Mies haluaa timmin
mimmin :(. Olen ollut ennen neljää lasta urheilija. Kroppani oli tietysti silloin tosi hyvässä kunnossa. Nyt olen mielestäni edelleen hyvännäköinen, jumppaan tai juoksen 2-3krt/vk, paino ei ole nuoruusajoistani noussut kuin alle 5kg (todellisuudessa tietysti paljon enemmän kun lihasta hävinnyt paljon mutta en ole siis plösähtänyt). Tähän päivään asti olin tyytyväinen itseeni kunnes mieheni ilmoitti että lähtökohdat huomioiden olen tosi huonossa kuosissa, hänkin myönsi että näytän edelleen hyvältä mutta olisi suotavaa jos olisin samanlainen kuin seurustelujemme alkuaikona yli 10v. sitten.
Olen surullinen ja pettynyt, minulle tällä hetkellä on ihan eri asiat tärkeitä kuin trimmattu kroppa, haluan nauttia elämästä lasten ja miehen kanssa liikkuen enkä rehkiä yksin salilla. Se on taaksejäänyttä rankkaa elämää. Eriasia jos olisin oikeasti ylipainoinen. Voi että tuntuu tyhjältä, en olisi kuitenkaan uskonut että mun mies on noin pinnallinen. Vitsi oon kateellinen teille, etenkin ylipainoiset, jotka kirjoittelee tänne että mun mies hyväksyy mut tälläisenä kuin olen.
Onko mulla sittenkin huono suhde? Tää tuli ihan puun takaa? Tuli mieleen että pettääkö mies jonkun nuoren urheilijatypyn kanssa, vai mistä tää nyt kumpusi? Vai liittyykö siihen kun päätettiin että lapsiluku on täynnä ja nyt pitäisi laittaa kropi takaisin? Itkut.
Kommentit (28)
Just aamulla mietin näitä asioita. Tulin siihen tulokseen että jokainen tekee päätöksen timmiyden ja elämisen tasapainosta. Ja nimenomaan tasapainosta. Eli esim oma kroppani joka on 47 vuotias ja 3 lasta synnyttänyt ja minulla on hankala selkäsairaus ja nivelrikko ja lisäksi olen sairastanut sairauden, josta jäänyt pysyvä rytmihäiriötaipumus: -herään töihin viideltä,pyöräilen työmatkat yht 100km/ viikko, käyn salilla 2-3 kertaa viikossa riippuen siitä miten jaksaa, kävelen lenkkejä ja hölkkään silloin kun pystyn ja lisäksi käyn yhdenlaisissa tanssiharjoituksissa kerran viikossa. Joskus tulee harjoituksiin välejä ja taukoja. Paino on yleensä 57kg joka on 4 kiloa enemmän kuin ennen raskauksia, nuorena.
Minulla on roikkuva takapuoli ja selluliittiä sekä rasva pakkaa kerääntymään olkavarsiin ja vyötärölle, vartalon malli on H:n ja Y:n yhdistelmä.No tässä on ihan pakko tyytyä jonkinlaiseen tasapainoon normaalielämän ja terveyden ja timmiyden välillä. Tietysti voisi sanoa että et tee tarpeeksi ja olet laiska kun peppusi vielä roikkuu ja sellua on(ihan kunnolla näkyvää), mutta pitää miettiä että paljonko on todellisuudessa valmis laittamaan omasta ajasta kehon kunnostukseen, mitkä on tavoitteet, mitä tarvii normaalielämässä. Miten joku tietty asia vaikutta omaan elämään ja kuinka RATKAISEVAA se on!
Olisin tietysti mahtavampi ja hienompi ihminen kun minulla olisi sporttiperä ja sileä iho, mutta mihin tarvin niitä? Kuka näkee ne ja arvostelee? Minä itse.No mikä merkitys sillä on kun miehellekään niillä asioilla ei ole ratkaisevaa merkitystä(sillä on lähinäkö huonontunut :) )
En aio elää niinkuin paskakärpänen perseeni ympärillä koska minulla on muutakin hommaa ja en tod aio asua siellä salilla tai lenkillä. So, olen löytänyt tasapainon. Käyn salilla ja lenkkeilen sen kun jaksan ja käytän push-up sukkahousuja silloin kun on tarvis :)
Tällä vuodatuksella halusin sanoa että miettikää asioita että mikä merkitys niillä oikeasti on just teidän elämässä, mihin tarvit sitä salilla rehkimistä ja huipputimmiä vartaloa, miten se aika on muusta ajasta pois ja mikä merkitys taas sillä on. Mikä olisi se kultainen keskitie timmiyden ja ajankäytön, onnellisuuden,tyytyväisyyden,terveyden ja itsetunnon kanssa niin että sinulla itselläsi on just siinä ainoassa kropassa hyvä olla!
No aika paska kommentti mieheltäsi. Mutta älä ota marttyyriasennetta. Varmaan miehessäsikin olisi paljon parantamisen varaa (kunnon mies ei esim. lauo tuollaista). Kerro vaikka hänelle, että jos pelin henki on tämä, sinä keskitytkin sitten hyvien asioiden sijasta niihin muihin. Sitten lisäksi alat hankkia itsellesi harrastuksia ja tehdä taas kaikkea sitä, mistä ennen tykkäsit ja minkä olet lasten myötä unohtanut. Pieni flirttikään ei olisi pahitteeksi.
Tuollaiset kommentit saa nöyristelemään ja suremaan, mutta ne voivat myös nostattaa sisua.
Aika uskomattomat odotukset miehellä että 2-3 krt viikossa liikkumalla saisi unelmakropan. Kai hän nyt sitten on miettinyt, kuinka sinulle mahdollistuisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia treenata ja on myös mukana terveellisissä syömisissä? Vai odottaako mies oikeasti ihmettä?
Miksi ei mies saisi olla rehellinen? Hänhän on ihastunut sinuun sellaisena kuin aikoinaan olit. Mikään ei estä sinua olemasta yhtä timmi kuin ennen. Itse olen 3 lapsen jälkeen paremmassa kunnossa kuin ikinä, eipä ole ukko valittanut.
Ja jos ukko on rupsahtanut, lauo takaisin. Mutta kai sinäkin ottaisit miehesi mieluummin sellaisena kuin aikoinaan oli?
Ja AV-mammat nyt uskottelevat aina kelpaavansa sellaisena kuin ovat, harvat miehet ovat niin rehellisiä kuin sinun, olisit iloinen :)
Minäkin vähän loukkaannuin, kun mies kertoi vitsiä huonokroppaisesta naisesta, vaikka ei mua sillä tarkoittanutkaan. Tajusin, että en halua olla loppuelämääni plösö. Mutta sinä et olekaan niin ylipainoinen kuin minä. Olisin ikionnellinen sinun painossasi.
Samaa mieltä 2:n kanssa, mutta kannattaa varmaan harkita parisuhdeterapiaa. Jospa ulkopuolisennäkemys asiasta takoisi miehelle järkeä päähän Aika epärealistiset odotukset miehelläsi. Raskaus ja synnytys teki omaan kroppaani pysyviä muutoksia, joita ei treenaamalla saa pois. Jotkut ovat onnekkaampia, kuten nro 4.
Ollaan miehen kanssa molemmat hieman rupsahdettu lapsen syntymän jälkeen, mutta olen äärettömän onnellinen varsinkin miehen valinnasta viettää aikansa mieluummin lapsen kanssa kuin salilla. Ovat jo nyt niin läheisiä.
Aika tekee joka tapauksessa tehtävänsä kaikkien kohdalla. Jos hankkii 4 lasta, niin silloin molempien tulee jo etukäteen tiedostaa, että se naisen kroppa ei tule näyttämään samalta kuin 20v.
Aika huono vitsi tuo miehesi asenne.
Ei kai tää ollut porvoosta päivää. Totta kai se kroppa muuttuu, jos ennen on liikkunut 10-20 h/viikossa ja nyt reilusti vähemmän.
Ja mielestäni aikusen pitäisi urheilla vain rahasta.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:56"]
Tähän päivään asti olin tyytyväinen itseeni kunnes mieheni ilmoitti että lähtökohdat huomioiden olen tosi huonossa kuosissa, hänkin myönsi että näytän edelleen hyvältä mutta olisi suotavaa jos olisin samanlainen kuin seurustelujemme alkuaikona yli 10v. sitten.
[/quote]
Kerro että sinustakin olisi suotavaa että mies olisi samanlainen kuin seurustelujenne alkuaikoina yli 10v sitten. Hiukset saisivat olla yhtä tuuheat, kasvot yhtä nuorekkaat, sängyssä yhtä innokas jne.
Ehdota että mies rakentaa aikakoneen tai kehittää nuoruuspillerin. Sillä aikaa ei voi pysäyttää ja me kaikki vanhenemme. Halusimme tai ei.
Saattoihan tuo olla vain ajattelematonta höpötystä mieheltä tai "haaveilua" menneisiin. Mutta jos mies oli tosissaan ja haluaisi sinulle samanlaisen kropan kuin silloin niin hieman huolestuisin miehen ymmärryksestä.