Lue keskustelun säännöt.
"No mutta voidaanhan me remontoida"
13.10.2020 |
ARGH. Miehelle on tullut kauhea vimma muuttaa omakotitaloon. Ei liity koronaan, ollut jo ainakin vuoden. Itse en koe olevani omakotitaloihminen, sellaisessa koko lapsuuteni asuneena, mutta olen sanonut suostuvani kahdella ehdolla. Ensimmäinen ehto on, että talo on uudehko/uusi ja että jos mies vaikka vammautuu tai sairastuu jotenkin eikä pysty kantamaan ns. omakotitalotöistä päävastuuta, muutamme pois. Miehelle nämä ovat tähän asti olleet ok - hän saa omakotitalonsa, mutta minä en tee lumitöitä enkä poista lehtiä ränneistä.
Asumme kalliissa maakunnassa emmekä ole erityisen suurituloisia. Maakunnan keskuskaupunkiin ei saa olla pidempi automatka kuin 30 min ja edes jonkinlaiset julkiset yhteydet ko. kaupunkiin on oltava. Tämä tarkoittaa sitä, että soveltuvien talojen joukko on oikeasti tosi pieni, ja niistä on myös kilpailua. Olemme osallistuneet kahden kunnan tonttiarvontaan, mutta niissäkään emme voittaneet, koska edelleen, haimme halpoja ja haluttuja tontteja.
Nyt noin vuoden toivottoman tuntuisen etsimisen jälkeen mies on päätymässä siihen, että ostetaan vanha talo ja remontoidaan se mieleiseksemme. Tämä ajatus on saanut minut liki paniikkikohtauksen partaalle.
Ensinnäkin näen vanhan talon aivan valtavana riskinä. Hometta, kosteusvaurioita, astmaiset lapset ja oikeusjutut, siinä mielikuvani vanhoista taloista. Tiedän, miten vaikeaa ja kallista on tehdä oikeasti kattava ja luotettava kuntoarvio. Suhtaudun rahaan liittyviin asioihin inhorealistisemmin kuin mieheni ja siksi en ole ostamassa ihanaa loppuelämän kotia, vaan kiinteistön, josta saatan joutua hankkiutumaan eroon esimerkiksi eron tai jonkun muun elämänkriisin seurauksena. Kustannuksista olen vastuussa silti hamaan tappiin saakka. Jos talo onkin meille ok, mutta sen myytyämme uusi omistaja saa astman ja olemme loppuikämme velkavankeudessa? Tiedän, ettei talon uutuus ole mikään sataprosenttinen takuu mistään, mutta tietyistä riskirakenteista on Suomessa jo luovuttu ja rakennuttajalla on kuitenkin ainakin nimellinen vastuu tuotteistaan.
Toinen ongelma on esteettinen. Olen visuaalinen ihminen eikä vanhat talot, ainakaan ne meille realistiset 40-80-luvun talot, istu millään tavalla omaan makuuni. Olen yrittänyt siedättää itseäni katsomalla kuvia hyvin remontoiduista rintamamiestaloista, mutta aina niissä on silti jotakin hirveää. Pienet ikkunat, seinän pinnoille jätetyt sähköjohdot, maalatut lautalattiat, minimaalisen pienet vessat, matala huonekorkeus, kylmät eteistilat, hölmöt ja epätaloudelliset pohjaratkaisut. Lisäksi vanhoissa taloissa on monesti lasten kannalta (ja toki aikuistenkin) aika vaarallisia ratkaisuja, kuten jyrkkiä betoniportaita yms.
Kolmas syy on se, että olen asunut koko lapsuuteni vanhassa talossa ja kärsinyt siitä aivan h*lvetisti. On toki totta, ettemme ole mieheni kanssa samalla tavalla laiskoja ja persaukisia kuin vanhempani olivat/ovat, mutta silti. Olen yhden elämän tarpeeksi hävennyt vanhalta talolta (eli homeelta tai miltä lie puunsuoja-aineen hajoamistuotteelta) haisevia vaatteitani. Puolitosissani sanon, että minulla on trauma vanhoista taloista. Niissä ei ole mitään sympaattista, vaan aina joku paikka rumasti ja rempallaan. Jos minulla olisi lapsuudesta kauhea koiratrauma, niin se ymmärrettäisiin, mutta tätä talovanhusällötystraumaa ei.
Kunhan avauduin.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Auts, otan osaa. En itsekään muuttaisi omakotitaloon paitsi silloin, kun talo olisi uusi ja joku muu kuin minä hoitaisi kaikki talotekniset ja pihatyöt. Pidä puolesi, muuten saat olla itsekin remppaamassa ja joudut asumaan remontin keskellä seuraavat 10 vuotta.
Tämä on ihan totta, ja myös se on iso, ISO huolenaihe. Miehellä on ajatus, että opetellaan siinä samalla kun tehdään. Koska syyt vanhemmat talon ostamiselle olisivat puhtaasti taloudelliset, on tietysti selvää, että itse pitää tehdä aivan helkkaristi kaikkea. Onko mies viikkoja, kuukausia vai VUOSIA kiinni käytännössä kaiken valveillaoloaikansa jossakin remppajutussa, ja elänkö minä lasten kanssa remonttipölyssä ja edelleen keskeneräisten tai kokonaan aloittamattomien, huonojen ratkaisujen parissa siihen saakka, että esikoinen menee ripille? Ja sitten onkin ne ekana tehdyt jutut jo auttamattomasti uusimisen tai vähintään perusteellisen huollon tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt vaikuttaisi siltä, että jompi kumpi teistä joutuu luopumaan unelmastaan, joko sinä tai miehesi. Todettakoon, että objektiivisesti ajateltuna kumpikaan ei ole väärässä ja molemmilla on ihan yhtä suuri oikeus unelmaansa ja yhtä järkevät/järjettömät perusteet sille. Mutta toinen teistä joutuu luopumaan ja elämään ilman mahdollisuutta unelmansa toteuttamiseen.
Ellette sitten onnistu löytämään jotain kompromissia. Tai eroa ja etsi paremmin toisillenne sopivia kumppaneita.
Ja asutte nyt kerrostalossa asunnossa, jossa huonekorkeus on yli 4 m, asunnossa isot ikkunat, sähköjohdot kätevästi seinän sisällä ja sieltä piikattavissa esille, jos tulee ongelmia, lattiat parkettia ja tietenkin talo on uusi eikä ole hometta.
Ja sitten katsot ympärillesi betoniloukossa ja mietit, että keittiötä ei ole - on vain olohuoneen seinä, jota vasten on niin liesi kuin astianpesukonekin - huonekorkeus juuri ja juuri 2,3 m, ikkunat isot eikä avattavissa ja hometta joka nurkassa.
Ikävä juttu että noinkin isossa elämänvalinnassa mielipiteenne eroavat noin paljon. Voin vain sanoa, että itse en muuttaisi omakotitaloon mistään hinnasta, enkä varsinkaan mihinkään remontoitavaan taloon. En kertakaikkiaan voi sietää epäjärjestystä, rempsottavia paikkoja, keskeneräisiä projekteja, remontin ääniä ja sotkuja. En halua pihaa, inhoan pihatöitä enkä välitä pihalla oleskelusta muutenkaan. Haluan mukavan ja helpon asumismuodon, missä ei itse tarvitse tehdä mitään. Tämä oli yksi tärkeimpiä asioita, kun mietin yhteen muuttamista puolisoni kanssa. En olisi muuttanut omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja asutte nyt kerrostalossa asunnossa, jossa huonekorkeus on yli 4 m, asunnossa isot ikkunat, sähköjohdot kätevästi seinän sisällä ja sieltä piikattavissa esille, jos tulee ongelmia, lattiat parkettia ja tietenkin talo on uusi eikä ole hometta.
Ja sitten katsot ympärillesi betoniloukossa ja mietit, että keittiötä ei ole - on vain olohuoneen seinä, jota vasten on niin liesi kuin astianpesukonekin - huonekorkeus juuri ja juuri 2,3 m, ikkunat isot eikä avattavissa ja hometta joka nurkassa.
No ei ihan. Meillä on rivitalokolmio v. 2014 valmistuneessa talossa. Sähköjohdot on tosiaan seinän sisällä, eikä olla kertaakaan tämän kuuden vuoden asumisen aikana niitä kaivattu esille. Ei kaivattu edellisissäkään asunnoissa, joissa ne yhtälailla olivat seinän sisällä, vaikka talojen rakennusvuodet olivat 1998 ja 2007. Lattiat ovat tosiaan parkettia, huonekorkeus on olohuoneessa vinon katon vuoksi hieman normaalia korkeampi. Hometta ei ole, ollaan terveitä ja hyväntuoksuisia. Ikkunat saa auki jokaisesta huoneesta, paitsi olohuoneesta, jossa on kuitenkin ovi terassille.
Millä perusteilla olet miehesi valinnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, että unelmanne eivät kohtaa. Tuo tietää jomman kumman katkeroitumista ajan mittaan. Ymmärrän kyllä täysin kantasi. Itsekin pelkään hometaloja ja asuinalueen muuttumista slummiksi yms, mutta halusin kuitenkin muuttaa omakotitaloon, kun oli niin huonoja kokemuksia kerrostalossa asumisesta.
Ostimme 80-luvun alun omakotitalon 13-vuotta sitten, enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Tämä on minun paratiisini, jossa lapset ja lemmikit ovat saaneet temmeltää vapaasti ja on ollut oma rauha. Remontit olemme tehneet pikkuhiljaa, aina 1-2 kohdetta per vuosi, niin ei ole rasittanut liikaa vapaa-aikaa, eikä kukkaroa.
Tuo on paha, että mies havittelee rempattavaa taloa, vaikka remonttikokemusta ei ole yhtään.
Me ostettiin vanhahko talo ilman remppakokemusta, mutta tulot on sen verran ok että on varaa teettää ulkopuolisilla se, mitä ei itse saada aikaan / ehditä. Se, mitä ollaan tässä parissa vuodessa opittu on, että monia asioita voi tehdä itse, mutta niihin menee ihan helkkaristi aikaa, jos kumpikaan ei ole tehnyt asiaa ennen. Oli kyse sitten vaikka seinän maalauksesta tai oven ja karmien vaihdosta tai huoneen listoittamisesta, niin vaiheita on joku 2x se määrä mitä kuvittelit ja Youtube-videoita saa katsoa ahkerasti että keksii, miten erilaiset pikku poikkeamat ja yllätykset voi ratkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erillistalo. Kuin omakotitalo, mutta taloyhtiö on takana samoin kuin siinä rivarissanne. Lisäksi varainsiirtovero on osakehuoneiston mukaan. Näitä löytyy kaikenikäisiä kaikkialta ja lähinnä sivistyksen parista eli lähellä sitä kuntakeskusta.
Vierailija kirjoitti:
Erillistalo. Kuin omakotitalo, mutta taloyhtiö on takana samoin kuin siinä rivarissanne. Lisäksi varainsiirtovero on osakehuoneiston mukaan. Näitä löytyy kaikenikäisiä kaikkialta ja lähinnä sivistyksen parista eli lähellä sitä kuntakeskusta.
Voi miten monta kertaa olenkin näitä ehdottanut, mutta kun mies nimenomaan ei halua osakeyhtiömuotoista ja tontit ovat näissä yleensä (miehen makuun) liian pieniä. Jotenkin ihmettelen, että se pihan koko on nyt niin helkkarin tärkeä asia, kun tuolla meidän rivaripihalla mies ei käy muuten kuin vahtimassa lapsia trampoliinilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 lisää vielä, että remppaamiselle on yllättävän hankala löytää arjesta aikaa ja jaksamista. Onneksi oltiin opittu remonttipiiskuri-ohjelmasta, että kaikkea ei pidä repiä auki kerralla :D
Kertaakaan en kyllä ole katunut, ihanaa kjn on tilaa ja vapautta ja luonto heti ikkunan takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erillistalo. Kuin omakotitalo, mutta taloyhtiö on takana samoin kuin siinä rivarissanne. Lisäksi varainsiirtovero on osakehuoneiston mukaan. Näitä löytyy kaikenikäisiä kaikkialta ja lähinnä sivistyksen parista eli lähellä sitä kuntakeskusta.
Voi miten monta kertaa olenkin näitä ehdottanut, mutta kun mies nimenomaan ei halua osakeyhtiömuotoista ja tontit ovat näissä yleensä (miehen makuun) liian pieniä. Jotenkin ihmettelen, että se pihan koko on nyt niin helkkarin tärkeä asia, kun tuolla meidän rivaripihalla mies ei käy muuten kuin vahtimassa lapsia trampoliinilla.
No se pointti onkin siinä, että kukan nyt jossain yhteispihalla kaikkien nähtävillä viettää yhtään enempää aikaa kuin on pakko? Mut omansa saa laittaa millaiseksi haluaa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa Ja siksi siellä on paljon hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos mies ostaisi talon omilla rahoillaan, ja sinä vaikka maksaisit sitten vuokraa tai isomman osan käyttökustannuksista? Sillä tavalla et joutuisi omilla rahoillasi kiinni, etkä tietenkään olisi missään vastuussa remonteista ja talon tai kiinteistön kunnossapidosta. Mies tietenkin remontoi talon ennen kuin muutat sinne.
En itsekään ymmärrä omakotitalopuuhastelijoita, mutta minulle tuollainen järjestely kävisi, jos voisin asua siellä käytännössä kuin vuokrakämpässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auts, otan osaa. En itsekään muuttaisi omakotitaloon paitsi silloin, kun talo olisi uusi ja joku muu kuin minä hoitaisi kaikki talotekniset ja pihatyöt. Pidä puolesi, muuten saat olla itsekin remppaamassa ja joudut asumaan remontin keskellä seuraavat 10 vuotta.
Tämä on ihan totta, ja myös se on iso, ISO huolenaihe. Miehellä on ajatus, että opetellaan siinä samalla kun tehdään. Koska syyt vanhemmat talon ostamiselle olisivat puhtaasti taloudelliset, on tietysti selvää, että itse pitää tehdä aivan helkkaristi kaikkea. Onko mies viikkoja, kuukausia vai VUOSIA kiinni käytännössä kaiken valveillaoloaikansa jossakin remppajutussa, ja elänkö minä lasten kanssa remonttipölyssä ja edelleen keskeneräisten tai kokonaan aloittamattomien, huonojen ratkaisujen parissa siihen saakka, että esikoinen menee ripille? Ja sitten onkin ne ekana tehdyt jutut jo auttamattomasti uusimisen tai vähintään perusteellisen huollon tarpeessa.
Osaako/oppiiko miehesi noepeasti rempan tekemisen? Me ostimme vanhan röttelön, kaikki pinnat piti maalata ( ja niiden lommot ensin korjata), lattiat piti pinnoittaa (tasoittaa, sitten uusi parketti, pesuhuone kaakeloida (kuten myöskin saunan lattia, lautteet uusia yms.). Remontointia kesti yhteensä hieman yli kaksi vuotta, mutta nyt vielä viiden vuoden jälkeen siitä, keittiö kiiltää, rakastan sitä, sen värejä,pesuhuone ja sauna kuin uusia, kaikki paikat tiptop, en voisi toivoa parempaa. Koko parin vuoden vuoden remontointi vaati meiltä ennekaikkea yhteistä työtä ja uskoa että osaamme (tai työ opettaisi) ja niinhän siinä kävi. Nyt asumme alle sata k€ (+oma työ) maksaneessa hienossa talossa. Ehkä arvokkain kokemukseni ja neuvoni on tämä: valitkaa talo siten, että siinä ei voi olla kosteusvauroita (rakannettu sellaiselle maalle tai paikalle, että vesi löytää kuonnollisen kulkutien ja talon katto on pidetty aina kunnossa, sisäpinnat voi sitten aina uusia halvalla.
Jos ei ole mitään remonttikokemusta ei vanhaa taloa. Me tehtiin se virhe. Minulla on ollut intoa tehdä mutta miehellä ei tippaakaan, vaikka aluksi oltiin molemmat kovasti remonttikuumeessa. Hyvin pian kävi selväksi että rakenteelliset pulmatilanteet on massiivisia ja muilla teettäminen on yhtä helvettiä. Raksamiehet lupaa muttei tule ja kun tulevat, tekevät mitä sattuu. Ensi töiksemme melkein tpppettiin raksafirman jantteri joka tuli piikkaamaan kylppärin lattian. Ei MITÄÄN suojia mukana. Minä hänelle tarjosin tavallista paperista hengityssuojainta jonka otti sitten puolivälissä vastaan kun huoneessa oli niin sakea ilma ettei läpi nähnyt. Kaiken huippuna emme tienneet että lattiassa betonin seassa meni sähköjohdot joiden suojaputkia jätkä oli onnistunut rouhimaan. Miten ihmeessä hän edes selvisi hengissä siitä, tuurilla varmaan. Näitä tarinoita on vaikka kuinka paljon. Itsekään en osaa, ja kaikki vie hirveästi aikaa kun niitäkin asioita varten joita mies osaa ja pystyy opettamaan, on anottava audienssia. Yhtä helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auts, otan osaa. En itsekään muuttaisi omakotitaloon paitsi silloin, kun talo olisi uusi ja joku muu kuin minä hoitaisi kaikki talotekniset ja pihatyöt. Pidä puolesi, muuten saat olla itsekin remppaamassa ja joudut asumaan remontin keskellä seuraavat 10 vuotta.
Tämä on ihan totta, ja myös se on iso, ISO huolenaihe. Miehellä on ajatus, että opetellaan siinä samalla kun tehdään. Koska syyt vanhemmat talon ostamiselle olisivat puhtaasti taloudelliset, on tietysti selvää, että itse pitää tehdä aivan helkkaristi kaikkea. Onko mies viikkoja, kuukausia vai VUOSIA kiinni käytännössä kaiken valveillaoloaikansa jossakin remppajutussa, ja elänkö minä lasten kanssa remonttipölyssä ja edelleen keskeneräisten tai kokonaan aloittamattomien, huonojen ratkaisujen parissa siihen saakka, että esikoinen menee ripille? Ja sitten onkin ne ekana tehdyt jutut jo auttamattomasti uusimisen tai vähintään perusteellisen huollon tarpeessa.
Katsokaa miehesi kanssa muutama jakso Remonttipiiskuri ohjelmaa. Siinä on näitä vuosikausia remontin keskellä eläneitä perheitä joiden alkuperäinen ajatus oli juurikin tuo "opetellaan siinä samalla kun tehdään". Pidä puolesi!
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteilla olet miehesi valinnut?
Sillä perusteella, että se ei +30-vuotiaana halua yhtäkkiä muuttaa omakotitaloon, vaikka koko siihenastisen elämänsä on asunut tyytyväisenä kerros- ja rivitaloissa? Vai mitä ihmettä tässä nyt haettiin?
Ratkaisu: vuokralle omakotitaloon. Me tehtiin näin, ollaan saatu jopa myös maalata ja tapetoida sisältä ja siten tehty oman näköiseksi. Ei tämä kaikille sopisi, mutta itse olen onnellisempi kuin ikinä missään. Pihatöistä ei ole pakko ottaa stressiä, toki esim. lumitöitä on sen verran tehtävä että sisälle pääsee. Lehtiä en ole haravoinut vielä kertaakaan, kun ei itseä häiritse eikä piha näy naapureille eikä ole näin kenenkään muunkaan asia. On helpottava tunne kun voi muuttaa pois jos jotain isompaa vikaa ilmenee, ei stressiä omistamisesta.
Auts, otan osaa. En itsekään muuttaisi omakotitaloon paitsi silloin, kun talo olisi uusi ja joku muu kuin minä hoitaisi kaikki talotekniset ja pihatyöt. Pidä puolesi, muuten saat olla itsekin remppaamassa ja joudut asumaan remontin keskellä seuraavat 10 vuotta.