Lue keskustelun säännöt.
Olen onnellisempi siirryttyäni "huonompaan" seuraan
06.01.2014 |
Vanhempani ovat erittäin hyvin menestyneitä ja tunnettuja, ja siten myös kaveri- ja muu elämänpiirini on aina koostunut kilpailullisista ja voittamaan tottuneista ihmisistä. Olen onnistunut sinnittelemään mukana tässä leikissä ihan mukavasti, ja perinteisillä mittapuilla olen oikeastaan menestynyt varsin hyvin.
Aikuisiällä minua alkoi kuitenkin kalvaa se, etten ole mitään "erityistä". Kaveripiiristä alkoi nousta esiin valtakunnanmediassa näkyviä hahmoja muun muassa politiikan, musiikin ja yrittäjyyden saralla. Minä taas olin vain pari suomalaista tavistutkintoa kasaan haalinut rivikonsultti. Helsingin yliopisto tai sadan tuhannen euron vuosipalkka ei oikein tunnu miltään, kun illanvieton muiden osallistujien normi on tutkinto Oxfordista tai paikka Hesarin etusivulla.
Jossain vaiheessa kypsyi elämäni paras päätös: halusin päästä vähemmän kilpailulliseen seuraan, jossa voin kokea olevani jotain merkittävää. Nyt asunkin pienehkössä eteläsuomalaisessa kunnassa, jossa naapurit ovat mukavia ja rentoja normityyppejä, mutta kuitenkin yritteliäitä ja hyvätapaisia. Esimerkiksi lähimmät naapurini ovat leppoisa lääkäripariskunta ja LVI-alan yrittäjä vaimoineen. Olen myös saanut tunnettuutta kunnallispolitiikassa, mikä tuntuu hyvältä. Työelämässä jatkan eteenpäin pyrkimistä kuten ennenkin, sillä se takaa asemani uudessa yhteisössä.
Mieluummin iso kala pienessä lammikossa kuin pikkusintti valtameressä.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:10"]
Itseriittoiseltahan aloittajan juttu kuulostaa, mutta eikö suurin osa ihmisistä ole samanlaisia? Akateemisuus vs. wt, Vuiskan laukut, asuinalueiden vertailuthan on ihan samaa shaibaa.
[/quote]
Ap ei minusta ole itseriittoinen vaan lähinnä sellainen, jolla asiat on olleet aina niin hyvin, ettei osaa arvostaa sitä mitä on. Tai sitten vanhemmat, jotka eivät ole saaneet ap:ta tuntemaan itseään merkitykselliseksi muuten kuin saavutusten kautta. Ja lisäksi ihmiset toki yleensäkin haluavat aina enemmän ja enemmän, vaikka johonkin tasoon olisi tyydyttävä jotta saa mielenrauhaa.
[/quote]
Komppaan tätä. Kun elämässä on saanut helpolla "kaiken" ja motiivina on ollut olla "samanarvoinen" kuin muut, niin mistä se tyytyväisyys voisi löytyä? Kun sitten onkin huomannut, että ei yllä samaan kuin ne kaikki menestyksekkäimmät yksilöt...
Minusta on kauhean säälittävää, että joku peilaa elämäänsä muiden elämiin, muiden tekemiin ratkaisuihin. Jokaisella ratkaisulla tässä elämässä on hintansa, ja se, että joku toinen on kiipeämällä kiivennyt hierarkiassa korkealle, näkyy aivan varmasti kyseisen henkilön elämässä. Esimerkki; liikemaailmassa menestynyt, paljon työpaikalla aikaansa viettävä henkilö ei voi viettää perheensä,lastensa ja ystäviensä kanssa niin paljon aikaa kuin sellainen, joka on töissä vain virka-ajan tai jos sitäkään. Jokainen meistä elää elämänsä kuten parhaaksi taitaa, joten miksi pyrkiä siihen mihin joku toinen pyrkii? Miksi jokaisen pitäisi elää tismalleen saman kaavan ja mallin mukaan, tienata samat materiat ja elää samoissa puitteissa? En ymmärrä en. Sen taas ymmärrän, miksi niin moni masentuu,. voi pahoin ja sortuu ties millaiseen onnettomuuteen; odotetaan liikoja, vaaditaan liikoja ja ennenkaikkea ei tyydytä koskaan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A) suomessa ei ole eliittiä b) pätemistähän tuo aloitus oli, ehkä provo c) suomessa ei ole eliittiä
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:42"]
A) suomessa ei ole eliittiä b) pätemistähän tuo aloitus oli, ehkä provo c) suomessa ei ole eliittiä
[/quote]
Meinaat että vaikkapa Herlinin äijä 2,4 miljardin euron omaisuudellaan ja keskeisellä asemallaan liike-elämässä ei ole eliittiä? Aloittajahan ei sitä toki ole, muttei kai niin väittänytkään.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:35"]
Vai että "huonompaa" ...
[/quote]
Huomaa lainausmerkit.
AP
[/quote]
Huomasin kyllä. Siksi käytin niitä itsekin. Mutta itse olisin muotoillut täysin toisella tavalla asian. Miksi valitsit "huonomman"? Mun mielestä sekin jo viestittää jotain...
Tämä kirjoitus voisi olla omasta kynästäni. Juuri tätä Hesarin luokkakeskusteluhommaa seuratessani mietin, miten harvassa tällä tavalla ajattelevat olemmekin. Minä osaan myös aika mainiosti liikkua eri piireissä, johtunee siitä, että jo lapsuudenkodissani eri "yhteiskuntaluokat" sekottui, koska äitini on kulttuurisuvusta ja isä perinteisestä työläissuvusta. Asiasta ei koskaan tehty mitään numeroa ja kunnolla tajusin asian vasta aikuisena. Liikun nykyäänkin harrastukseni puolesta punkpiireissä, työni puolesta hyvinkin muodollisissa porukoissa ja toisaalta taas äidin suvun kautta korkeakulttuuritapahtumissa. Ja kaikista näistä paikoista olen löytänyt hyviä ja mielenkiintoisia ystäviä. Kyllä tämä tietysti jonkinlaista kameleonttimaisuutta vaatii, mutta jotenkin luontaisesti luulen tietäväni, millä tyylillä missäkin kontekstissa ollaan.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:06"]
Mä en ole millään tavalla menestynyt elämässäni tai elänyt ap:n kertomassa ympäristössä vaikka elämän varrella muutamia ehkä tuossa joukossa liikkuvia olen saattanut tuntea vaikken niitä varsinaista eliittiä koskaan ole tuntenutkaan. Silti koen ymmärtäväni ap:tä ja miten tuo voi olla raskasta ja miksi hän nauttii nykyisestä tilanteesta. Ennen kaikkea se on minusta mielenkiintoista.
Minusta olisi mukava tutustua ap:hen, juuri siksi, että hänen arkikokemuksensa elämästä on minun elämästäni ja aika monen muunkin kokemuksesta poikkeava. Olisi mielenkiintoista ymmärtää hänen "maailmaansa" ja kokemusta siitä ja tavallaan verrata sinusta omaansa. Minusta on ollut aina jollakin tavalla kiehtovaa, miten eri "porukoissa" mikä koetaan normaaliksi ja miten se vaikuttaa ihmiseen ja kuvaan itsestään. Ehkä siksi minusta on ollut myöskin liikkua eri tyyppisissä ryhmissä ja niiden välillä. Osittain se varmaan saa minut olemaan samalla kohtalaisen kotonani eri tyyppisten ihmisten joukossa vaikka samalla koen olevani toisinaan ulkopuolinen. Tätä tapahtui varsinkin silloin, kun enemmän liikuin erityyppisissä porukoissa säännöllisesti. Ehkä siksi, että en osaa pitää yhtä "maailmaa" oikeana vaan vain erilaisena vaan mielestäni herkästi katson yhtä ajattelutapaa toisen tavan linssien läpi ja taas päinvastoin ja joskus jään analysoimaan sitä, miksi esimerkiksi ihmiset pitävät jotain asiaa tärkeänä tai menestyksen merkkinä kyseisessä kontekstissa. Se on kiinnostavaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ap:lle joskus tulee ihan oikeita ongelmia. Monestihan tällainen kusipää aiheuttaa niitä itse riittämiin läheisilleen, mutta pötkii yllättävän pitkiä aikoja kohtaamatta itse vastoinkäymisiä. Ikuisesti tuuri ei kuitekaan jatku.
Ymmärrän monien reaktion, mutta silti on mielestäni hieman erikoista, että ap lytätään näin kovaa. Ihmisillä kun on taipumus verrata itseään tuttavapiiriinsä, lähes joka ikinen ihminen tekee sitä vähintään alitajuisella tasolla. Erittäin harva ei tee sitä tai mielestäni hekin usein tiedostavat tuon taipumuksen ja ovat ainakin jonkin verran analysoineet sitä ja pystyneet ottamaan paremmin etäisyyttä asiaan. Ehkä tämä tulee joiltakin täydellisesti ja täysin luonnostaan, mutta vielä en ole sellaista ihmistä koskaan tavannut.
Me emme voi olla olematta tietoisia siitä mikä koetaan normaaliksi ja tyypilliseksi ympäristössämme. Jos kaikilla läheisyydessämme on varaa asioihin, joihin meillä ei ole, lähes jokainen meistä kokee edes hetkittäin itsensä köyhäksi tms. Vaikka tietäisimme, ettei meillä absoluuttisesti ole mitään hätää taloudellisti tai että suurin osa maailman ihmisistä tulee toimeen paljon vähemmällä. Ja vaikka tietäisimme, että olemme paljon varakkaampia kuin ihmiset keskimäärin 100 vuotta sitten, silti se ei tunnu siltä, jos kuulumme joukkoon 90% suomalaisista pärjää paremmin.
Jos on suvusta ja tuttavapiiristä, jossa kukaan ei ole kouluttautunut pidemmälle ja suuri osa on työttömänä, maisteri ja keskituloinen todennäköisesti tuntee itsensä edes hetkittäin onnistuneensa ja kokee asiasta tyytyväisyyttä. Mutta jos lähipiiri vilisee suurituloisia tohtoreita, "vain" maisteri ja keskitulot eivät tuo samaa tunnetta, vaikka absoluuttisesti koulutus ja tulotaso on sama. 100 vuotta sitten ylioppilas oli suuri saavutus suuressa osassa Suomea, mutta sama tutkinto ei enää tuo samaa tyytyväisyyttä ja ylpeyttä itsestä, kun se todennäköisesti tuolloin toi.
Minulle tällaisten erojen analysointi ja havainnointi on mielenkiintoista. Se laittaa miettimään miksi koen onnistumista joistakin asioista, mutta toisista en. Miksi pidän automaattisesti jotain epäonnistumisen merkkinä ja toista onnistumisena. En ole silti mitenkään immuuni näille kokemuksille itsekään, mutta se antaa omalle elämälle vapautta, kun on niistä tietoinen ja juuri siksi, nautin siitä, kun voin liikkua välillä ihmisten joukossa, joilla "standardi" on eri kuin mihin olen tottunut. Tämän vuoksi minusta olisi hyvin mielenkiintoista tietää miten ap kokee asioita, koska ne todennäköisesti tulevat eri asioista kuin minulle, mutta perustunteina todennäköisesti hyvin samat.
Erittäin harva, jos kukaan, on täysin immuuni ympäristölleen. Ihmislajille tyypillinen elämä sosiaalisissa yhteyksissä suorastaan vaatii sitä, että kykenemme lukemaan monimutkaisia sosiaalisia viestejä ympäristöstämme. Siihen taitoon on valitettavasti samalla sisäänrakennettu taipumus tuntea turhaakin tyytymättömyyttä, kun emme kovin hyvin kykene absoluuttiseen arviointiin vaan se on lähes väkisin suhteellista, paitsi jos hyvin tietoisesti pyrimme siitä pois. Moni ei havaitse tätä ollenkaan, ei varsinkaan niin kauan, kun ei mieti asiaa ja liikkuu ympäristöissä, joissa "normaali taso" pysyy suunnilleen samana. Siihen havahtuu usein joko elämällä yhtä aikaa useissa eri "piireissä" tai havainnoimalla tätä tietoisesti.
t. 14