Mitä tehdä laiskalle lukiolaiselle?
Vai voiko tai kannattaako tehdä mitään? Koulunkäynti ei kiinnosta, kursseista pääsee läpi rimaa hipoen, ei tee läksyjä, ei panosta projektitöihin. Olen ehdottanut, että vaihtaa amikseen, mutta ei halua, kavereiden takia. Itsellä vanhempana vaan meinaa mennä hermo tuohon lusmuiluun...
Kommentit (21)
good old nahkaremmi motivoi lukiolaisenkin
Sanot, että et kustanna enää kirjoja, jos lukiolainen ei niillä mitään tee. Katso tuleeko vipinää, jos ei tule, toteutat uhkauksen. Jos vieläkään ei mitään tapahdu, kärrää poika mt-polille. Joku sielä nyt sakkaa pahasti.
Lahjo jollain mieleisellä ja riittävän motivoivalla asialla. Kysy, mitä hänen pitäisi saada, jotta numerot olisivat 8-9? Ja sitä kautta ryhdytte neuvotteluihin. Lapsesi kiittää vielä joskus.
Jos ei ole älyä eikä halua kehittyä, niin eipä sille oikein mitään voi - ei kannettu vesi kaivossa pysy. Yksi hyvä havahdutus voisi olla välivuosi lukiosta ja töihin jonnekin varastolle tms. Näkeepä, kuinka kauheaa elämä olisi sitten ilman koulutusta.
Sido viikkoraha numeroihin. Alle 8 numerolla ei tule viikkorahaa.
Minulla samat murheet.
Tytölläni ei ole lukiossa yhtään kaveria, joten kunnioitan kyllä rohkeutta kun on siellä ypöyksin, mutta, kun ei tunnu kuitenkaan keskittyvän lukioon pätkääkään, kotona ei lue eikä tee mitään lukioon liittyvää, illat luuhaa kaverinsa kanssa, jotka ei käy lukiota, tai jos on kotona pelaa pleikkaa tai on puhelimessa kaverien kanssa.
Eikä mene jakeluun kun yritän sanoa ettei lukio ole mikään yläaste ja siihen täytyy panostaa.
Huonolta näyttää. Toivoin lapseni saavan paremman elämän mitä polkuja itse olen kulkenut..
Sitäpaitsi toi lukio on helvetin kallis, en.minä niitä kirjoja hankkinut huvikseen, tt-tukea en saanut kuin puolet siitä hurjasta summasta.
Ja lapsilisäkin loppui tänä kesänä.
Ja ei käy edes syömässä lukion ruokalassa, vaikka oisi ilmainen ruoka sentään. ☹️
Oon peittynyt, mukavasta ja fiksusta tyttärestäni on vasta lukiossa kuoriutunut hälläväliäteini. Juuri väärään aikaan, oisi saanut angstata vähän aiemmin.
Älyä oli, mutta pelaaminen niin livenä (jalkapallo, jääkiekko) kuin pleikkarilla kiinnosti enemmän. Jossain vaiheessa kuvioon tuli nettipokeri.
Oli töissä satunnaisesti viikonloppuisin.
Melko kädetön olin ja komentamisella ei ollut mitään merkitystä. Eivät auttaneet ukaasit. Hyvä kun sain aamuisin ylös sängystä.
Ylioppilaskirjoitukset menivät miten menivät. Siinä vaiheessa sain kuulla, että miksi en patistellut huolehtimaan opinnoista!
Pari vuotta takelteli amk:ssa ja pyrki sitten yliopistoon. Valmistui nopeasti, nyt on vakituinen työpaikka.
Pitkään vain kesti aikuistuminen ja järjen päähän kasvu.
17v tytön yh kirjoitti:
Minulla samat murheet.
Tytölläni ei ole lukiossa yhtään kaveria, joten kunnioitan kyllä rohkeutta kun on siellä ypöyksin, mutta, kun ei tunnu kuitenkaan keskittyvän lukioon pätkääkään, kotona ei lue eikä tee mitään lukioon liittyvää, illat luuhaa kaverinsa kanssa, jotka ei käy lukiota, tai jos on kotona pelaa pleikkaa tai on puhelimessa kaverien kanssa.
Eikä mene jakeluun kun yritän sanoa ettei lukio ole mikään yläaste ja siihen täytyy panostaa.Huonolta näyttää. Toivoin lapseni saavan paremman elämän mitä polkuja itse olen kulkenut..
Sitäpaitsi toi lukio on helvetin kallis, en.minä niitä kirjoja hankkinut huvikseen, tt-tukea en saanut kuin puolet siitä hurjasta summasta.
Ja lapsilisäkin loppui tänä kesänä.Ja ei käy edes syömässä lukion ruokalassa, vaikka oisi ilmainen ruoka sentään. ☹️
Oon peittynyt, mukavasta ja fiksusta tyttärestäni on vasta lukiossa kuoriutunut hälläväliäteini. Juuri väärään aikaan, oisi saanut angstata vähän aiemmin.
Kuulostaa niin tutulle :'( Olen pikku hiljaa alkanut sopeuttaa omaa päätäni siihen ajatukseen, että lapseni tulevaisuus on jossain muualla kuin korkeakouluopinnoissa ja siisteissä sisähommissa. En niitä ammatteja väheksy, mutta olisin myös toivonut lapselleni enemmän kuin itselleni.
Oletko varma ettei taustalla ole jotain muuta? Omat lukioajat olivat helvettiä, olin niin masentunut etten edes muistanut mitä kursseja minulla oli meneillään. Vanhemmat vain naureskeli ja sanoi että teinit on tuollaisia, tuokin viettää suurimman osan päivästä sängyssä laiskotellen koulun jälkeen, ihan normaalia. Masennuksen takia en muistanut mitään vaikka yritin opiskella, sain paniikkikohtauksia ihan kirjojen avaamisestakin.
Vierailija kirjoitti:
Kasvaa kolme vuotta lukiossa. Ei pääse kirjoituksista läpi. Menee amikseen samalla kun kaverit lähtee jatko-opintoihin, mahdollisesti amikseen myös.
Tai sitten kuten minä: lusmuilee täysin koulusta kiinnostumattomana lukion läpi jotenkuten rimaa hipoen, sistten kirjoitusten alla keksii että haluaa korkeakouluun, panostaa ja kirjoittaa hyvät arvosanat ylioppilaskirjoituksista ja menee sinne korkeakouluun. Itselläni päättötodistus ka alle 7, mutta kirjoitin 5 Laudaturia ja 1 Cumun (ruotsin kieli).
Ja siis kukaan muu kuin minä itse ei uskonut minuun. Itse asiassa jo yläasteella kaikki oposta vanhempiin rummutti amista ja vakuutteli ettei älyni riitä lukioon saati siitä eteenpäin. Minä tiesin itse kuitenkin että kyllä pärjään kun niin päätän.
Sitä joskus aina miettii,että mitä itsestään ja luokkakavereistaan olisi tullut..Jos olisi tosissaan satsannut kouluun.Lukenut läksynsä jne.. Varmaan sitä olisi jossain hyvässä ammatissa kenties,ei tiedä? Mutta ihan onnellinen näin,olen nähnyt maailmaa ja kokenut paljon sellaista,jota varmaan ei luokkatoverini ole.
Aina ei se opiskelu ole autuaaksi tekevä asia elämässä.
Ne hyvät työpaikat on nykyisin todella syvältä. Jatkuva kiire ja organisaatiomuutokset. Oikea ammatti kuten säkäri tai putkimies on varmempi vaihtoehto.
17v tytön yh kirjoitti:
Minulla samat murheet.
Tytölläni ei ole lukiossa yhtään kaveria, joten kunnioitan kyllä rohkeutta kun on siellä ypöyksin, mutta, kun ei tunnu kuitenkaan keskittyvän lukioon pätkääkään, kotona ei lue eikä tee mitään lukioon liittyvää, illat luuhaa kaverinsa kanssa, jotka ei käy lukiota, tai jos on kotona pelaa pleikkaa tai on puhelimessa kaverien kanssa.
Eikä mene jakeluun kun yritän sanoa ettei lukio ole mikään yläaste ja siihen täytyy panostaa.Huonolta näyttää. Toivoin lapseni saavan paremman elämän mitä polkuja itse olen kulkenut..
Sitäpaitsi toi lukio on helvetin kallis, en.minä niitä kirjoja hankkinut huvikseen, tt-tukea en saanut kuin puolet siitä hurjasta summasta.
Ja lapsilisäkin loppui tänä kesänä.Ja ei käy edes syömässä lukion ruokalassa, vaikka oisi ilmainen ruoka sentään. ☹️
Oon peittynyt, mukavasta ja fiksusta tyttärestäni on vasta lukiossa kuoriutunut hälläväliäteini. Juuri väärään aikaan, oisi saanut angstata vähän aiemmin.
Lihavoitu on se mikä mättää. Kaikki muu on seurausta.
LLL
Lukio lukematta läpi.
Se, mitä sen jälkeen tapahtuu, on jo eri juttu.
Oletko ottanut jo yhteyttä lukion ryhmänohjaajaan?
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että et kustanna enää kirjoja, jos lukiolainen ei niillä mitään tee. Katso tuleeko vipinää, jos ei tule, toteutat uhkauksen. Jos vieläkään ei mitään tapahdu, kärrää poika mt-polille. Joku sielä nyt sakkaa pahasti.
Mistä tiedät, että kyseessä on poika?
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettei taustalla ole jotain muuta? Omat lukioajat olivat helvettiä, olin niin masentunut etten edes muistanut mitä kursseja minulla oli meneillään. Vanhemmat vain naureskeli ja sanoi että teinit on tuollaisia, tuokin viettää suurimman osan päivästä sängyssä laiskotellen koulun jälkeen, ihan normaalia. Masennuksen takia en muistanut mitään vaikka yritin opiskella, sain paniikkikohtauksia ihan kirjojen avaamisestakin.
Niin oletko varma? Voisi kokeilla tehdä töitä omaan tahtiin..
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että et kustanna enää kirjoja, jos lukiolainen ei niillä mitään tee. Katso tuleeko vipinää, jos ei tule, toteutat uhkauksen. Jos vieläkään ei mitään tapahdu, kärrää poika mt-polille. Joku sielä nyt sakkaa pahasti.
Mistä tiedät onko poika vai tyttö.
Poika on kyseessä, kuten täällä arveltiinkin. Mieli tekisi tuuppia eteenpäin johonkin suuntaan, mutta en tiedä mikä tuottaisi tulosta. Kyse tuskin on oppimisvaikeuksista, vaan ihan puhtaasti saamattomuudesta. Jotkut harvat aineet mitkä kiinnostavat sujuvatkin vähän paremmin, mutta ei näe yhtään vaivaa sellaisen eteen mikä ei kiinnosta. Sen kun tietäisi onko tämä vain ikään kuuluva välivaihe vai elämänmittainen luonteenpiirre.
Kasvaa kolme vuotta lukiossa. Ei pääse kirjoituksista läpi. Menee amikseen samalla kun kaverit lähtee jatko-opintoihin, mahdollisesti amikseen myös.