Miten auttaa uupunutta? Konkreettisesti?

Olet ihana, mutta etkö voi kysyä ystävältäsi? Älä puhelimessa, vaan mene olkapääksi ja puhukaa, puhukaa...sitten tiedät.

Minä uuvuin työtaakan alla ja silloin auttoi ihan vain kun joku kuunteli itkua ja epätoivoa, oli kärsivällinen. Ystäväni raahasi minut myös väkisin lenkille. Käyskentelimme metsässä ja halailimme puita (sekin auttoi vaikka olin kovin skeptinen :D ) Tuntui myös hyvältä kun joku huolehti siitä että syön iltaisin jotain. En jaksanut laittaa ruokaa eikä se oikeastaan maistunutkaan. Ystävä toi minulle muutamasti piirakan, valmiita voileipiä, pakastettuja ruoka-annoksia tms. kotiin.

Minä olin ainakin niin väsynyt etten olisi osannut sanoa miten minua pitää auttaa. Jos et tiedä niin kokeile kaikkea. Ota vaikka tavoitteeksi saada tuttusi nauramaan kerran päivässä. Ehdota että järjestätte hänen luona siivouspäivän? Pyydä tuttua taidenäyttelyyn. "Pakota" lähtemään, suostuttele niin kauan että hän suostuu. Jos taide ei kiinnosta niin keksi jotain mistä tuttu nauttii. Tarjoa ihan konkreettista apua tai pakoretkiä arjesta. Kuuntele ja keskustele. Ole ymmärtäväinen ja loputtoman kärsivällinen. Tapoja on monia. Tuttavaasi lohduttaa varmasti jo se että yrität ja annat ymmärtää että olet valmis auttamaan.

Ohjaa terapiaan. Se auttoi ainakin minua. Ehkei itse ymmärrä tilannettaan ja sitä, mihin se voi johtaa.

Tarjoa siivousapua,lastenhoitoapua. Yritä saada ystävä nauramaan ja hymyilemään!

Suurkiitos! Ehkä minusta jotain apua on...

Oletteko sitä mieltä, että toista pitäisi patistella esim. johonkin aktiviteettiin tms. vaikka hän aika paljonkin vastustelisi?

-ap

Vastaan ihan pikaisesti.

Ensinnäkin ihanaa, että huomaat ystäväsi hädän ja sinulla on auttamistahtoa.

Nopeasti sanoisin 3 ohjetta:
1) Älä vähättele hänen väsymystään, kuten et ole tehnytkään. Mutta helposti muut yrittävät 'auttaa' sanomalla jotain sellaista joka väsyttää uupunutta lisää, kuten 'koeta olla reipas'  tms

2) Ota ohjat käsiisi, uupunut ei välttämättä osaa hahmottaa mitä tarvii, osa uupumuksesta on juuri sitä, ettei pysty ottamaan apua vastaan. Tietenkään toisen yli ei saa kävellä, mutta älä sano että soita sitten kun tarvit apua vaan sano, että tyyliin ensi torstaina klo 14 tulen teille ja hoidan lapsiasi 2 tuntia ja pesen pyykit ja imuroin, sinä saat maata huoneessasi tai mennä kävelylle. Jos hän vastustelee tavalla ei sun tarvi, sano, että haluat auttaa ja neuvottele sitten mikä tapa häntä auttaisi
3) muista kuitenkin kohtuus. Voit tukea ystävää aikasi ja välillä, muttet ottaa vastuuta hänen elämästään. Tue häntä hakemaan apua pitkäkestoisemmin esim. lääkäriltä.

Kiitos että kaltaisiasi on.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 20:00"]

Suurkiitos! Ehkä minusta jotain apua on...

Oletteko sitä mieltä, että toista pitäisi patistella esim. johonkin aktiviteettiin tms. vaikka hän aika paljonkin vastustelisi?

-ap

[/quote]

Varmasti sinusta on apua! Minusta kannattaa vähän suostutella vastustelusta huolimatta. Jos vastustelu on tyyliltään sellaista "en mä tiedä jaksanko, ei sun tarvi, en mä tidä kannattaako" niin suostuttele vain. Tietenkin jos hän selkeästi antaa ymmärtää että ei halua niin älä sitten ainakaan liikaa painosta. Voithan palata asiaan toisena päivänä. Mitoita aktiviteetit teidän voimavaroille sopivaksi. Jos ystäväsi nauttii kirjallisuudesta niin ei teidän välttämättä tarvitse lähteä toiseen kaupunkiin kuuden päivän kirjamessuille. Kävelkää vaikka kirjastoon ja kysykää henkilökunnalta lukusuosituksia.

Olen vahvasti sitä mieltä että uupunutta ihmistä (kun ei ole kyse mistään vakavasta masennuksesta/mielen sairaudesta) auttaa ja piristää joku kiva tekeminen kuten ulkoilu tai muuten kotoa pois lähteminen.

t. 3

Olet ihana ihminen! Todellista välittämistä tuollainen. Hän varmasti arvostaa sinunlaista ystävää. :)

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 18:43"]

Tuttuni, ei niin läheinen ystävä, kertoi olevansa todella väsynyt, olleensa jo liian kauan. Koin tämän hätähuutona ja tiedän, mistä väsymys johtuukin (perhetilanteesta), mutta en keksi miten voisin konkreettisesti auttaa. Auttakaa minua auttamaan!

[/quote]

menet heti sanomaan, että minä en ainakaan väsynyt ole ja olen kuin duracell-pupu, kun jaksan aina

näin toimi ystäväni vastaavassa tilanteessa

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 20:00"]

Suurkiitos! Ehkä minusta jotain apua on...

Oletteko sitä mieltä, että toista pitäisi patistella esim. johonkin aktiviteettiin tms. vaikka hän aika paljonkin vastustelisi?

-ap

[/quote]

Varmasti sinusta on apua! Minusta kannattaa vähän suostutella vastustelusta huolimatta. Jos vastustelu on tyyliltään sellaista "en mä tiedä jaksanko, ei sun tarvi, en mä tidä kannattaako" niin suostuttele vain. Tietenkin jos hän selkeästi antaa ymmärtää että ei halua niin älä sitten ainakaan liikaa painosta. Voithan palata asiaan toisena päivänä. Mitoita aktiviteetit teidän voimavaroille sopivaksi. Jos ystäväsi nauttii kirjallisuudesta niin ei teidän välttämättä tarvitse lähteä toiseen kaupunkiin kuuden päivän kirjamessuille. Kävelkää vaikka kirjastoon ja kysykää henkilökunnalta lukusuosituksia.

Olen vahvasti sitä mieltä että uupunutta ihmistä (kun ei ole kyse mistään vakavasta masennuksesta/mielen sairaudesta) auttaa ja piristää joku kiva tekeminen kuten ulkoilu tai muuten kotoa pois lähteminen.

t. 3

[/quote]

Kun itse olin uupunut, niin en todellakaan olisi jaksanut lähteä aktiviteetteihin, kun lepopulssi jo oli melkein 100 ja oli vain pakko nukkua alussa univelat ja väsymys pois. Jos siihen olisi joku tullut raahaamaan aktiviteetteihin, olisi ollut entinen ystävä. Olisi vain tullut lisästressiä siitä, että väsytti ja silti olisi pitänyt olla aktiivinen.

Siksi oikeastaan pidinkin oman uupumiseni omana tietona, ettei kukaan hyväntahtoinen höhlä tullut siihen sähläämään, että lähdetäänpä nyt lenkille, kun vedin peiton niskaan ja nukahdin välittömästi aina, kun vain pääsin makaamaan.

Paras apu olisi oikeasti ollut, että joku olisi käynyt kaupassa ja tuonut vaikka parina päivänä makaroonilaatikon ja makkarakeiton, että olisin saanut nukkua väsymyksen pois. Mutta juuri tällaisten ylipirteiden "lähdetään lenkille ja elokuviin"-tyyppien takia en puhunut kenellekään mitään, vaan nukuin kaksi viikkoa niin, että lepopulssi ja verenpaine alkoi laskea normaaliksi ja jaksoin taas jatkaa eteen päin.

Väsynyt ihminen on aivan eri asia kuin uupunut ihminen.

Niin kuin aiemmissa kommenteissa tulikin ilmi, ei "uupunutta" todellakaan kannata lähteä liikaa aktivoimaan. Tulee helposti vielä syyllisempi ja turhautuneempi olo, lisää "vaatimuksia" ja painetta siitä, että pitäisi esittää normaalia jaksamista/kiinnostusta. Itse arvostin samankaltaisessa tilanteessa sitä, että ystäväni tuli luokseni, kävi kaupassa ja laittoi ruokaa. Oli pari kertaa yötäkin ja oli mahtavaa saada turvallista seuraa, jonka kanssa saatoi vaan lötkötellä sohvalla ja tuijottaa telkkaria/Netflixiä, torkkua eikä välttämättä tarvinnut edes puhua. Kunhan pahin helpottaa niin silloin pienet ulkoilut alkavat jo tehdä terääkin voimien viemisen sijasta. Nimenomaan ensin apua arjen askareisiin ja läsnäoloa, myöhemmin tilanteen helpottuessa keskustelua sekä "aktivointia" eli jotain yhteisiä menoja. Jos tuntuu, että ei hellitä niin lääkärin puheilla, koska voi olla masennustakin. Älä silti tee kaikkia kotitöitä ystäväsi puolesta tai hyssyttele asiaa liikaa :)

Olet mahtava ihminen, kun välität ja haluat auttaa!