Onko teidän ekaluokkalaiset aamulla yksin kotona? Miten on sujunut?

On ja hyvin sujuu.

Meillä ekaluokkalaisella 2 kympin aamua, eikä täälläpäin ole mitään aamupäiväkerhoa. Toisena aamuna yleensä pystyn olemaan kotona, kun meen vasta iltaan, mutta toisena aamuna lähtee yksin kouluun. 

Laitan hälytyksen puhelimeen, kun tarvii mennä pukemaan ulkovaatteita, eikä tuo myöhästynyt ainakaan vielä ole kertaakaan. Eikä pahemmin valita, vaikka yksin joutuukin olemaan. Mutta meidän poika nyt tykkääkin yksinolemisesta, eikä ole joulun jälkeen ollut iltiksessäkään enää. Tosin useimmiten isosisko on kotona sit iltapäivästä. Vain parina päivänä on tunnin tai kaks ihan yksin. (Mut ne onkin ehkä ne parhaat päivät :D)

Meidän tyttö on yksin aamuisin. Pelon sekaisin tuntein olen hänen jättänyt. Hankalinta on se että tyttö ei vielä kunnolla tunne kelloa. Eli joudun soittelemaan hänelle kotiin, että nyt pitää mennä pukemaan jne. Kaikenlaista on tapahtunut aamujen aikana, mutta ei onneksi mitään kovin vakavaa. Meidän tyttö hätääntyy ja panikoituu, kun jotain on hukassa tai ei muuten suju. Siinä sitten puhelimessa koittaa rauhotella itkevää lasta:-(

En voi kenellekään suositella tätä, ellei kyseessä ole erityisen rauhallinen, järkevä ja rohkea lapsi. Eka luokkalaiset ovat niin pieniä vielä. Meillä on ollut pakkotilanne työaikojeni takia. Onneksi nyt tulee muutos kun sain uuden työn. 

meillä on mennyt ihan hyvin...ei joka päivä joudu olemaan yksin mutta usein kumminkin...enimmillään 3 tuntia..puhelin kyllä mulla pirisee tiuhaan kun ei osaa vielä kelloa ja muutenkin..:-) mutta tosi reipas on ollu...välillä ei oiken malta nukkua enään kun lähden...onneks tulee lastenohjelmia aamuisin..

Suomi on outo maa. Muualla euroopassa 7-vuotiaan yksin jättäminen on yhtä kuin lapsen heitteillejättö.

Tosin esim. MLL on suositellut ettei alle 10-vuotiaita jätettäisi yksin. 

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 19:32"]

Meidän tyttö on yksin aamuisin. Pelon sekaisin tuntein olen hänen jättänyt. Hankalinta on se että tyttö ei vielä kunnolla tunne kelloa. Eli joudun soittelemaan hänelle kotiin, että nyt pitää mennä pukemaan jne. Kaikenlaista on tapahtunut aamujen aikana, mutta ei onneksi mitään kovin vakavaa. Meidän tyttö hätääntyy ja panikoituu, kun jotain on hukassa tai ei muuten suju. Siinä sitten puhelimessa koittaa rauhotella itkevää lasta:-(

En voi kenellekään suositella tätä, ellei kyseessä ole erityisen rauhallinen, järkevä ja rohkea lapsi. Eka luokkalaiset ovat niin pieniä vielä. Meillä on ollut pakkotilanne työaikojeni takia. Onneksi nyt tulee muutos kun sain uuden työn. 

[/quote]

Munakello tmv. ajastin on hyvä lähtöajan kertoja, ellei halua soittaa.

Vastaus vielä: toisen lapsen kanssa sujui hyvin, toisen kanssa ei. Jännitti ihan liikaa kaikkea, ei suostunut olemaan yksin ja piti kaiken lisäksi saattaa kouluun.

Kotona ovat, kaksospojat. Lähden esim kasilta töihin ja pojat menee ysiin. Soitan että käyvät aamupesulla ja pukevat päälle. Katsovat telkkarista lastenohjelmia yleensä.

Reput on pakattu illalla ja laitan kaikki vaatteet ja kamat pinoon, jottei mikään unohtuisi. Silti välillä unohtuu, mutta hyvin on sujunut.

Kun olin itse ekalla, 6-vuotias, lähdin aina yksin kouluun ja osasin katsoa kellosta oikean ajan. Sitten matkasin ratikalla kouluun ja hyvin sujui. Aina jotenkin unohdan omien kanssa tämän :) kyllä ne pärjää.

Työkaverini lapsi on aamut yksin. Täytyy sanoa että on ihan perseestä seurata sivusta sitä puhelinrumbaa, joka on meneillään joka aamu tämän työkaverini ja hänen lapsensa välillä. Puheluita on pahimmillaan liki 10 parin tunnin aikana. Töitä työkaverini ei tuona aikana juurikaan tee vaan keskittyy mukulansa kouluun saatteluun puhelimitse. Musta tuo on törkeää lusmuilua. Arvatkaa vaan kenelle ne työt kaatuu...

Järjestäkää ne työaikanne sellaisiksi, että voitte pikkukoululaiset saatella koulumatkalle. Lyhennetty työaika on ihan lakisääteinen oikeus pienten koululaisten vanhimmille. 

Mä katon ennen töihin lähtöä, että muksulla on vaatteet päällä, eteiseen pinoon kaikki mahdollinen ja mahdoton tarpeellinen tarvike ja reppuun avaimet valmiiksi. Poika jää yleensä syömään aamupalaa ja touhuilee sit jotain siihen asti, että tarvii lähteä. 

Ei meillä oo mitään soittorumbaa. Kello hälyttää kun lähtöaika on ja poika menee ihan omia aikojaan...

Oli ja on nyt toisellakin luokalla.

Alkuun jännitti eikä olisi halunnut jäädä, mutta aamut ovat menneet todella hyvin.

Soittaa aina, että on herännyt kellon soittaan ja sitten, kun lähtee kouluun. Vastaan aina, mutta ei noihin puheiluihin mene työaikaa kuin ehkä minuutin verran. Eikä kukaan joudu töitäni sillä välin tekemään.

Muutaman kerran on ollut ongelmia, on ollut sairas tai muuta ja silloin olen toki joutunut lapsen kanssa puhumaan enemmän puhelimessa.

No kyllä se on muu Eurooppa joka on outo...

Miten te ootte selviytyneet 80-luvulla ala-asteesta hengissä ilman kännyköitä? Monelleko koulukaverillenne ikinä sattui silloin mitään vakavaa?

En jättäisi 7-vuotiasta selviämään yksin aamuisin. Mutta sä jätät sairaan lapsen yksin!? Haloo! [quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 19:44"]

Oli ja on nyt toisellakin luokalla.

Alkuun jännitti eikä olisi halunnut jäädä, mutta aamut ovat menneet todella hyvin.

Soittaa aina, että on herännyt kellon soittaan ja sitten, kun lähtee kouluun. Vastaan aina, mutta ei noihin puheiluihin mene työaikaa kuin ehkä minuutin verran. Eikä kukaan joudu töitäni sillä välin tekemään.

Muutaman kerran on ollut ongelmia, on ollut sairas tai muuta ja silloin olen toki joutunut lapsen kanssa puhumaan enemmän puhelimessa.

[/quote]

Tosi yksilöllistähän tämä on. Vanhempi lapseni pärjäili ihan hyvin ekan luokan keväällä, jolloin joutui olemaan joitakin aamuja yksin. 

Nuoremman kanssa yksin olemisesta ei ekalla ja tokalla luokalla tullut mitään. Lapsi pelkäsi yksin olemista ja pimeää, joten homma oli ihan tuhoon tuomittua. Koitimme harjoitella yksin olemista, mutta lapsi oli lähinnä hysteerinen. Koska yksin oleminen oli esikoisen kanssa sujunut hyvin jo 7-vuotiaana, olin jotenkin sokeutunut tilanteelle ja koitin vaan saada lasta tottumaan yksinoloon. Lopulta opettaja otti meihin yhteyttä, että lapsi pelkää niin paljon aamuja että koulunkäyntikin jo kärsii. Vasta sitten tajusimme ottaa aikalisän yksin olemisen kanssa.

Vasta kolmannen luokan syksyllä yksin oleminen sitten alkoi sujua niin, että sekä lapsella ja äidillä oli levollinen olo.

Kannattaa siis kuunnella omaa lastaan, eikä hoputtaa liian aikaisin yksin olemiseen. Me teimme nuoremman kanssa virheen ja vähän väkipakolla jätimme häntä aamuisin yksin. Pelko taisi siinä vaan pahentua ja ennen kuin tilanne tasaantui, oli tosiaan jo kolmosluokka menossa. Nyt toimisin toisin, pakko myöntää.

Tiedätkös, maailma on muuttunut aika paljon siitä 80-luvusta? Sopeutuihan ne lapset keskitysleireillekin, mutta ei se niille silti varmasti hyväksi ollut. Tuskin 80-luvun avainkaulalapset eli mitään ihanne-elämää.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 19:54"]

No kyllä se on muu Eurooppa joka on outo...

Miten te ootte selviytyneet 80-luvulla ala-asteesta hengissä ilman kännyköitä? Monelleko koulukaverillenne ikinä sattui silloin mitään vakavaa?

[/quote]

Meillä ekaluokkalainen tykkäsi olla aamuisin yksin, kun niitä aamuja on n. 1 viikossa. Haluaisi olla myös iltapäivällä yksin, mutta ei olla suostuttu vaan menee iltapäiväkerhoon silloin kun ollaan molemmat töissä. Ehtii sitä yksinoloa tulla vielä isompana ihan tarpeeksi. Nyt tuo pari tuntia viikossa on ihan hyvä määrä. Alkuun piti soittaa, mutta nyt puolen vuoden jälkeen osaa lähteä omin päin kouluun kun on aamupala valmiina, vaatteet, reppu jne valmiina.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 20:07"]

En jättäisi 7-vuotiasta selviämään yksin aamuisin. Mutta sä jätät sairaan lapsen yksin!? Haloo! [quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 19:44"]

Oli ja on nyt toisellakin luokalla.

Alkuun jännitti eikä olisi halunnut jäädä, mutta aamut ovat menneet todella hyvin.

Soittaa aina, että on herännyt kellon soittaan ja sitten, kun lähtee kouluun. Vastaan aina, mutta ei noihin puheiluihin mene työaikaa kuin ehkä minuutin verran. Eikä kukaan joudu töitäni sillä välin tekemään.

Muutaman kerran on ollut ongelmia, on ollut sairas tai muuta ja silloin olen toki joutunut lapsen kanssa puhumaan enemmän puhelimessa.

[/quote]

[/quote]

Jos kouluikäinen lapsi ei ole pahasti kipeä niin pärjää hyvin itsekseen kotona. Eihän sitä kovin vanhan kanssa edes saa olla kotona vaan töissä on käytävä.

Meillä on ekaluokkalainen ollut lähtenyt yksin kouluun lokakuusta alkaen. Yllättävän hyvin on mennyt. On todella tarkka lapsi ja tuntee kellon. Koko tänä aikana ei ole yhtään puhelua aamulla tullut. Illalla iltapäivä kerhon jälkeen kyllä saattaa soittaa. Aluksi oli enemmän näitä "joko olet tulossa" puheluita, mutta nykyään lähinnä kysyy että voiko mennä kavereiden kanssa leikkimään.

Lapsi on siis erossa vanhemmista klo8.15-17, josta neljä tuntia koulussa ja kolme iltapäiväkerhossa.