Milloin freudilaisuus hylättiin Absoluuttisena Totuutena?
Muistan lukioajoilta 1970-luvun lopusta, kuinka psykologian tunneilla kehuttiin freudilaisuutta - siis Freudin teorioita sekä psykoanalyysiä hoitomuotona. Freudia esiteltiin ainoana auktoriteettina ihmismielen asioissa, ja hänen opetuksiaan esiteltiin siten, että asiat ovat näin, ei siten, että Freudin mielestä asiat ovat näin.
Sitten 1980-luvun alussa, kun opiskelin, asiat olivat aivan samalla tolalla. Vaikka silloin oli ilmeisesti jo ilmaantunutkin jotain lyhyt- ja perheterapioita psykoanalyysin kilpailijoiksi, niistä ei puhuttu mitään. Freudia pidettiin ehdottomana ja kyseenalaistamattomana, ikuisena auktoriteettina.
Jossain vaiheessa myöhemmin sitten freudilaisuus alkoi jäädä taka-alalle psykiatriassa, ja nykyisin Freudia ei enää pidetä Jumalana. Aivan kuten stalinismi vain haalistui pois pikkuhiljaa, niin kävi freudilaisuudellekin. Stalinin jumaloijat väistyivät taka-alalle joutumatta koskaan vastuuseen pahoista teoistaan.
Missä vaiheessa tämä tapahtui freudilaisuudelle, ja miksi Freudin palvojia ei myöhemmin saatettu vastuuseen siitä, että olivat opettaneet niin monille ikäluokille valhetta Absoluuttisena Totuutena?
Kommentit (16)
Freudilaisuus on RKP:n pitkän hallitustaipaleen myötä korvautunut freudenthalilaisuutena, eli oppina, joka perustuu ruotsinkielisten rodulliseen ylivertaisuuteen suomenkielisiin nähden.
Ketä kiinnostaa pehmeiden tieteiden skismat? Ajanhukkaa. Freudin seuraajat ovat yhtä pihalla kuin oppi-isänsä.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 19:08"]
Ketä kiinnostaa pehmeiden tieteiden skismat? Ajanhukkaa. Freudin seuraajat ovat yhtä pihalla kuin oppi-isänsä.
[/quote]
No joo, miten sen ottaa. En usko että ns. pehmeät tieteet (teologia, psykologia, filosofia...) ovat mitään oikeaa tiedettä. Lähinnä kiinnostaa se, miten yhden ihmisen palvomisesta voidaan muodostaa kokonainen tieteenala, jota opetetaan totuutena, ja miksi palvojat eivät tajua myöhemmin hävetä.
Ei freudilaisuus ole koskaan ollut mikään absoluuttinen totuus.
Kognitiivinen psykologia on mielestäni tiedettä ja vahvasti ygteydessä esim. Neurologiaan
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 19:21"]
Ei freudilaisuus ole koskaan ollut mikään absoluuttinen totuus.
[/quote]
Ei, mutta aikoinaan sitä opetettiin sellaisena.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 19:21"]
Ei freudilaisuus ole koskaan ollut mikään absoluuttinen totuus.
[/quote]
Aivan, ap:lle on vain osunut freudilainen opettaja.
Pieni kylällinen voittamattomia freudilaisia pitää yhä puoliaan valloittajaa vastaan. He asuvat Therapeia-kylässä, ja heidän päällikkönsä Therapeutix ei pelkää mitään muuta kuin että lyhytterapia putoaa heidän niskaansa:
Sigmund elää ja voi hyvin Suomen valtiossa. Yhä opetetaan Freudin mukaan, että homous johtuu hampaallisen vaginan l. Vagina Dentatan pelosta, ja että poikalapsen suurin unelma on murhata isänsä ja nussia äitiään (Oidipus-kompleksi).
Kiinnostava keskustelunavaus!
Esim. kirjallisuudentutkimuksessa, jolla ennen vanhaan oli paha tapa viitata freudiin ja jälkeläisiinsä kuten lacaniin ja kristevaan, puheet oidipaalisuudesta ja muusta kurasta alkoivat hiipua kanssaopiskelijoiden kirja-analyyseista ja muista lopullisesti n. vuosien 2009 - 2012 välillä.
Yhden tohtoriväikkärin tosin muistan vielä vuodelta 2012, jossa viitattiin freudiin ja, siinä työssä se tuntui heikentävän kokonaisuuden tieteellistä arvoa.
Freud on suhteellisen nou-nou lähdeviiteauktoriteetti monille, eli ei ainakaan psykologian ulkopuolella kannata enää käyttää sitä siinä uskossa, että freudilaisiin tulkintoihin viittaaminen toisi jotain ylimääräistä ansiota esim. tutkielmalle. Päinvastoin on nykyään. Ja se on hyvä.
On uskomantonta, miten kauan maailma uskoi niihin huruilihin tarkistamatta, onko tyypin ajatuksilla mitään todellista evidenssiä. Suuren osan höpötyksistään se keksi ihan omasta päästään ja näin jälkikäteen ajateltunua monet sen jutut on niin hämäriä, sekavia ja poskettomia, että olisi ehkä pitänyt herätä hälytyskellojen jo paljon, paljon aiemmin.
Vuonna 2000 lukion psykassa Freudin annettiin ymmärtää menneen muodista jo vuosikymmeniä sitten
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 20:30"]
Kiinnostava keskustelunavaus!
Esim. kirjallisuudentutkimuksessa, jolla ennen vanhaan oli paha tapa viitata freudiin ja jälkeläisiinsä kuten lacaniin ja kristevaan, puheet oidipaalisuudesta ja muusta kurasta alkoivat hiipua kanssaopiskelijoiden kirja-analyyseista ja muista lopullisesti n. vuosien 2009 - 2012 välillä.
Yhden tohtoriväikkärin tosin muistan vielä vuodelta 2012, jossa viitattiin freudiin ja, siinä työssä se tuntui heikentävän kokonaisuuden tieteellistä arvoa.
Freud on suhteellisen nou-nou lähdeviiteauktoriteetti monille, eli ei ainakaan psykologian ulkopuolella kannata enää käyttää sitä siinä uskossa, että freudilaisiin tulkintoihin viittaaminen toisi jotain ylimääräistä ansiota esim. tutkielmalle. Päinvastoin on nykyään. Ja se on hyvä.
On uskomantonta, miten kauan maailma uskoi niihin huruilihin tarkistamatta, onko tyypin ajatuksilla mitään todellista evidenssiä. Suuren osan höpötyksistään se keksi ihan omasta päästään ja näin jälkikäteen ajateltunua monet sen jutut on niin hämäriä, sekavia ja poskettomia, että olisi ehkä pitänyt herätä hälytyskellojen jo paljon, paljon aiemmin.
[/quote]
Kiitos hyvästä analyysistä (joskaan ei psyko-). Itse pidin Freudia täysin harhassa olevana jo 1970-luvun lopulla, mutta kun silloin uskalsin korottaa ääneni asian tiimoilta, opettajani selitti vain, että tämä on tiedettä ja tarkasti tutkittua faktaa ja on vallitseva suuntaus yms.
Luin juuri amerikkalaista oppikirjaa mielenterveyden ongelmista ja jokaiseen ongelmaan oli laitettu aina rinnalle psykoanalyyttinen näkökulma... se oli aina just jotain scifiä "idin ja egon välisestä taistelusta".... ei kai kukaan ole noita ottanut todesta?
Psykologia ja psykiatria eivät ole mitään eksaktia tiedettä.
up