Kurittomat kakarat

Sano yksikin pikkasen parempi ravintoja, jossa olisi edes vähän tasoa, että tälläinen vähän paremmin toimeen tuleva voisi kokea edes lähelle omaa tasoaan. Luulen, että jatkossakin tilaan  kokin kotiini tekemään ruokaa. Ei tarvitse kaiken maailman pikkudirikoiden tärkeilystä ottaa omille lapsillemme elävää oppimateriaalia.

Niinhän se on: ei yhtään lasta ja kymmenen kasvatusmetodia. 10 lasta ja ei yhtään kasvatusmetodia. Voitaisiin palata tuon Sanna kanssa asiaan sitten kun hän luotsaa vaikka paria kolmea alle kouluikäistä iltatuimaan läpi jonkun lentokentän, että "mites menee?" Ja aika hassua, koska justiinsa tuolla Pietarinkirkon portailla varsinkin muistelen, ihan keskipäivän aikoihin, törmänneen useampaankin kiukuttelevaan pikku-pilttiin, yksikään ei ollut suomalainen, eikä kyllä jenkkikään. Nimim: kolme lasta jotka joskus käyttätyvät hyvin, toiste ei. Ihan niin kuin aikuisetkin.

Kun Suomeen lanseerattiin vapaa kasvatus ja summerhilliläisyys, niin koko asia ymmrrettiin väärin. Kyse ei ollut rajattomuudesta, mutta täällä alettiin elää kuin porsaat pellossa. Sopivasti samaan aikaan levisi hippiaate Make love, not war! ja kun soppaan sekoitettiin vielä muutama todella "ymmärtäväinen" lapsipsykologi, joiden mielestä lasta ei saanut rajoittaa, ei kieltää, ei käskeä, koska siitä seuraisi traumoja ja komplekseja ja ties mitä sielullisia vaivoja, niin keitos oli valmis. Hedelmiä poimitaan edelleen, jo kolmannessa polvessa. 

Nykylasten vanhemmat ja osin jo isovanhemmatkin ovat kasvaneet tässä vapuden autuudessa. Kuvitelma kaikkivoipaisuudesta syntyy jo muutaman vuoden ikäisen tenavan nupissa. Lapsi päättää, mitä syödään, mitä puetaan ylle, minne mennään... Monet lapset myös olivat / ovat todella ilkeitä. Toisen ihmisen kunnioitus meni ikkunasta ulos, kun vapaa kasvatus tuli ovesta sisään.

Olen pääasiassa työskennellyt teini-ikäisten kanssa, mutta väliaikaisesti myös nuorempien kanssa. Me kävimme monia tiukkoja keskusteluja siitä, miksi ei saa potkia, haistatella, kiroilla jne. sekä siitä kun kielletään tai käsketään, niin silloin totellaan - myös naista. Monet pojat olivat nimittäin sitä mieltä, että ei naista tarvitse totella. Miksikö? No kun äitiäkään ei tarvitse totella. Taas oli keskustelun paikka. Ei tarvinnut kauan touhuta lasten kanssa, kun jo näki, millaista kasvatusta lapset ovat kotonaan nauttineet.

Teini-ikäisten kanssa ei yleensä ollut tarpen tiukat keskustelut, ne oli jo joku toinen käynyt, mutta mieleen tulee muuan poikasakki lukion ensimmäiseltä luokalta. He olivat käyttäytyneet erittäin huonosti koko yläkoulun ajan, erityisesti naisia kohtaan. Heti kättelyssä he rehentelivät, kuinka monta kertaa he olivat ketäkin itkettänet. Tein selväksi, että nyt sitten tyyli muuttuu tykkänään. Suut loksahtivat auki: meinaaks toi akka komennella meitä? Meinasi ja komenteli. Pihalla olivat herrat puhuneet, että kyllä on v-mäinen akka. Ja samanlaisiin he törmäsivät aina uudelleen. Huono käytös loppui aikanaan, mutta työtä teki moni "akka" urakalla ja hartiavoimin.