voimia sinulle ja toivotaan, että itsellesikin Sana kirkastuisi, vaikka sitten kuolinvuoteella
Anna pojallesi rakkautta. Kunnioita hänen vakaumustaan, luota poikaasi, hän ei varmasti ole tyhmä. Ole vilpitön ja tue häntä. Anna rakkauden tehdä työtä. Pysy totuudessa. Rakasta poikaasi kuin itseäsi.Anna hänelle se, mitä hän kaipaa, anna enemmän kuin muut. Älä anna materiaa kohtuuttomasti, anna se mitä hän todella tarvitsee, älä osta häntä, vaan anna rakkautta. Luota rakkauteen
Voihan se olla että äidin poissaololla on jotain vaikutusta asiaan. Mutta äiti ei ole millään todellisella tasolla hylännyt ketään. Pojat ovat kuitenkin jo aika isoja ja äiti asuu sellaisen matkan päässä, että pääsee kotiin kerran välillä jopa kaksi kertaa kuussa.
Itse olen miettinyt, että yksi syy voisi olla pojan ujous tyttöjen suhteen. Poika on urheilullinen ja (ainakin isän silmin) komea. Ei vain meinaa uskaltaa lähestyä tyttöjä joista on kiinnostunut. Tämä on hyvin tavallista toki tuonikäiselle, mutta hänellä se on hiukan vahvempaa. Olen nähnyt kuinka tyttöjen seurassa hänen äänensä alkaa tärisemään ja hänestä tulee hyvin vaivautunut. Asia korostuu koska pikkuveli on superitsevarma supliikkimies.
Nyt ujolla pojalla on mahtava tekosyy olla lähestymättä tyttöjä. Sekin kun on ilmeisesti syntiä.
No katsellaan miten keskustelu kummisedän kanssa menee.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:49"]
Pyri ottamaan selvää, mitkä hänen väitteensä noille kaikille ihme uskomuksille on. Sitten vaivihkaa alat kylvää epäuskoa ja tuo esiin epäkohtia tuossa ajattelussa. Kukaan järjellinen olento nyt ei pitkään voi kiistää logiikkaa.....
[/quote]
Tässä on se ongelma. että olemme aikanaan (ennen tätä herätystä) keskenään noista asioista puhuneet ja hän on hyvinkin taitava soveltamaan logiikkaa asiaan kuin asiaan. Tässä on pakko olla kyse jostain täydellisestä todellisuuden kieltämisestä.