Te joilla on läheinen poismennyt, minkälaista muistamista toivotte

Veljeni johon minulla oli erittäin läheiset välit kuoli yllättäin. Läheisemmät ystävät laittoivat whatsapp viestejä johon voin vastata omaan tahtiini tai jopa soitella. Mitään vierailuja en jaksanut mutta kukkalähetykset olivat yllättävän lohduttavia eli minun mielestä tämä on kaunis osanoton osoitus.

Vierailija kirjoitti:

Surukukkien tai adressin lähetys olisi minusta tuossa tilanteessa etiketin mukaista. Pelkkä viesti surevan puolisolle antaa epäempaattisen ja hieman juntin kuvan. Eli sinä olet intuitiosi kanssa oikeassa ja miehesi minimi on tässä kohtaa liian vähän.

Adressi me kyllä laitetaan mutta lähinnä mietin tätä akuuttia tilannetta. Kiitos vastanneille, selvitti asioita omassa mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kukkalähetys ovelle tuntuisi kylmältä tavalta muistaa.

Ja minä sentään olen jäyhä hämäläinen.

Itse kävisin ovella, mutta en välttämättä menisi sisälle. Ovella voi kuunnella surevan mietteet, mitä hän sillä hetkellä haluaa sanoa. Tai vaikka olla hiljaa. Itseäni ei sekään haittaisi, mutta joku toinen voisi vaivaantua. Ihmiset on erilaisia.

Mut mielestäni olisi tärkeää, ettei vältellä tapaamista. Vaihdeta kadun toiselle puolelle kulkemaan, jos läheisen menettänyt on tulossa vastaan.

Tämä on varmaan hieman aikakauteen ja alueeseen sidoksissa. Meillä Helsingissä on laitettu kukkalähetyksiä surukotiin jo 60-luvulla, kun taas miehen kotiseudulla Joensuussa päin viedään kukat edelleen itse kotiin.

Kukat tai kortti ja hieman myöhemmin soitto. Esimerkiksi. Itse sain jopa makaronilaatikkoa ja itse leivottua leipää kun en pystynyt käsittämään että syödäkin pitäisi. Tekstarikin oli ok.

Niin eli sinun miehen siskolle tai veljelle olette jo laittaneet viestin? Mutta ette hänen vaimolleen tai miehelleen jolta läheinen on kuollut? Puoliso? Mies vai nainen?

Jos muutenkin viestittelet hänen kanssaan niin laita viesti. Älä vaadi mitään.

Itse ahdistuin todella paljon viesteistä, "voidaan tulla käymään jos haluat jutella" "voidaanko tulla käymään" " jaksatko jutella", tai vielä enemmän se jos joku tuli vaan käymään. Kaipasin vaan tilaa, ilman mitään vaatimuksia mistään.

Riippuu paljon ihmisestä ja teidän suhteesta.

Ap tässä vielä. Päätin että vien huomenna kukat postilaatikkoon mutta en mene käymään, edes ovelle. Tässä on vielä sekin että kuolema ei ollut odotettu joten voin kuvitella miten kamala on selittää ja spekuloida asiaa uudestaan ja uudestaan ihmisten kanssa jotka ei kuulu ihan lähipiiriin.

Siis jengi oikeasti ottaa osaa jollain whatsapp-viestillä? Ette ole tosissanne? 

Vierailija kirjoitti:

Siis jengi oikeasti ottaa osaa jollain whatsapp-viestillä? Ette ole tosissanne? 

No just on jengi kertonut etteivät halua keskustella jokaisen sukulaisen kanssa puhelimessa. Itse en ainakaan haluaisi, voin sen heti sanoa vaikkei kokemusta olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jengi oikeasti ottaa osaa jollain whatsapp-viestillä? Ette ole tosissanne? 

No just on jengi kertonut etteivät halua keskustella jokaisen sukulaisen kanssa puhelimessa. Itse en ainakaan haluaisi, voin sen heti sanoa vaikkei kokemusta olekaan.

Kas kun et laita facebookiin hymiöitä. Helvetti että ihmiset on pilalla. 

Ihan vaan lohduttava sana ja ele, että on ajatuksissa. Ei missään nimessä kylään tuppautumista ilman erillistä kutsua tai pyyntöä. Tai voihan toki tarjoutua tulemaan auttamaan vaikka siivouksessa, mutta usko myös torjuvaa vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jengi oikeasti ottaa osaa jollain whatsapp-viestillä? Ette ole tosissanne? 

No just on jengi kertonut etteivät halua keskustella jokaisen sukulaisen kanssa puhelimessa. Itse en ainakaan haluaisi, voin sen heti sanoa vaikkei kokemusta olekaan.

Kas kun et laita facebookiin hymiöitä. Helvetti että ihmiset on pilalla. 

Mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jengi oikeasti ottaa osaa jollain whatsapp-viestillä? Ette ole tosissanne? 

No just on jengi kertonut etteivät halua keskustella jokaisen sukulaisen kanssa puhelimessa. Itse en ainakaan haluaisi, voin sen heti sanoa vaikkei kokemusta olekaan.

Kas kun et laita facebookiin hymiöitä. Helvetti että ihmiset on pilalla. 

Mitä tarkoitat?

Jos et aikuisena ihmisenä osaa ottaa osaa muuten kuin lasten ilmaisviestipalvelulla, niin jätä kokonaan väliin. 

Tekstarit ja Whatsapp-viestit ovat muuhun viestiliikenteeseen kuin surunvalitteluihin, pässit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jengi oikeasti ottaa osaa jollain whatsapp-viestillä? Ette ole tosissanne? 

No just on jengi kertonut etteivät halua keskustella jokaisen sukulaisen kanssa puhelimessa. Itse en ainakaan haluaisi, voin sen heti sanoa vaikkei kokemusta olekaan.

Kas kun et laita facebookiin hymiöitä. Helvetti että ihmiset on pilalla. 

Mitä tarkoitat?

Jos et aikuisena ihmisenä osaa ottaa osaa muuten kuin lasten ilmaisviestipalvelulla, niin jätä kokonaan väliin. 

Jos kuulet loittonevaa jyrinää niin ne on kärryt joita olet pudonnut.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot vain, että otatte osaa. Jatko riippuu siitä miten läheisiä olette olleet. Jos olette, tarjous kuuntelemaan, jos haluaa puhua asiasta, mutta jätä tilaisuus siihen hänelle avoimeksi. Jos ei halua puhua, älä painosta.

Kukkalähetys voi olla hyvä, tai sitten joko kirjallinen viesti (kortti, kirje) tai sitten lyhyt soitto, jossa ilmaisette osanottonne ja kysytte, voisitteko tehdä tässä tilanteessa jotakin surevan hyväksi. Hän sitten vastaa sen mukaan, miltä tuntuu. Joku voi tarvitakin apua johonkin tai ihan vaan kuulevaa korvaa.  Joku toinen taas ei kykene surultaan puhumaan asiasta pitkään aikaan. Joka tapauksessa surijasta tuntuu hyvältä ihan vaan se, että muistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot vain, että otatte osaa. Jatko riippuu siitä miten läheisiä olette olleet. Jos olette, tarjous kuuntelemaan, jos haluaa puhua asiasta, mutta jätä tilaisuus siihen hänelle avoimeksi. Jos ei halua puhua, älä painosta.

Kukkalähetys voi olla hyvä, tai sitten joko kirjallinen viesti (kortti, kirje) tai sitten lyhyt soitto, jossa ilmaisette osanottonne ja kysytte, voisitteko tehdä tässä tilanteessa jotakin surevan hyväksi. Hän sitten vastaa sen mukaan, miltä tuntuu. Joku voi tarvitakin apua johonkin tai ihan vaan kuulevaa korvaa.  Joku toinen taas ei kykene surultaan puhumaan asiasta pitkään aikaan. Joka tapauksessa surijasta tuntuu hyvältä ihan vaan se, että muistetaan.

Voi myös käydä viemässä kukat ja surunvalittelut henkilökohtaisesti, rutistaa lujaa ja sanoa että puhutaan sitten kun olet saanut toipua järkytyksestä ja sinusta tuntuu, että haluat jutella.

Oikeasti kaunein muistaminen ikinä mitä olen todistanut oli kun erään tutun kuollessa hänen jo pari vuosikymmentä aikaisemmin alkoholisoitunut veljensä ilmaantui hautajaisiin selvinpäin ja oli hankkinut komean seppeleen vaikka yleensä kaikki rahat meni kurkusta suoraan alas.

Vierailija kirjoitti:

Tekstarit ja Whatsapp-viestit ovat muuhun viestiliikenteeseen kuin surunvalitteluihin, pässit!

No, kukin tavallaan. Mihin on tottunut. Oma isäni kuoli 2 vuotta sitten ja minusta oli täysin ok, että kaverit ja sukulaiset, joiden kanssa olin muutenkin whatsappilla yhteyksissä lähettivät juuri whatsappin kautta surunvalitteluviestejä. Kuten joku aiemmin sanoi, niitä voi lukea omaan tahtiin eikä tarvitse olla juuri tiettyyn aikaan läsnä. Eli toisin kuin jos joku tulisi käymään tai soittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot vain, että otatte osaa. Jatko riippuu siitä miten läheisiä olette olleet. Jos olette, tarjous kuuntelemaan, jos haluaa puhua asiasta, mutta jätä tilaisuus siihen hänelle avoimeksi. Jos ei halua puhua, älä painosta.

Kukkalähetys voi olla hyvä, tai sitten joko kirjallinen viesti (kortti, kirje) tai sitten lyhyt soitto, jossa ilmaisette osanottonne ja kysytte, voisitteko tehdä tässä tilanteessa jotakin surevan hyväksi. Hän sitten vastaa sen mukaan, miltä tuntuu. Joku voi tarvitakin apua johonkin tai ihan vaan kuulevaa korvaa.  Joku toinen taas ei kykene surultaan puhumaan asiasta pitkään aikaan. Joka tapauksessa surijasta tuntuu hyvältä ihan vaan se, että muistetaan.

Voi myös käydä viemässä kukat ja surunvalittelut henkilökohtaisesti, rutistaa lujaa ja sanoa että puhutaan sitten kun olet saanut toipua järkytyksestä ja sinusta tuntuu, että haluat jutella.

Tämä riippuu varmasti tosi paljon ihmisestä, että millainen ite on ja millainen on surun kohdannut.

Äitini kuoli vuosi sitten ja olisi ollut kauheaa jos joku olisi tullut halailemaan, inhoan sellaista. Toisekseen en ollut edes erityisen järkyttynyt äitini kuolemasta, oli ollut pahasti sairas jo useamman vuoden. Tuntui tyhmältä saada joiltain tuttavilta puhelinsoittoja, jotka olivat vähän liiankin voivottelevia ja osaa ottavia. Pahinta oli kun töissä työkaveri alkoi itkeä kun esitti surunvalitteluitaan mulle. Lopuksi mun piti lohduttaa häntä.

Itse en tosiaankaan haluaisi puhelinsoittoja tai varsinkaan vierailua sellaisten ihmisten taholta, jotka eivät muutenkaan ole pitäneet yhteyttä. Adressi, kortti tai sähköinen viesti ovat ok. Pelkkä sydän Facebookissa vähän niin ja näin......... tuntuu, että ihmiset eivät nykyään enää osaa, viitsi tai kykene ilmaisemaan itseään sanoin, kun kaikki kuitataan sydämillä ja hymiöillä.