Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on yhtäkkiä uskovainen
10.01.2014 |
Teini-ikäinen poikani on yhtäkkiä päättänyt olevansa uskovainen.
Olen suhteellisen avomielinen näitä perus tapakristittyjä kohtaan ja äitinikin uskoo johonkin määrittelemättömään korkeampaan voimaan. Mutta tämä mikälie lahko jonka opit poikani nyt mukamas yhtäkkiä tuntee oikeiksi ovat aika äärimmäisiä. Raamattu on kirjaimellisesti totta, homot on syntisiä, maapallo on muutaman tuhat vuotta vanha jne. jne. jne. Aivan täyttä roskaa siis.
Tämän "heräämisen" taustalla ei ole edes mitään huume- tai muuta ongelmaa, vaan yksi pojan harrastuksen vetäjä.
Pojalla oli selkeästi tosi vaikea kertoa asiasta minulle ja keskustelu olisi minun osaltani voinut mennä paremminkin. No onneksi sain sentään lopuksi sanottua, että rakastan häntä vaikka mitä eteen tulisi. Mutta nyt on kyllä vaikeuksia suhtautua häneen. Siis ei rakkaus mihinkään ole hävinnyt mutta pientä muurin tynkää on välillämme havaittavissa. Anteeksi nyt kaikille hänen tavallaan uskoville, mutta tosi vaikea olla pitämättä häntä osin idioottina.
Hänen äitinsä on kahden vuoden työkomennuksella ulkomailla, eikä poika ole vielä kertonut asiasta hänelle. Pyysi etten minäkään kerro koska haluaa itse.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Huvittais mennä vähän "keskustelemaan" tuon valmentajan kanssa.
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 15:37"]
Tuon ikäiselle voi onneksi vielä asettaa rajoja menemisien suhteen: kotiintuloajat, ei viikonloppuja leireillä ym. Voit rajoittaa kanssakäymistä tuon lahkon tai mikälie kanssa ja se myös on velvollisuutesi kasvattajana. Uskokoon mihin haluaa, siihen ei voi vaikuttaa, mutta voit katsoa ettei lapsesi elämä ja ystäväpiiri ala pyöriä noiden porukoiden ympärillä.
[/quote] Niin juuri! Koska on paljon tarkeampaa, etta poika kay kylilla ryyppaamassa, ja sekaantuu todellakin VAARIN ympyroihin. Mita liikkuu paassasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin on outoa, että nykyään ei huolestusta jos ryyppä kylillä jo teininä, mutta auta armias jos tulee uskoon :D
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:02"]
Sinä et voi elää lapsesi elämää. Lapsesi tekee ihan itse omat valintansa.
[/quote]
No en, mutta 16-v on vielä vanhempien suojeluksen tarpeessa.
[/quote]lapsen suojelu Jumalalta?
Toivottavasti poika paranee pian.
minkä ikäinen poika on? useimmiten nämä äkilliset hurahtamiset ovat osa murrosikää, itsensä etsimistä ja itsenäistymistä. voivat siis olla hyvinkin lyhytaikaisia ja ohimeneviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan muistat, että kertomuksesi voisi olla suoraan uskontojen uhrien kertomuksista: niistä, joissa uhrit kertovat, että erityisesti isät ovat hylänneet lapsensa/eivät ole hyväksyneet lapsiensa vakaumusta, kun se ei ollut tarpeeksi uskonnollinen.
Puhut siitä, että tuo lapsesi vakaumus on aiheuttanut muurin tynkää, pidät lastasi idioottina jne.
Rakastaminen ei ole sitä, että kutsut häntä idiootiksi tai annat välienne huonontua lapsen ajatusten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatko/tiedätkö lahkon nimen? Meinaan vaan, että jos ei ole mikään suljettu yhteisö (Jehovan todistajat yms), niin sitten ok. Uskovaisuus voi tuoda paljon hyvää elämään, jos se on aitoa ja vapaata eikä perustu lahkoon kuulumiselle. Seuraile, muuttuuko pojan elämä (onnellisuus yms.) hyvään vai huonoon suuntaan. Eikös se ole kuitenkin tärkeintä?
Mikä se lahko on? Uskossa sinänsä ei ole mitään pahaa, se voi suojata monelta hölmöydeltä. Hyväksy sinä poikasi, ja arvosta hänen näkemystään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä häntä ole idiootiksi kutsunut. Halattu on usein ja olen vakuuttanut häntä rakastavani. Välillä vain häntä katsellessani tuo "Miten ihmeessä se voi uskoa sellasta p***aa" ajatus johtaa miettimään, että onkohan hänellä ihan kaikki kotona. Hyvin pärjää kyllä koulussa ja sanoi, että hoitaa koulun loppuun tieteellisen konsensuksen ajattelumallilla vaikka ei siihen itse kunnolla enää uskokaan.
Tarjouduin jopa käymään hänen kanssaan jossain ihme hihhuli tapaamisessa, mutta itse pyysi etten tule. Ehkä onkin parempi, etten mene ennenkuin rauhoitun.
Jyrkkyys kuuluu tuonikäisen kehitykseen. Useimmilla se ei tosin ilmene uskonnollisena ahdasmielisyytenä, vaan esimerkiksi jyrkkinä mielipiteinä vaate- tai musiikkimaussa tai hyvin tiukkapipoisena kasvissyöntinä tai eläintensuojeluna. Useimmilla jyrkät mielipiteet lievenevät lähes itsestään viimeistään 3-4 vuoden kuluessa. Vaikka et jaakaan poikasi arvomaailmaa (en minäkään jaa), niin siitä on murrosiässä hyviäkin puolia: useimmiten tuollainen tiukkapipoisuus myös suojelee monilta ylesesti ei-toivotuilta jutuilta, kuten turhan aikaisilta päihde- ja seksisekoiluilta.
Jos menet "keskustelemaan valmentajan kanssa" tai muuten osoitat pojallesi, että et hyväksy hänen vakaumustaan, saatat hyvinkin aiheuttaa sellaista välien viilenemistä, joka vaikuttaa vielä siinäkin vaiheessa, kun poikasi (todennäköisesti) luopuu ainakin tiukimmista näkemyksistään. Voit tietenkin tehdä selväksi sen, että et jaa poikasi näkemyksiä, kunhan teet sen poikasi vakaumusta ja poikaasi kunnioittavalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voisi ollakin asiallista keskustella valmentajan kanssa. Ei ole jonkun (urheilu?)valmentajan asia alkaa käännyttää lapsia, ei todellakaan.
Uskoontulo muistuttaa kuulemma rakastumista tai hullaantumista, joten lapsi ei nyt juuri ehkä ole altis järkipuheelle. Kannattaa yrittää pitää välit sellaisena, ettei se muuri välillänne pääsisi kasvamaan.
Itse olen ihan ateisti, mutta tuollaisessa tapauksessa voisi olla hyvä keskustella maltillisemman kristityn kanssa, yrittää ohjata poikaa asiallisen papin puheille tms. Tuossa iässä tosin maailma on hyvin mustavalkoinen.
Ap, koita ymmärtää että lapsesi katsoo sinua samoin silmin - ihmettelee, miten sinä et hahmota maailmankaikkeutta samalla tavalla hänen kanssaan. Hänelle se on vielä vaikeampaa, koska uskoo luultavasti sinun joutuvan valinnoillasi kadotukseen. Lapsesi ei varmaan mitään muuta toivokaan yhtä kovasti kuin sitä, että sinä ja äitinsä löytäisivät saman uskonlahjan kuin hänkin.
Koittakaa ymmärtää ja rakastaa toisianne tuosta huolimatta. Yhtä hyvin se voisi olla homous, pettymyksen tuottava ammatinvalinta jne. joka voisi rakentaa juopaa välillenne. Ota asiasta myös ne positiiviset puolet, lapsesi elää varmaan nyt ainakin hyvää ja turvallista elämää.
P.S. Ei kannata varmaan mennä 'hihhulitapaamiseen', jos asia kuohuttaa. Monella taholla on kuitenkin materiaalia luettavissa tai kuunneltavissa netissä vrt. vanhoillislestadiolaiset. Näin saisit tutustuttua hänen vakaumukseensa ilman henkilökohtaista osallistumista uskonnonharjoittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulen että sinun kannattaisi mennä mukaan, niin näet mistä on kyse. Ja poikasi näkee että välität hänestä. kannattaisi mennä mukaan usein.
Lisäksi itse yrittäisin varmaankin näyttää pojalle uskontoa laajemminkin, että näkee miten monia tapoja on uskoa ym. mutta se ehkä vasta vähän myöhemmin, kun pahin hurahdus on mennyt ohi.
Onneksi uskovaisenakin voi elää hyvää elämää, ja teini-ikään kuuluu erilaiset kärjistykset ja irtiotot vanhemmista! jos nyt et epäile että lapsesi kärsii tilanteesta, niin kannattanee suhtautua ymmärtämyksellä.
Aivoissahan on rakenteita, jotka aiheuttavat yliluonnollisia kokemuksia ihan ateistillekin jos niitä osia ärsytetään. Joten ihan biologinen perusta on "uskonnolla", eri asia sitten miten nämä kokemukset tulkitsee.
Toisinaan äkillinen uskoon hurahtaminen voi olla myös oire alkavasta psykoosista tms, mutta sen kyllä huomaisit.
Ja kerro sille lapsen äidille myös, voitte yhdessä miettiä miten tilanteessa toimitte. Eihän hänen tarvitse kertoa lapselle että tietää jo.
En ole varma onko tuolla lahkolla edes nimeä. Sen suhteen poika on jotenkin tosi välttelevä. Ilmeisesti aika pienen piirin juttu, mutta siis käsitys on ettei ole helluntai- eikä lestadiolaisuutta. Minun tietojeni mukaan pitävät ainakin kokouksensa ihan ev. lut. kirkon tiloissa, mutta en ole ihan varma.
Pyri ottamaan selvää, mitkä hänen väitteensä noille kaikille ihme uskomuksille on. Sitten vaivihkaa alat kylvää epäuskoa ja tuo esiin epäkohtia tuossa ajattelussa. Kukaan järjellinen olento nyt ei pitkään voi kiistää logiikkaa....
MUTTA TOSIAAN VAIVIHKAA, suorat "hyökkäykset" saavat hänet todennäköisesti sulkeutumaan omaan kuplaansa, ja kaikkien vasta-argumenttien kohdalla tekemään henkisesti "*korvat tukkoon* laaalalalalalallalaalala, en kuule sinua!".
On ihan psykologinen ilmiö, että kun henkilön jumalaa/-ia arvostellessa ihminen menee paniikinomaiseen suojelureaktio tilaan (ei näy ehkä ihan noin voimakkaana) ja kokevat tuon suorana loukkauksena. Tästä syystä siis ihmiset ovat valmiita jopa kuolemaan jonkun mielestään itseään vahvemman henkiolennon kunnian puolesta.
Aluksi olin varma, että halusi vain järkyttää minua jotenkin. Melkein kaikkeen avoimesti suhtautuvana ja itsekin vasta 38-vuotiaana ihmettelinkin millä lapset pystyvät minua järkyttämään.
Oman ikäpolveni nuoruus kun oli aika samanlaista kuin nykyisten. Homoissa ei ole mitään kummallista eikä musiikillakaan oikein heavy-sukupolvea voi pelotella, joten ajattelin, että jotainhan sen on keksittävä.
On se vissiin kuitenkin jollain tasolla tosissaan.
Sinä et voi elää lapsesi elämää. Lapsesi tekee ihan itse omat valintansa.
Jos se on joku evl.kirkon porukka niin ei hätää. Ja jos ihan kirkon tiloissa kokoontuvat niin kaikki on hyvin varmaankin. Voisit tosiaan mennä joskus mukaan, sittenhän tietäisit missä poikasi aikaansa viettää ja kenen seurassa liikkuu.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 22:51"]Uskon, että jokainen meistä syvimmillään ymmärtää, ettei kaikki ole siinä, mitä näemme.
[/quote]
Mitähän tämäkin tarkoittaa? Joku uskoo, että ateistitkin ovat pohjimmiltaan uskovaisia?