Mitä ajattelet 40 vuotiaasta lapsettomasta naisesta?
Surullisia tapauksia. Esim tämä bb:ssä oleva Paula.. huomaa kyllä että elämä vailla mitään suuntaa. Vielä 40v elämä samanlaista kuin 20v hänellä.
Kommentit (69)
Nämä ketjut on aina hauskoja, joissa toinen toistaan katkerammat myrkynkylväjät kertovat, kuinka lapsettomat ihmiset on varmaan tosi kylmiä ja ikäviä ihmisiä. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu naisesta. Jos on vapaaehtoisesti lapseton niin olkoon, mutta kyllä minulla käy sääliksi yksi tuttu nelikymppinen joka on koko ikänsä halunnut äidiksi mutta ei vain koskaan saanut lapsia.
Ei varmaan kaipaa sun sääliä. Muidenkin lapsia voi rakastaa ja huolehtia heistä, vaikka eivät biologisia olisikaan.
No onko se väärin mielestäsi jos minä tunnen säälin tunteita naista kohtaan joka on aina halunnut itse äidiksi ja vaikuttaa surulliselta usein kun on ollut lasten kanssa tekemisissä? Tuollaista sinun pätemisasennettasi kukaan kaikkein vähiten kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu naisesta. Jos on vapaaehtoisesti lapseton niin olkoon, mutta kyllä minulla käy sääliksi yksi tuttu nelikymppinen joka on koko ikänsä halunnut äidiksi mutta ei vain koskaan saanut lapsia.
Ei varmaan kaipaa sun sääliä. Muidenkin lapsia voi rakastaa ja huolehtia heistä, vaikka eivät biologisia olisikaan.
Voi pyhä yksinkertaisuus, luuletko että tuo nainen on todellakin pelkästään iloinen toisten lapsien hoitamisesta jos koko ikänsä on unelmana ollut saada omia lapsia?
Olen itse tällainen eli 46 v omasta tahdostani lapseton (ja parisuhteetonkin). Ihmetyttää aina tällaisissa keskusteluissa vapaaehtoisesti lapsettomista maalattava kuva: biletystä, matkoja, itsensä hemmottelua, urakeskeisiä...
Itse olen tietokonenörtti ja kirjatoukka, joka en edes nuorena välittänyt juhlimisesta enkä matkoista. Viihdyn kotona itsekseni. Työpaikka minulla on, ja tykkään työstäni mutta se on vain duuni jota teen elannon eteen, ei ole mitään uratavoitteita. Enkä ole koskaan tuntenut mitään elämän tyhjyyden tunnetta. Olen tyytyväinen tavanomaisessa elämässäni enkä kaipaa mitään lisää.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tällainen eli 46 v omasta tahdostani lapseton (ja parisuhteetonkin). Ihmetyttää aina tällaisissa keskusteluissa vapaaehtoisesti lapsettomista maalattava kuva: biletystä, matkoja, itsensä hemmottelua, urakeskeisiä...
Itse olen tietokonenörtti ja kirjatoukka, joka en edes nuorena välittänyt juhlimisesta enkä matkoista. Viihdyn kotona itsekseni. Työpaikka minulla on, ja tykkään työstäni mutta se on vain duuni jota teen elannon eteen, ei ole mitään uratavoitteita. Enkä ole koskaan tuntenut mitään elämän tyhjyyden tunnetta. Olen tyytyväinen tavanomaisessa elämässäni enkä kaipaa mitään lisää.
Nimenomaan naiset, jotka tykkää rauhallisesta arjesta, on usein lapsettlmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullisempaa se on jos ei osaa olla kokonainen ihminen ilman geenitulostetta itsestään.
Nuo nyt halusivat tulla maailmaan minun kauttani.
Miten niiltä kysyttiin halusivat vai eivät? Ei sukusoluilla ole tahtoa.
Sielunsa valitsivat minut pitämään huolta tämän elämänsä alkutaipaleesta. He ovat siis valinneet minut. Se on paljon.
Samoilla linjoilla, mutta kokemuksesta olen oppinut että tämä palsta on vihoviimeinen paikka yrittääkään puhua mitään sieluista tai henkisyydestä. Ei nämä ymmärrä alkuunkaan mistä on kyse.
Ja kohta paukkuu alapeukkua, siinä todiste...
Että hän on nainen, joka on nelikymppinen ja jolla ei ole lapsia.
Ei siis mitään erikoista. Enemmän kyllä mietityttää ihmiset jotka a) menevät Big Brotheriin ja b) jotka katsovat Big Brotheria. Heistä olisin huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että he voivat olla vähän kovia ihmisiä, ura, raha ja oma elämä merkitsee kaikkea. Surettaa, koska he jäävät todella paljosta paitsi.
Siksi pieni pisto tulee sydämeen jos tapaa tosi symppiksen ja ihanan lapsettoman 40v naisen. Ajattelen vain että voi, jos vain tietäisit miten onnellinen olisit jos sinulla olisi lapsia. Tuntuu tuhlaukselta, jos parhaimmilla tyypeillä ei ole lapsia.
Lapsettomilla kavereilla elämä tuntuu pyörivän samoissa ympyröissä ja aiheissa kuin 15v sitten. Vaatteet, meikit, matkat, pienet työkuviot. Tuntuu että eivät ole päässeet elämässä eteenpäin tai kunnolla sisäistäneet että ovat nyt aikuisia eivätkä teinityttöjä. Sellainen syvyys ajattelusta puuttuu.
Olen entinen nelikymppinen, nykyinen lähes kuusikymppinen, pulska iloinen mummeli, joka on ihan hyvinä pärjännyt henkisesti ilman niitä lapsiakin. Useimpien lapsia saaneiden ihmisten elämä ei kovin isojen kuvioiden ympärillä pyöri, ikävä kyllä. Toisaalta maailma tarvitee tämän pienempien kuvioiden ympärillä pyörivän porukan, jollei muuten niin siksi että niiden harvojen valo loistaisi kirkkaammin.
AP:n elämä kuulostaa todella rikkaalta ja merkityksellistä, onhan siinä sisältönä BB ja kyökkipsykologia.