Tuttava odotti eläkkeelle jääntiä kuin kuuta nousevaa, mutta nukkui pois ensimmäisenä viikonloppuna jäätyään eläkkeelle
Ei kannata odottaa eläkettä vaan nauttia jokaisesta päivästä!
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluahan se on omistaa elämänsä työnteolle, kun täällä Suomessa on mahdollista elää työttömänä nautiskellenkin.
Ja jos kaikki ajattelisi noin, niin huomaisit tuossa jonkun ongelman.
Ei se työttömien "nautiskelu" raha tule mistään taikaseinästä.
Yksikään tuntemani työtön ei nautiskele, vaan haluaisi kovasti päästä töihin.
Elämä on niin surullista. Kaikkia turhia toiveita ja unelmia niin paljon ja sitten kaikki vaan yhtenä päivänä loppuu. Kaikki on ohi. Kaikki se minkä eteen näit vaivaa ja uurastit.
Mietin usein sitä kuinka surullinen juttu elämä kaikkineen on. Niin vähän iloa ja sitä kaikkea varjostaa ajan väistämätön loppuminen.
Vierailija kirjoitti:
Siis osaako joku sanoa miksi näin käy? Onko se joku vuosien stressi joka laukeaa eläkkeellejäämisen myötä, iso tunnelataus, elämänmuutos ... mikä tämän aiheuttaa fysiologisesti?
Monet juhlistaa eläkkeelle pääsyä viikon parin ryyppyputkella
Monet kuolee, kun joku suurempi odotettu asia viimein tapahtuu. Olkoon sitten joku jälkikasvun juhla, vuosiluku (esim. 2000) tai eläkkeelle jäänti. Mieli on kuitenkin vahvassa yhteydessä ruumiiseen.
Eläkeikä on asetettu niin että tilastollisesti alkaa leikkuri käymään
Se se vasta painajaismaista olisi jos täältä ei ikinä pääsisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Siis osaako joku sanoa miksi näin käy? Onko se joku vuosien stressi joka laukeaa eläkkeellejäämisen myötä, iso tunnelataus, elämänmuutos ... mikä tämän aiheuttaa fysiologisesti?
Kaikki kroonisia sairauksia sairastavat tietävät, että myös positiivinen, ei vain negatiivinen stressi voi aiheuttaa sairauden äkillisen pahenemisvaiheen. Kun elimistö alkaa olla lopussa, mikä tahansa äkillinen mielenliikutus voi aiheuttaa lusikan lentämisen nurkkaan. Ihmisiä on kirjaimellisesti kuollut nauruun, orgasmiin, ylensyöntiin, arpajaisvoittoon ja isovanhemmaksi tuloon siinä missä säikähdykseen, suruun, eroon, konkurssiin, urheilusuoritukseen ja pinnistämiseen vessanpöntöllä.
Vierailija kirjoitti:
Siis osaako joku sanoa miksi näin käy? Onko se joku vuosien stressi joka laukeaa eläkkeellejäämisen myötä, iso tunnelataus, elämänmuutos ... mikä tämän aiheuttaa fysiologisesti?
Vai onko niin, että lataus loppuu, kun säännöllinen rytmi katkeaa? Mulle ei äkkiseltään tule mieleen noin äkillisiä kuolemantapauksia, mutta niitä on, jotka pelkäävät etukäteen miten osaavat olla tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin surullista. Kaikkia turhia toiveita ja unelmia niin paljon ja sitten kaikki vaan yhtenä päivänä loppuu. Kaikki on ohi. Kaikki se minkä eteen näit vaivaa ja uurastit.
Mietin usein sitä kuinka surullinen juttu elämä kaikkineen on. Niin vähän iloa ja sitä kaikkea varjostaa ajan väistämätön loppuminen.
.
Elämä on ainutlaatuista ja arvokasta. Vaan traumat pitää joitakin aina otteessaan. Lapsena kaltoinkohdeltu, ei oppinut puolustautumaan ja joutui pahojen kynsiin toistuvasti myöhemminkin, kestämään väkivaltaa omassa kodissaan. Mikä vaan on parempi kuin traumatisoitunut mieli. Silloin ei pysty edes unelmoimaan. Tunne tulevaisuuden puuttumisesta on traumaoire. Ei pysty keskittymään. Ja ne hyväksikäyttäjä narsistit tuntee olevansa elossa pahaa tehdessään. Rikosten uhreilla vain typistetty elämä.
"Eläkkeelle jääminen voi kasvattaa kuolemanriskiä peräti 20 prosenttia", sanoo tutkimus Yhdysvalloista.
No ei siinä, näillä mennään.
Appiukko jäi eläkkeelle ja hänellä diagnosoitiin aggressiivinen syöpä. Kuoli 6 kk myöhemmin. Samoin kävi eräälle perhetutulle, tosin hän kuoli vielä nopeammin.
Eli mikä näiden tarinoiden opetus on? En ymmärrä.
Jotkut kuolevat jo ennenkuin edes pääsevät eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Eli mikä näiden tarinoiden opetus on? En ymmärrä.
Jotkut kuolevat jo ennenkuin edes pääsevät eläkkeelle.
En epäile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Ihminen vaan raataa ja raataa ja unelmoi unelmia ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi.
Tämän takia ei kannatakaan unelmoida mistään. Pessimisti ei pety, sanotaan.
Toi on mun ohjenuorani, mutta ei se nyt oikein tähän sovellu. Ei pessimisti voi mihinkään pettyä, kun se on kuollut.
Itsekin olen päättänyt lähteä eläkkeelle heti 65-vuotiaana, vaikka aluksi ajattelin olla vuoden ylimääräistä, tulisi lisää eläkettä. Mutta olen yläkoulun opettaja, ja työ on käynyt niin raskaaksi nykyään, että en enää halua. Kun vuosia on vähemmän edessä kuin takana, aika saa uuden arvon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluahan se on omistaa elämänsä työnteolle, kun täällä Suomessa on mahdollista elää työttömänä nautiskellenkin.
Ja jos kaikki ajattelisi noin, niin huomaisit tuossa jonkun ongelman.
Ei se työttömien "nautiskelu" raha tule mistään taikaseinästä.
Yksikään tuntemani työtön ei nautiskele, vaan haluaisi kovasti päästä töihin.
Tulin juuri äsken kotiin työpalvelukeskuksesta. Itken jo siitä ilosta, että minulle luvattiin apua työnhakuun. Kaikille työttömien vihaajille toivotan lämpimästi tätä nautiskelua. Yksikään normaali ihminen ei halua elää toisten armeliaisuuden varassa.
Vierailija kirjoitti:
Noista kuulee useinkin. Mikähän siinä on syynä. No, yksi tietämäni (mies) kuoli hiihtolenkille muutama kuukausi eläköitymisensä jälkeen. Toinen tietämäni (nainen) kuoli pukatessaan lunta katolta.
Olisiko näihin syynä liian raju kuntokuurikin heti alkuun.
On ihan fakta, että ihmisiä kuolee paljon sydänkohtaukseen, kun jäävät eläkkeelle. Syynä elämänmuutoksen aiheuttama "järkytys".
Mun anoppini kuoli juuri jäätyään eläkkeelle. Oli 65-vuotias, melkein 66v.