Ero edessä, teinien asuminen: kokemuksia kaivataan!

haluaisin kiittää ja kommentoida monelle kun olette jakaneet kokemuksia, mutta kohta loppuu aika palstalla ja siksi ihan jokaiselle kiitos kun jaoitte ajatuksianne!

Ap

Jospa lapset saa olla koko ajan samassa paikassa, aikuiset asuu siellä vuoroviikoin

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä ja kiitos!

Ei voida enää lykätä. Meidän välit alkaa näkyä jo lapsillekin, ilmapiiri ei ole hyvä kotona ja kuten sanottu, monta vuotta tätä yritetty kääntää, ei voida enää jatkaa sitä 4-5 vuotta mitkä asuvat kotona.

Tiedän että on heille tosi ikävä asia ja siksi ollaan tämä yritetty välttää ja suuri suru heidän puolesta.

Ei olla vielä kerrottu heille eli ei tiedetä miten he toivovat. Tullaan asumaan suht lähekkäin mutta sinne tänne sinkoilu voi olla haastavaa kun kaikkia esim. Harrastuskamoja ei ole tuplana ja siten jotain suunnitelmallisuutta pitäisi ehkä olla. Muuten tuo vapaasti kotien välillä kulkeminen varmaan olisikin hieno juttu.

Mutta ehkä joku ”perussykli” mutta voivat sitten tarpeen ja halun mukaan siitä poiketa. Hmmm. Ja toki pitää heiltä kysellä kun kerrotaan.

Onko paremman avioliiton jutut kokeiltu?

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pysyvä koti ja vanhemmat vuorottelevat siellä asumista.

Pidätte toistaiseksi sen vanhan kodin ja vuokraatte yhden pienen yksiön sen lisäksi. Lapset asuu vanhassa kodissa koko ajan, vanhemmat vuorottelee vanhassa kodin ja  yksiön välillä. Ei pitäisi olla vaikeaa, jos vaan vanhemmat pysyy väleissä.

Ja kun aikanaan lapset muuttavat omilleen, päätätte miten toimitte vanhan kodin kanssa, pistättekö myyntiin vai mitenkä.

Simple as that.

Meillä oli välillä sykli kaksi viikkoa, mutta se on aika pitkä aika. Sitten yhteen aikaan oli niin että ensin molemmat lapset oli viikon mulla, sitten toinen lähti viikoksi isälle ja toinen jäi mulle, sitten taas päinvastoin. Silloin oli koko ajan joko molemmat lapset omassa kotona tai sitten toinen. Sekin sujui hyvin, lapset nautti välillä kun sai olla vaan kahdestaan isän tai äidin kanssa.

Nykyään lapset on jo melkein aikuisia, 17v ja 19v ja mitään erityistä systeemiä ei enää ole. Ovat aika tasaisesti molemmissa kodeissaan.

Kaksi kotia heillä on ollut noin 6 vuotta eli olivat 11v ja 13v kun ero tuli.

Vierailija kirjoitti:

Koettakaa jaksaa muutama vuosi vielä että

Nuo lennähtävät ulos kun noinkin lähellä, menee kuitenkin vauhdilla. Vaikea ikä lapsille erota.

Kaikki eivät todellakaan muuta heti 18-vuotiaina pois vanhempiensa luota, varsinkaan jos opiskelu/työpaikka on samalla paikkakunnalla. Vanhemmat eivät sitä aina edes halua, saati nuoret itse.

Onko kenelläkään kokemusta siitä, että nuorilla on yksi koti, kenties se vanha tuttu, ja vanhemmat ovatkin niitä jotka asuvat vuoroin muualla. Ongelmia siinäkin tietysti on, raha-asioista siisteyskäsitykseen. Entä kun vanhemmilla alkaa olla uudet kumppanit?

Olette vähän myöhässä tuon vuoroasumisen kanssa, teidän lasten ikäisenä yleensä teinit alkavat kulkea niin kuin tykkäävät.

Jos pystytte asumaan muutaman kilsan päässä toisiltanne, teinit voivat käydä molemmissa kodeissa halutessaan jo yhden päivän aikana. Meillä on toiminut näin.

Se vanhempi, jonka luona harrastusvarusteet ovat, kuljettaa ne esim aamulla töihin mennessä sinne missä niitä koulun jälkeen tarvitaan. Jos lapsi vaikka herää isältä, äiti voi silti aamulla ottaa harrastusvälineet mukaan, ja töiden jälkeen käydä viemässä lapsen harrastukseen.

Vaikka lapset on äidillä, isä voi silti tehdä heille koulun jälkeen luonaan ruuan, jos on aikaisemmin töistä kotona.

Emme muuten ole mitenkään hyvissä väleissä, mutta lasten asiat sujuvat.

Heh heh, yksi teinipissis sai isänsä naisystävän muuttamaan pikavauhtia.

Ihan varmasti pärjäisitte kämppiksinä, rakastajat vaan kehiin, niin mieli on molemmilla hyvä.

Teinit saa päättää ja lisäkSk jos nyt kerrotte erosta niin päätöksentekoon pitää antaa sikaa. Säilyykö nykyinen koti kummalla ? Sinne ne haluaa jäädä

Teinit todennäköisesti haluaa jäädä vanhaan kotiinsa. Irtautuminen vanhemmista on jo alkanut, ja tärkeitä ovat kaverit, harrastukset, koulu, oma huone, pelikone.

Pojan kavereista päätellen, aidosti kaksi kotia on niillä, jotka on aloittaneet vuoroviikot jo alle kymmenvuotiaina.

Omista kavereista, yhdet piti lapsilla perheen kodin, ja asuivat siellä vuoroviikkoina. Käytännössä se oli vain lasten koti, ja nainen viikollaan siivosi miehen viikon jäljet. Lisäksi meni aika monimutkaiseksi, kun molemmat löysi uuden puolison.

Sivumennen sanoen, olivat menneet yhteen nuorina ja muuttuneet paljon. He olivat niin kireitä toisilleen vuosia, että oli ihan vaivaannuttavaa käydä kylässä. Nykyään ovat ihan kuin eri ihmisiä. Lämpimiä ja valoisia ja jakavat arvoja uusien puolisoiden kanssa.

Meillä erossa minä lähdin pois, ja selvä asia oli, että lapset jäi isälleen, jotta saivat rauhassa miettiä asumista. Parin kuukauden kuluttua 14 - vuotias muutti luokseni ja 10 kk kuluttua 12-vuotias. Vanhin 16v sitten muutti pakotettuna luokseni, kun tuossa vaiheessa lasten isä oli päättänyt muuttaa muualle, ja talo pantiin myyntiin. Isästä ei huoltajaksi ollut. Sen näytti tuo lähivanhempana olo ja se, että muutti muualle eikä enää juuri ole lasten elämässä mukana.

Raskaiten eron otti tuo 16v, vaikka ydinperheen viimeisinä kuukausina hän kaksi kertaa kysyi minulta, että miksi ette eroa. Erosta on nyt jo jonkin aikaa, ja esikoinen on jo täysi-ikäinen. Lapset on kypsyneet ja tottuneet.

Eniten harmittaa, että en eronnut aiemmin. Kaikki muuttui eron jälkeen paremmaksi.

Ap haluaisin kysyä sinulta, mitä ajattelet tapahtuvan eron jälkeen. Elämä muuttuu paljon, sekä sinun että puolisosi mutta myös lasten. Mikään ei enää ole niinkuin ennen. Asuminen on vain yksi asia. Vai oletteko tähänkin asti olleet kuin kaksi yksinhuoltajaa? Huolehtineet vuorotellen kodista, lapsista ja näiden kustannuksista. Miten ajattelet eron menevän taloudellisesti? Onko teillä oikeasti varaa pitää yksi asunto vain lapsia varten ja sen lisäksi molemmille vanhemmille omat. Ap kun erotaan, niin suoritetaan ositus. Sen jälkeen ei ole mitään yhteistä omistusta muuten kuin siitä erikseen sopimalla. Kummallakin aikuisella on ihan oma elämä, johon se entinen puoliso ei sisälly oikein millään tavalla. Mikään sopimus omistuksesta ei päde, ellei sitä ole kirjallisesti. Lasten vanhempi voi muuttaa ihan mihin tahansa, toiseen kaupunkiin tai maahan. Uudet kumppanit vaikuttavat perheen rakenteeseen, mukaan tulevat myös heidän lastensa aikataulut, sitäkään ei voi mitenkään estää.

Ystäväni erosi, kun lapset oli 14v ja 15v. Kumpikin muutti heti omilleen, kun peruskoulu loppui ja lähtivät toisen asteen koulutukseen. Eivät halunneet juosta vuoroviikoin vanhempiensa väliä, vaan halusivat oman kodin.

Eli tässä yksi ratkaisu. Kohta pääsevät johonkin opiskelija-asuntoon

Tuon ikäiset lapset osaavat itse päättää, miten ja kenen kanssa haluavat asua. Mutta tosiaan kun lapset ovat noin vanhoja jo, olisiko mahdollista että eläisitte yhdessä vielä? Ajatelkaa olevanne kavereita, jotka kasvattavat yhdessä lapsensa ulos pesästä. Sopikaa yhteiset pelisäännöt. Ajatelkaa lastenne parasta.

Asia on niin, että ajatus mahdollisesta erosta muuttuu helposti todellisuudeksi. Varjelkaa ajatuksenne.

Itse olen sitä mieltä, että en tule antamaan teinienkään ihan vapaasti päättää omasta asumisestaan. Siinä käy (ehkä) helposti niin, että sitten mennään sinne, missä milloinkin helpommin jotain tiettyä saa. Ja ihan käytännön syistäkin: mun esiteini-ikäinen poikakin syö jo ihan kamalia määriä, kyllä mun täytyy saada etukäteen tietää, milloin mun täytyy lapsille ruokaa ostaa.

Me aloitettiin sillä, että lapset oli pysyvästi yhdessä paikassa ja me vanhemmat vuorottelimme. Sitä tehtiin vuosi, ennen kuin suoraan sanottuna rahat loppui. Sen jälkeen ollaan vuoroteltu, lähekkäin asutaan. Lapset on nyt tosiaan esiteinejä, ja kesälomilla ollaan jo kokeiltu pidempää jaksoa. Ehkä siirrytään siihen, kun ovat yläkoululaisia. Toinen vaihtoehto on sitten se, että ovat pysyvästi jomman kumman luona (ongelmaksi saattaa tulla vaan, että kumman, saattaa olla kipeä päätös) ja tosiaan tapaavat sitten muilla ehdoilla toista. Kuten joku totesi, teineillä on jo ihan oma elämä ja omat menot, suhde vanhempaan on jo luotu ja pysyy kyllä yllä vaikka ei arkea koko ajan eläisikään tämän kanssa.

Vanhempien asunnot lähelle toisiaan ja lapset saavat kulkea vapaasti, mutta vaikka juuri viikko-viikko systeemillä että toisella on ns. "päävastuu" aina omalla viikolla. Ette rupea painostamaan että pakko olla tietty aika toisen vanhemman kanssa, siitä ei seuraa hyvää. Kyllä se järjestyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä ja kiitos!

Ei voida enää lykätä. Meidän välit alkaa näkyä jo lapsillekin, ilmapiiri ei ole hyvä kotona ja kuten sanottu, monta vuotta tätä yritetty kääntää, ei voida enää jatkaa sitä 4-5 vuotta mitkä asuvat kotona.

Tiedän että on heille tosi ikävä asia ja siksi ollaan tämä yritetty välttää ja suuri suru heidän puolesta.

Ei olla vielä kerrottu heille eli ei tiedetä miten he toivovat. Tullaan asumaan suht lähekkäin mutta sinne tänne sinkoilu voi olla haastavaa kun kaikkia esim. Harrastuskamoja ei ole tuplana ja siten jotain suunnitelmallisuutta pitäisi ehkä olla. Muuten tuo vapaasti kotien välillä kulkeminen varmaan olisikin hieno juttu.

Mutta ehkä joku ”perussykli” mutta voivat sitten tarpeen ja halun mukaan siitä poiketa. Hmmm. Ja toki pitää heiltä kysellä kun kerrotaan.

Onko paremman avioliiton jutut kokeiltu?

Miksi tälle alanuolia?

Miksei teinejä voi jättää nykyiseen kotiin ja hankkia vanhemmille pikkukämpän/kämpät, josta tulevat vuoroviikoin vanhaan kotiin? Mielestäni on aina ollut erikoista että lapsista tulee kahden kodin välisiä pomppupalloja, vaikka ero on vanhempien päätös ja asia.