Te joilla on läheinen poismennyt, minkälaista muistamista toivotte

Vaikka vain sitä, että laittaa viestin toivovansa, että teillä on tällä hetkellä ihmisiä joihin turvautua. Ja mahdollisuuden olla yhteydessä teihin jos ei läheisempiä ole,

T ihminen jolla tuo voi olla hyvin lähellä

Itse en ainakaan vieraita oikein jaksanut. Melkein itketti kun jotkut kukkien tuojat jäivät kylään istumaan.

Jotkut taas kaipaavat juttuseuraa.

Kukka on kiva, ja siihen mukaan pari sanaa.

Itse muistin juuri eilen samanlaisessa tilanteessa lähettämällä Whatsappilla suruvalittelut. Kun oma isäni kuoli alkuvuodesta, tämä nyt sureva omainen oli muistanut minua myös siten.

Kysy miehen sisarukselta.

Tosi paljon vaihtelee, mikä kenestäkin on ok.

Kerrot vain, että otatte osaa. Jatko riippuu siitä miten läheisiä olette olleet. Jos olette, tarjous kuuntelemaan, jos haluaa puhua asiasta, mutta jätä tilaisuus siihen hänelle avoimeksi. Jos ei halua puhua, älä painosta.

Äitini kuoli koronaan keväällä. Minua lämmittivät kaikki suruvalittelut, myös tekstarit

Riittääkö osanotto Whatsapp-viestillä meidän perheeltä tälle henkilölle, joka siis on tärkeä osa sukua vaikkakin on sukua "vain" avioliiton kautta? Tällä hetkellä olemme viestitelleet osanotot vain menetyksen kokeneen puolison kanssa. Vai onko tällaiset viestit enemmän riesa? Mietin että veisimme kukkia, onko se surevalle riesa vai hyvä idea?

Mä ainakin antaisin miehen hoitaa koko perheen puolesta osanoton, kun on hänen sisaruksensa puolisosta kyse. On kuitenkin läheisin teidän perheestä.

ei väliä, kunhan kaikilla on maskit päällä

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin antaisin miehen hoitaa koko perheen puolesta osanoton, kun on hänen sisaruksensa puolisosta kyse. On kuitenkin läheisin teidän perheestä.

Tai siis sisaruksen puolison läheisestä...

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö osanotto Whatsapp-viestillä meidän perheeltä tälle henkilölle, joka siis on tärkeä osa sukua vaikkakin on sukua "vain" avioliiton kautta? Tällä hetkellä olemme viestitelleet osanotot vain menetyksen kokeneen puolison kanssa. Vai onko tällaiset viestit enemmän riesa? Mietin että veisimme kukkia, onko se surevalle riesa vai hyvä idea?

Laittakaa heille kukkalähetys ovelle, älkää viekö itse jos et ole erityinen läheinen tämän surevan puolison kanssa

Surukukat lohduttivat. Muutama läheinen ystävä soitti joka tuntui kivalle.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin antaisin miehen hoitaa koko perheen puolesta osanoton, kun on hänen sisaruksensa puolisosta kyse. On kuitenkin läheisin teidän perheestä.

Joo no kun mieheni ajatus on useimmiten se että minaalinen riittää ja itse olen usein eri mieltä. Mieheni mielestä riittää että olemme nyt puolisolle ilmaiseet viestillä osanottomme, mutta emme itse surevalle. Helpointahan tämä olisi minulle hyväksyä mutta epäröin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin antaisin miehen hoitaa koko perheen puolesta osanoton, kun on hänen sisaruksensa puolisosta kyse. On kuitenkin läheisin teidän perheestä.

Joo no kun mieheni ajatus on useimmiten se että minaalinen riittää ja itse olen usein eri mieltä. Mieheni mielestä riittää että olemme nyt puolisolle ilmaiseet viestillä osanottomme, mutta emme itse surevalle. Helpointahan tämä olisi minulle hyväksyä mutta epäröin. Ap

*minimaalinen

Oma äitini kuoli keväällä. Minusta sopivia muistamisia oli kukat tai tekstarit. En halunnut soittoja, se tuntui siinä hetkessä vaikealta.

Olen itse soittanut vastaavassa tilanteessa läheisen menettäneelle ihmiselle, mutta en sitä itse enää tekisi kun tiedän miltä siinä hetkessä tuntuu ja puhuminen voi olla vaikeaa. Viesteihin voi vastata omassa tahdissa rauhassa.

Me lähetimme samanlaisessa tilanteessa mieheni ja lastemme kanssa surukukat mieheni veljen perheelle, sillä vainaja oli ei pelkästään mieheni veljen vaimon isä, vaan lastemme serkkujen toinen isoisä.

Tämän lisäksi laitoimme mieheni kanssa erikseen mieheni veljen vaimolle henkilökohtaisesti Whatsapp-viestit, joissa osoitimme suruvalittelumme. Itse en ollut koskaan tavannut vainajaa, mutta kuullut hänestä kyllä vuosien aikana juttuja etenkin lapsilta.

Minusta kukkalähetys ovelle tuntuisi kylmältä tavalta muistaa.

Ja minä sentään olen jäyhä hämäläinen.

Itse kävisin ovella, mutta en välttämättä menisi sisälle. Ovella voi kuunnella surevan mietteet, mitä hän sillä hetkellä haluaa sanoa. Tai vaikka olla hiljaa. Itseäni ei sekään haittaisi, mutta joku toinen voisi vaivaantua. Ihmiset on erilaisia.

Mut mielestäni olisi tärkeää, ettei vältellä tapaamista. Vaihdeta kadun toiselle puolelle kulkemaan, jos läheisen menettänyt on tulossa vastaan.

Ei voi sanoa mitään yleistä, kun ei tunne ihmistä. Kun oma äitini kuoli, niin en minä kaivannut mitään osanottoja siinä. Enemmänkin oli vaivaannuttavaa, kun ihmiset esittivät surunvalittelujaan. 

Mutta kun soittelin hautajaisvieraita läpi, niin oli kyllä ihan mukava jutella heidän kanssa ja kertoa äidin viimeisistä ajoista. Heiltä saattoi puolestaan kuulla tarinoita, joiden kautta minulle piirtyi kuva äidistä, jota en tuntenut. Tunsin äitini siis kyllä omana äitinäni, mutta se millainen työtoveri tai sisarus hän oli ollut, se oikeastaan selvisi minulle vasta kuoleman jälkeen ja niitä tarinoita oli mukava kuulla. Tarinoita äidin nuoruudesta ja työelämästä. 

Jos tämä edesmennyt läheinen ei ole ap:lle tuttu, niin eipä siinä voi oikein kuin osanotot esittää.

Surukukkien tai adressin lähetys olisi minusta tuossa tilanteessa etiketin mukaista. Pelkkä viesti surevan puolisolle antaa epäempaattisen ja hieman juntin kuvan. Eli sinä olet intuitiosi kanssa oikeassa ja miehesi minimi on tässä kohtaa liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kukkalähetys ovelle tuntuisi kylmältä tavalta muistaa.

Ja minä sentään olen jäyhä hämäläinen.

Itse kävisin ovella, mutta en välttämättä menisi sisälle. Ovella voi kuunnella surevan mietteet, mitä hän sillä hetkellä haluaa sanoa. Tai vaikka olla hiljaa. Itseäni ei sekään haittaisi, mutta joku toinen voisi vaivaantua. Ihmiset on erilaisia.

Mut mielestäni olisi tärkeää, ettei vältellä tapaamista. Vaihdeta kadun toiselle puolelle kulkemaan, jos läheisen menettänyt on tulossa vastaan.

Minusta kukkalähetys kuulostaa kivalta ja lämpimältä muistamiselta, ovelle meneminen on jo tunkeilua. Näin me ollaan erilaisia.

Aloituksesta ei käy myöskään ilmi, asuvatko nämä henkilöt edes samalla paikkakunnalla.