Lapsen hiustenlähtö

Hei, minulla on 18-vuotias tytär joka on kärsinyt hiustenlähdöstä jo pidemmän aikaa. Vaiva alkoi vähitellen muistaakseni joskus 11-vuotiaana kun tytön hiukset ja päänahka rupesi rasvottumaan kovasti ja sitten sitä tukkaa irtosi aina vetämällä paljon, ei mitään tuppoja mutta useita hiuksia kuitenkin. Itse olin vähän huolissani lapsen hiustenlähdöstä mutta lapsi ei jaksanut itse ottaa siitä paineita, joten lääkäriin ei sitten menty ja toivottiin että tilanne paranee ajan kanssa. Luultiin sen liittyvän myös normaaliin murrosiän rasvottumiseen sillä tytöllä oli alkanut jo kuukautiset 10-vuotiaana. Hän oli myös niihin aikoihin 10-12vuotiaana vähän huono syömään ja laihduttikin salaa, vaikka ylipainoa ei ollut kauheesti, pientä pyöreyttä vain mutta sain sitten lapsen kiinni asiasta ja pakotin itseasiassa syömään paremmin, muuten me oltaisiin oltu tipassa joten ajattelin myös että hiustenlähtö saattaa johtua ravinnon ja vitamiinien puutteesta, joten rupesimme santsaamaan sitten niihin.

13-vuotiaana lapselle puhkesi kova stressitilanne jota kesti useamman vuoden ajan. Sitä en nyt halua lähteä tässä purkamaan mitä se oli, mutta hän oli kovassa stressissä ihan muutaman vuoden ajan, mikä sairastutti tytön myös sitten muuten. Samalla alkoi pahemmat päänahkaongelmat, varmaan siitä stressistä johtuen. Tukkaa rupesi irtoamaan enemmän ja sitten lapsen päänahkaan alkoi kertyä sellasta valkeeta paksua mömmöä... kynnellä kun raaputti niin kynnen alle aina jäi sitä. Lapsi oli myös tuohon aikaan kova käsittelemään hiuksia, värjäsi hiuksiaan, tupeerasi, käytti useita muotoilutuotteita jne. Mitkä ei tietysti tehneet hyvää hiuksille ja päänahalle kun oli ongelmia jo muutenkin, mutta sanoppa murrosikäselle se.

16-vuotiaana rupesi se stressitilanne sitten purkautumaan ja tyttö muutenkin aikuistui, ensimmäisen kerran ja elämänasenne ja vähän kaikki muuttuivat. Siitä lähtien ei ole enää asioihin reagoinut stressillä tai jännittämisellä vaan enemmin henkisellä ahdistuksella, paineilla, epämukaviin tilanteisiin. Päänahkakin vähän siinä sitten parani ja ehkä myös hiustenlähtö kun tytön vointi kohentui kokonaisvaltasesti, rupesi myös enemmän kiinittämään huomiota hyvään ruokavalioon, liikuntaan ja uneen. Lopetti myös hiustenvärjäämisen ja lakkojen sun muiden muotoilutuotteiden käytön ja vaihtoi silikoonivapaisiin hellävaraisiin suomalaisiin pesutuotteisiin, mikä oli kanssa tosi hyvä juttu.

Nyt 18-vuotiaana lapselle tuli viime kesänä sit taas vähän paineita ja oli henkisesti hyvin hermostunut, ahdistunut niin jotenkin se henkinen hermostuneisuus ja ahdistus tila laukas tonne päänahkaan pahemman sairauden. Voi kun tietäisimme mikä se on. Sillon kun se puhkes niin tytön päänahka ois ihan kun ollut tulessa! ja tyttö huusi ja itki kivusta. Sitten se rauhottu siitä.

Sitten tyttö sai jonkun ajan kuluessa huomata että hänen hiustenlähtönsä oli alkanut etenemään... esimerkiks ohimoilta on kaljuuntunut kun pitkiä hiuksia nostaa... otsalta lähtenyt vähän tukkaa... ja oikealta puolelta pahemmin kun muualta puolelta päästä. Kyllä sen hiustenlähdön huomaa joka puolelta ympäri päätä sitä tukkaa on lähtenyt. Olisin vienyt jo aikasemmin lääkäriin mutta kun ei ole suostunut menemään ja ottanut asiasta paineita ja pultteja vasta kun nyt koska hiustenlähtö on edenny tolla tavalla... näkee myös hiusjakauksesta että tukkaa on lähteny ja ylä-asteella jo tonne takaraivoon ilmesty sellanen kaljun näkönen kohta. Mut se ei oo kasvanu tai muuttanu suuntaansa. Päänahka tolla tytöllä on kuitenkin tosi kipeä. Välillä punottaa, sit ihan kun hän ois joskus nähny siellä myös sellasta punasta ihottumaa. Kutisee, kirvelee, polttelee, kihelmöi. Sit välillä tulee sellasia kiristäviä tunteita ympäri päänahkaa, aika kovastikkin, ihan kun joku vetäs tukkaa. Ei se tunnottomalta tunnu se kohta, mut ehkä sellaselta turtuneelta ja puutuneelta. Mut se tunne häviää yhtä nopeesti kun tulikin. Tärkein sana millä hän kuvailisi sitä on kuitenkin tuo kiristys. Sit joskus hällä oli myös sellasia kipeen tuntusia kohtia päänahassa. Suihkun jälkeen vetämällä sitä tukkaa yleensä irtoaa enemmän ja kun kynnellä raaputtaa kutiavaa kohtaa, jää semmosta valkeeta pientä sinne kynnen alle, niinku mönjää. Mut enää ei oo ollu sitä mönjää samalla tavalla kun 13-vuotiaana, sillon oisin tytön vieny pakolla vaikka lääkäriin! Voihan se olla shamppootakin mutta tyttö kun on tosissaan yrittänyt mahdollisimman hyvin aina päänahan huuhtoa.