Sosiaalisen statuksen merkitys
Ymmärrän jos aihe ei monille merkkaa mitään ja keskitytte omaan elämäänne vailla tällaisten miettimisiä. Itselläni oli epäonnea elämässä nuorempana, sairastuin ja se teki elämästä vaikeaa kaikilla osa-alueilla. Sitten aloin tajuamaan, että sosiaalinen statukseni oli todella matala. Olin monille enpä-juuri-mitään tai jotain sinnepäin. Ja esim jossain harrastusympäristössä asia alkoi vaivaamaan ajan myötä puhumattakaan kuinka ahdistavaa on olla sukulaisten silmissä huonompi.
Sain terveyttäni myöhemmin kuntoon, muutin uudelle paikkakunnalle ja aloin rakentamaan mainettani uudelleen uusissa ympyröissä. Jos aiemmin pystyin ihan aistimaan sen kuinka muut arvostavat ja ihailevat ihan muita ihmisiä kuin minua, niin nykyään pystyn aistimaan päinvastaista.
Konkreettisesti miten vaikuttaa omaan elämään, niin kanssaihmisiltä saa enemmän arvostusta. He tunnustavat olemassaoloni selkeämmin ja haluavat näyttää itsestään paremman puolensa. Tervehtivät selkeästi ja haluavat että huomaan heidät. Jos aiemmin olin jotenkin ihan varma että minua vähätellään selkäni takana, niin nykyään olen ihan varma että minua hehkutetaan selkäni takana.
Aihe joka koskettaa meistä jokaista, joten keskustelua kiitos.
Kommentit (13)
Kyllähän ihmiset keskustelevat toistensa kanssa muista ihmisistä eikä se läheskään aina ole pahantahtoista juoruilua tai mustamaalaamista. Näiden keskusteluiden perusteella ihmiset muodostavat käsityksiään muista ihmisistä samassa yhteisössä.
Pitää olla jotain, mistä muut voivat hyötyä tai jokin, joka on "siistiä" tuntea. Eli jos ei ole "hienoa" ammattia, voi vaikka järkkäillä juhlia tai tapahtumia, joihin muut haluavat tulla kutsutuiksi mukaan, niin johan olet yhtäkkiä suosittu!
No minua kiinnostaa muissa ihmisissä vain ja ainoastaan miten tämä kohtelee muita, ei mikään muu.
Muista hyötymisen yritys, juoruilu "yhteisössä", manipuloiminen, utelu, piikittely ovat minusta alhaista luonnetta osoittavia piirteitä. Näiden ihmisten kanssa olen mahdollisimman vähän tekemisissä.
Sosioekonomista asemaa ei saa mukaansa tuonpuoleiseen. Kannattaa kuvitella itsensä siihen kuolinvuoteelle ja miettiä millä on merkitystä siinä kohtaa. Yllättävän harvalla niistä asioista, joiden ympärillä hyörimme päivittäin, on.
Itsekin elin pitkään tässä uskossa. Olen ikuisesti kiitollinen, että tajusin myöhemmin mistä tässä elämässä on oikeasti kyse, enkä enää elä tuossa valheessa mitä yhteiskunta yrittää meille syöttää.
Kyllä minä saan vähän hyvää mieltä siitä, että kuulun parhaaseen tulodesiiliin ja äänestän menestyvien ihmisten puoluetta. Mitä sitä asemaansa häpeilemään, kun sitä ei ole muiden kustannuksella saavutettu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä saan vähän hyvää mieltä siitä, että kuulun parhaaseen tulodesiiliin ja äänestän menestyvien ihmisten puoluetta. Mitä sitä asemaansa häpeilemään, kun sitä ei ole muiden kustannuksella saavutettu.
Eihän se ole keneltäkään pois, että tunnet noin. Eikä todellakaan tarvitse hävetä mitään.
Mutta kaikki eivät ajattele kuten sinä, tai arvosta samaa kuin sinä. Minä esim. en arvosta sinua automaattisesti, vaan haluan nähdä miten toimit muiden ihmisten kanssa, miten kohtelet muita. Se on minun mittapuuni ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
No minua kiinnostaa muissa ihmisissä vain ja ainoastaan miten tämä kohtelee muita, ei mikään muu.
Muista hyötymisen yritys, juoruilu "yhteisössä", manipuloiminen, utelu, piikittely ovat minusta alhaista luonnetta osoittavia piirteitä. Näiden ihmisten kanssa olen mahdollisimman vähän tekemisissä.
Sosioekonomista asemaa ei saa mukaansa tuonpuoleiseen. Kannattaa kuvitella itsensä siihen kuolinvuoteelle ja miettiä millä on merkitystä siinä kohtaa. Yllättävän harvalla niistä asioista, joiden ympärillä hyörimme päivittäin, on.
Miksi elämän tarkoitus olisi pedata juuri hyvää hetkeä kuolinvuoteella? Miksi juuri se olisi paljon tärkeämpi kuin elämän muut hetket? Ja saatat kuolla äkillisestikin...
Minulle riittää, että teen työtä ja rakastan, olen tarpeeksi onnellinen tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minua kiinnostaa muissa ihmisissä vain ja ainoastaan miten tämä kohtelee muita, ei mikään muu.
Muista hyötymisen yritys, juoruilu "yhteisössä", manipuloiminen, utelu, piikittely ovat minusta alhaista luonnetta osoittavia piirteitä. Näiden ihmisten kanssa olen mahdollisimman vähän tekemisissä.
Sosioekonomista asemaa ei saa mukaansa tuonpuoleiseen. Kannattaa kuvitella itsensä siihen kuolinvuoteelle ja miettiä millä on merkitystä siinä kohtaa. Yllättävän harvalla niistä asioista, joiden ympärillä hyörimme päivittäin, on.
Miksi elämän tarkoitus olisi pedata juuri hyvää hetkeä kuolinvuoteella? Miksi juuri se olisi paljon tärkeämpi kuin elämän muut hetket? Ja saatat kuolla äkillisestikin...
Minulle riittää, että teen työtä ja rakastan, olen tarpeeksi onnellinen tässä ja nyt.
En tietenkään sitä tarkoittanut, että pitäisi pedata hyvää hetkeä kuolinvuoteella. Vaan sitä, että keskittyy elämässään niihin oikeasti tärkeisiin asioihin, pieniin hetkiin, tärkeisiin ihmisiin, mikä tuottaa iloa - jos se on työ, hyvä.
Se sosioekonominen paikka vaan määrittää minkälaisten ihmisten kanssa kukin viettää aikaa tai milliaisten ihmisten kanssa halutaan pariutua. Olen itse ylempää keskiluokkaa. On koulutusta, varakkuutta, sivistystä. Kyllä se oman elämän piiri muodostuu toisten samanlaisten seurasta. Tiedättekö miksi? Koska siellä kouluttamattomien, köyhien ja sivistymättömien seurassa ei vaan ole mitään yhteistä minun kanssani. Ei ole juteltavaa, ei yhteisiä tekemisiä, ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se sosioekonominen paikka vaan määrittää minkälaisten ihmisten kanssa kukin viettää aikaa tai milliaisten ihmisten kanssa halutaan pariutua. Olen itse ylempää keskiluokkaa. On koulutusta, varakkuutta, sivistystä. Kyllä se oman elämän piiri muodostuu toisten samanlaisten seurasta. Tiedättekö miksi? Koska siellä kouluttamattomien, köyhien ja sivistymättömien seurassa ei vaan ole mitään yhteistä minun kanssani. Ei ole juteltavaa, ei yhteisiä tekemisiä, ei mitään.
Minä löydän kyllä keskusteltavaa kaikenlaisten ihmisten kanssa, paitsi sellaisten, jotka ylenkatsovat muita. Riippuu ihmisestä, sosioekonomisella asemalla ei ole mitään merkitystä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Se sosioekonominen paikka vaan määrittää minkälaisten ihmisten kanssa kukin viettää aikaa tai milliaisten ihmisten kanssa halutaan pariutua. Olen itse ylempää keskiluokkaa. On koulutusta, varakkuutta, sivistystä. Kyllä se oman elämän piiri muodostuu toisten samanlaisten seurasta. Tiedättekö miksi? Koska siellä kouluttamattomien, köyhien ja sivistymättömien seurassa ei vaan ole mitään yhteistä minun kanssani. Ei ole juteltavaa, ei yhteisiä tekemisiä, ei mitään.
Paha vaan että yksikään noista mainitsemistasi asioista ei ole tae toisesta. Kouluttautuneisuus (varakkuudesta nyt puhumattakaan) johonkin yhteen, äärimmäisen spesifiin aihealueeseen ammatin vuoksi ei ole tae sivistyneisyydestä. Mutta hienoa että olet löytänyt itsesi klooneja ympärillesi jotta pystyt nauttimaan elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Se sosioekonominen paikka vaan määrittää minkälaisten ihmisten kanssa kukin viettää aikaa tai milliaisten ihmisten kanssa halutaan pariutua. Olen itse ylempää keskiluokkaa. On koulutusta, varakkuutta, sivistystä. Kyllä se oman elämän piiri muodostuu toisten samanlaisten seurasta. Tiedättekö miksi? Koska siellä kouluttamattomien, köyhien ja sivistymättömien seurassa ei vaan ole mitään yhteistä minun kanssani. Ei ole juteltavaa, ei yhteisiä tekemisiä, ei mitään.
Sivistynyt ihminen ei ajattelisi noin. Olet vain nousukas.
Kyllä sosiaalisella ja sosioekonomisella asemalla on merkitystä vaikka kuinka yritettäisiin muuta väittää. Tästä on omakohtaista kokemusta siinäkin määrin, että puolestani yritetään määritellä keiden kanssa saisi olla tekemisissä.