Miksi kiva ihminen syö minulta energiaa??

Mitä tarkoittaa energiasyöppö?

Yrititkö liikaa ollaksesi yhtä puhelias ja mielenkiintoinen?

Jos se oikeasti oli kiva ja mielenkiintoinen, niin mitä jos olet vain itse väsynyt? Kivatkin asiat voivat viedä liikaa energiaa jos siitä on pulaa, varsinkin jos kokee että itse pitää esittää yhtä energistä.

Jotkut ihmiset aiheuttavat tunteen , että et kelpaa omana itsenäsi. Joudut miettimään mitä sanot , pelkäät , että vaikutat tyhmältä tai tulee tunne , että olet jotenkin tylsä ja huonosti pukeutunutkin. Sellaiset ihmiset eivät ole kivoja ihmisiä , vaikka kuinka olisivat mielenkiintoisia. Mieti , kenen kanssa haluat aikaasi viettää.

Mulla tulee usein tuollainen olo, kun tapaan paria mun kaveria. He ovat paljon sanavalmiimpia kuin minä ja heidän asiansa syö ison osan yhteisestä ajastamme. Olen hyvä kuuntelija, mutta en mielestäni tule riittävästi itse kuulluksi. Toki on mukavaa että luottavat minuun jne.

Kiitos vastauksista.

Tämä tapaaminen oli työtapaaminen, eli pitihän minun olla asiantuntevan oloinen. Minä olen omalla alallani pätevämpi, hän taas omalla alallaan. Mutta vastaavia on enemmänkin, eikä kaikki syö energiaani. Ei toisen ihmisen kuunteleminen aina syö energiaa.

Olen ajatellut, että voisiko siinä olla jotain henkimaailman juttuja; eli tuo toinen ihminen vaatii minulta jotain, tunnen että hän jotenkin imee minut kuiviin, joudun jatkuvasti täyttämään jotain toisen ihmisen tarvetta...? En osaa tämän enempää kuvailla, kunhan intuitiivisesti puhun.

ap

Erota omat ajatuksesi ja tunteesi todellisuudesta. Ajatukset ovat vain ajatuksia. Tunteet vain tunteita. Et voi mennä toisen ihmisen pään sisään tai ihon alle.

Oliko tämä työ- vai siviilitapaaminen? Työasioihin tarvitsee toki tsempata ihan eri tavalla, ja on ihan normaalia että palaverin jälkeen on voipunut olo. Jos oli siviilipuolen treffit, niin ehkä ette vielä ole niin tuttuja että olisit pystynyt olemaan rennosti. Jännittäminen ja lieväkin "esittäminen" väsyttää jälkeenpäin.

Ehkäpä hän vain hymyili ja puhui kovasti, ja sinä tulkitsit tämän kivuudeksi? Minä tunnen montakin ilkeätä ihmistä jotka kuvailisivat itseään positiivisiksi ja iloisiksi, kaikkia rakastaviksi maailmanparantajiksi jotka aina ajattelevat ensin muita ihmisiä. Ja puheen sisältö on aina että "Minä minä minä minä". Olkoonkin että sellaisilla ihmisillä on monesti mielenkiintoinen ammatti tai harrastus. Mutta ei sitä jaksa, kun itse pidän itseäni ihan tavallisena ihmisenä, jonka ei tarvitse tehdä itsestään mitään maailman suurinta numeroa.

Minun energiaani syö yleensä se oma alemmuudentuntoni. Mitä kivempi se toinen ihminen on, sitä enemmän haluaisin olla kuten hän ja sen huonommaksi tunnen itseni. Sillä ei ole juurikaan tekemistä sen toisen ihmisen kanssa, vaan sen kanssa että yritän kovasti olla yhtä kiva kuin hän, ja koko ajan tuntuu että no eihän mulla ole oikeasti mitään tarjottavaa tähän tilanteeseen. 

Minä hiukan karsastan tuota ajatusta, että alitajuisesti lukisin jonkun ajatukset, että se syy siihen väsymiseeni olisi toisessa ihmisessä. Kokemus on osoittanut, että tulkitsen ihmisiä usein väärin, ja että minä sillä omalla toiminnallani luon ilmapiiriä aivan yhtä lailla kuin tämä toinenkin. Siksi en ota hirveän vakavasti mitään ensitapaamisten tuntemuksia, koska en oikeasti vielä tunne toista ihmistä. Kun tulen tapaamiseen joskus myöhemmin eri tuulella itse, esimerkiksi itsevarmempana tai rennompana, ilmapiirikin yleensä muuttuu. Tai kun ymmärrän toista paremmin, minulla ei ole tarvetta kohdistaa häneen epärealistisia odotuksia.

Minä olen esimerkiksi koko syksyn kokenut vaikeaksi olla erään uuden työkaverin kanssa, tietämättä miksi. En ollut hänen seurassaan oma itseni vaan jännittynyt ja kyräilevä. Pitkän joululoman jälkeen tapasimme, ja yhtäkkiä tunnelma oli kiva ja rento. Minä olin levännyt, mulla oli ollut muuta ajateltavaa kuin työasiat ja olin vastaanottavaisempi. Hän taas oli kokenut joululoman aikana suuren elämänmuutoksen, jota oli jännittänyt koko syksyn. Hänkin oli rento, iloinen ja helpottunut siitä että asiat järjestyivät.  Nyt meillä on ollut keskenämme aivan mukavaa. Ja kun tulee tilanteita, että ei enää ole mukavaa, uskon että siltikin voimme toimia yhdessä asiallisesti ja tehokkaasti.

Numerolle 11, vielä peukun lisäksi pakko sanoa, että vau! Olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän, olet viisas ja oivaltava.

Minulla eräs kaveri, jonka seurassa tietyllä tapaa väsähdän aina. Koen oloni täysin vapautuneeksi ja omaksi itsekseni hänen seurassaan, siitä ei ole kysymys. Hän on vain niin kova puhumaan ja puhuu paatoksella koko ajan omia asioitaan, se uuvuttaa. Täytyy olla itsellä todella virkeä olo, jotta jaksan kyseistä kaveria nähdä.