Ero edessä, teinien asuminen: kokemuksia kaivataan!

Yrittäisin vielä muutaman vuoden. Teineille ero on kova paikka, tosin kyllä se vanhempien ero on kova paikka ihan missä iässä vain. Itse olin 22-vuotias, kun vanhemmat erosi ja oli kyllä ihan hirveä pommi, sillä olin pitänyt vanhempieni liittoa tosi onnellisena aina. Ja tuntui että luottamus koko elämää kohtaan horjui. Vanhempani palasivat kyllä takaisin myöhemmin ja ovat edelleen yhdessä.

Ero mullistaa ihan koko elämän. Oletteko miettineet taloudellista puolta? Nythän teinit on siinä iässä, että kuluttaa eniten, riittääkö teidän rahat jos pidätte kahta kotia?

Ei tietenkään pidä väkisin olla yhdessä, jos ei vaan kertakaikkiaan pysty, mutta itse tekisin kyllä kaikkeni että voisi vielä muutaman vuoden sinnitellä.

Omat vanhemmat erosi mun ollessa lapsi ja aluksi pystyin näkemään äitiä vaan harvoin. Teininä helpottu asiat ja otettii käyttöön viikko-viikko systeemi. Mie kyllä tykkäsin siitä ku sain oikeasti olla kummanki vanhemman kanssa. Suosittelen kokeilemaan.

Ap. Erotkaa niin, että se muuttaa mahdollisimman vähän lasten elämää. Säilyttäkää lapsilla vanha koti ja koulu, myös kaveripiiri ja harrastukset pysyvät samana. Toinen muuttaa mahdollisimman lähelle, jolloin lapset voivat vierailla hänen luonaan joustavasti. Te aikuiset olette vastuussa tuosta sopasta itsekkyyttänne.

On erikoista ajattelua että teini voisi vapaasti päättää missä milloinkin asuu. Meillä olisi pahimmassa esimurrosiässä varmaan asunut joka päivä eri vanhemmalla kun koetteli rajojaan huolella, mutta kun asiat sovitaan kuten vanhemmat päättävät. Aikuiset ovat vastuussa ja tietysti lasta kuullaan mitta ei nuori voi tehdä lopullisia ratkaisuja.

Oikeuskaan ei kuule pelkästään lasten kantaa ja ratkaise sen mukaan vaikka he olisivat kuinka isoja. Isompikaan teini ei välttämättä kykene hahmottamaan valinnan kaikkia puolia, eihän aikuinenkaan pysyy.

Tuo on yksi juuri sellainen vaihe kasvussa jossa on todella tärkeää että vanhemmat ovat yhdessä rintamassa nuoren tukena tilanteessa jonka tavallaan itse hänelle aiheuttavat.

Yksi kaverini joutui aikoinaan yläasteiässä päättämään vanhempien erotessa kumman luo muuttaa - välimallia ei ollut suunnitteilla ja ratkaisu jätettiin yksin hänen tehtäväkseen. Neljä vuotta sitten pääsi terapiaan selvittämään tuosta seurannutta turvattomuuden ja hylkäämisen traumaa.

On eri asia kuulla nuorta kuin jättää valinta hänen tehtäväkseen. Vaikka ajatus olisi antaa hänen päättää kivasti itse, kyseessä on ihan Sofien valinta mut päätös on lapsen. Todella riskialtista. Vaikkei toinen vanhempi katoaisi, on hyvin julma tilanne joutua valitsemaan kumman haluaa.

Ei varmaan kuulu tähän ketjuun, miksi ei enää voi elää kavereina. Varmaan se tie on kokeiltu. Meidänkin liitto varmaan näytti ulos päin siltä, että olisi voitu elää kämppiksinä. Mies oli hyvässä työssä ja harrasti omia juttujaan. Mikä ei näkynyt ulos, oli että harrastukset oli kosteita, ja hän tuli myöhään kotiin, herätti minut ja alkoi haastamaan riitaa. Eikä muistanut aamulla. Valitettavasti kämppiselämä ei aina ole vaihtoehto. Eron jälkeen tämä tasoittui, kun kommunikointi tapahtui päiväsaikaan selvin päin.

Kommentoin toistamiseen, olen se joka lähetin tsemppiä aloittaneelle.

Tietenkin ero on suru, ja monenlaista menettämistä. Ja eron kokevalle tunteiden vuoristorataa. Silti se on joskus valitettavasti oikea ratkaisu. Erosta voi seurata myös hyvää kuten mainitsemani rauhallinen koti, ja piste jopa vuosikymmeniä jatkuneille riidoille ja ristiriidoille. Se, että joku liittää eroamiseen itsekkyyden on mielestäni kohtuutonta. Mistä kukaan ulkopuolinen voi tietää kuinka paljon on yritetty, haettu apua, ja kärsitty?

Eroava perhe tarvitsee tukea, ei moitteita.

Olen perheestä jossa vanhemmat erosivat vasta eläkkeellä. Perhehelvetissä vaurioituivat kaikki sen jäsenet. Olisi ollut vanhemmiltani erittäin tervettä itsensä ja lastensa rakastamista päättää tuo kärsimys jo aiemmin.

Erossa teini ei putoa ei-kenenkään-maalle, kuten joku väitti. Se energia mikä vanhemmalla riitakodissa menee parisuhdeviidakkoon on nyt käytettävissä rakentavammin.

Olin siis pitkässä liitossa jo aikuistuneen esikoisemme kohdalla. Hän kärsi kovasti kotimme ilmapiiristä, jopa niin pahoin, että ei pystynyt aina menemään kouluun, halusi muuttaa kotoa pois varhain ja uhkaili satuttavansa itseään. Ulkoisesti ydinperheeltä näyttävä perhe ei takaa turvallisuutta, hyvinvointia ja tasapainoisuutta jos parisuhdetta ei saada kuntoon kaikista yrityksistä huolimatta.

Aloittaneelle voimia, viisautta ja lempeyttä. Kaikki järjestyy ajallaan, asia kerrallaan.

- kahden teinin lämmin ja jämäkkä mutsi, epätäydellisyyksineen

Ap täällä taas.

Yritän vielä saada miehen suostumaan siihen, että me vaihdettaisiin kotia, ei lapset. Mutta jos ei niin sitten etsin uuden kodin jostain todella läheltä, että lapsien on helpoo liikkua niiden välillä.

Kiitos kaikille! Etenkin tsemppaajalle (joka myös edellinen), toit toivoa aika mustaan aikaan, jossa itsesyytökset ovat todella rajut ja pelko siitä miten lapsille käy. Olet ihana ihminen.

Olen lykännyt eroamista jo usean vuoden ajan juurikin lasten takia. Kaksi nuorinta on nyt vielä teini-iässä.

En ole varma, onko tämä lykkääminen ollut hyvä idea. Lapsethan eivät siis ole nähneet minkäänlaista välittämistä, saati rakastamista parisuhteessa koskaan. Meillä ei halata ei pussailla, ei ole tehty koskaan.

Mietin vain, että millaisen kuvan yhdessäolosta näin saavat, kun hammasta purren yhdessä jatketaan.

Meillä on kodit lähekkäin, mutta hyvin erilaiset kasvatusperiaatteet ja kasiluokkalainen haluaa nyt asua siellä, missä saa mennä ja tulla miten haluaa, elää muroilla ja nuudeleilla, käyttää yökaudet tablettia ym. Minä joudun etänä huolehtimaan lääkäriasiat, pakolliset vaatehankinnat, selvittämään koulun poissaolomerkinnät (jäi pois tunnilta koska ei yövalvomisen takia jaksanut herätä) tai ylipäätään kaikki ongelmatilanteet. En siis näe lasta juuri lainkaan, eikä usein edes vastaa puhelimeen, mutta silti kannan päävastuun. Ohjeeni onkin: älä eroa, tolkun vanhempana voit jopa menettää teinisi.

Eron yhteydessä alaikäisistä lapsista kannattaa tehdä sopimus. Eli varata aika oman kaupungin lastenvalvojalle. Miettiä jo etukäteen mikä olisi paras ratkaisu lasten/teinien kannalta.

Perheasiainkeskus auttaa ilmaiseksi parisuhteen, eron, vanhemmuuden, kasvatuksen kysymyksissä. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Miksei teinejä voi jättää nykyiseen kotiin ja hankkia vanhemmille pikkukämpän/kämpät, josta tulevat vuoroviikoin vanhaan kotiin? Mielestäni on aina ollut erikoista että lapsista tulee kahden kodin välisiä pomppupalloja, vaikka ero on vanhempien päätös ja asia.

Jos on varaa hankkia molemmilla oma kämppä, se voi toimia. Mutta jos ajatus on, että vanhemmat, jotka eroavat siksi, että eivät tule toimeen keskenään, jakaisivat jonkun pikkukämpän, jossa vuorottelisivat, niin eihän se toimi. Entisen kodin riita siirtyy vaan riitaan pikkukämpän siivoamisesta ja muusta.