Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ex-puoliso saa lapsen uuden kumppaninsa kanssa ja kaikki muuttuu!
12.10.2020 |
Olen puulla päähän lyöty, enkä tiedä mitä tässä tilanteessa voisin tehdä.
Olen eronnut tyttäreni isästä vuosia sitten. Avioero hoidettiin suht asiallisesti ja olemme olleet hyvissä väleissä. 9-vuotias tytär on jo useamman vuoden ollut viikko-viikko -yhteishuoltajuudessa, joka on joitakin pieniä erimielisyyksiä/keskustelunaiheita lukuunottamatta sujunut erinomaisesti.
Entinen puolisoni ryhtyi seurustelemaan pari vuotta sitten. Uusi puoliso on mukava, meillä on hyvät ja asialliset välit. Nyt he saivat alkukesällä yhteisen vauvan. Vielä odotusaikana tyttäreni otettiin mukaan odotukseen, kovasti puhuttiin että hänestä tulee nyt isosisko, tytär oli innoissaan asiasta jne.
Vauvan synnyttyä kaikki on muuttunut! Viikko-viikko -systeemi ei enää toimikaan. Aluksi mies, nyxä ja vauva tarvitsivat "toipumisaikaa" sairaalasta tullessaan ja halusivat rauhassa päästä uuden alkuun. Sittemmin tyttären viikkoja on jouduttu siirtämään, koska hänellä on ollut nuhaa ja flunssaa (ei koronaa, on testattu!), eikä hän voi muka mennä silloin vauvaperheeseen. Joku viikko iskällä lyhenikin neljään päivään, kun tyttären huone tarvittiin kaukaa tulevien sukulaisten majoitukseen viikonlopuksi. Jatkuvasti jotakin hankaluutta, aikataulujen muutoksia ja peruutuksia. Samaan aikaan pariskunta postailee someen ihania vauvakuvia heistä kolmesta, jossa ollaan perhe ja siunattukiitollinenonnellinen ja mekolme.
Tytär on asiasta pahoillaan, näen sen hänestä. Olen yrittänyt tsempata ja selittää. Monet sanovat, että exien suhde muuttuu, kun toinen rupeaa seurustelemaan tai saa lapsen uuden kumppanin kanssa. Ikinä en olisi kuitenkaan uskonut, että meidän tilanteessamme käy näin.
Onko teillä kokemusta tällaisesta? Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota asia puheeksi sen isän kanssa. Kysy huomaako hän, että tyttärensä on jäänyt jotenkin ulkopuoliseksi ja että sinä olet huomannut, että tyttöä harmittaa tilanne. Kyllä isän pitäisi havahtua, vaikka kuinka olisikin uusi vauva talossa.
ai että ihan puhua pitäisi? Ohhoh..
No, ilmeisesti sitä vaan pohditaan omassa päässä ja vauvapalstalla. Itse olisin HETI keskustelemassa asiasta isän kanssa, jos vähänkin viitteitä siitä, että lapsi on jäämässä ulkopuoliseksi ja hänen viikkonsa lyhenee joidenkin toisten vierailujen takia!
Sinäpä oletkin niin terävä-älyinen, että osaat puhua toisen ihmisen kanssa, kun ihmissuhteisiin tulee ongelmia. Taitaa olla monelle kuitenkin yllättävä keino, kun sitä ei ole yleensä edes kokeiltu tällasissa tapauksissa.
Jos tämä ei ollut sarkasmia, niin on se kyllä kumma, etteivät vanhemmat osaa puhua lastensa asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoi ekassa viestissään, että lapsi on jo vuosia asunut viikko-viikko-yhteishuoltajuudessa. Silti täällä moni vastaa siihen tyyliin, että lapsihan on "vieras" isänsä luona.
Ettekö jotenkin ymmärtäneet lukemaanne? Ei kai se mukula nyt mikään vieras ole, jos on puolet elämästään asunut siellä.
Ja se nyksä on synnyttänyt kesällä. Mikä tässä ei mene teille jakeluun?
Oliko sinulla montakin lasta synnytyksen jälkeen 2 viikkoa kuussa hoidettavana?
Mies oletusarvoisesti kun käy töissäkin.
Vierailija kirjoitti:
He on perhe ja tytär on vieras. Ei kai siinä muuta ole. Kun tulee vauva niin se on rasittava ja väsyttävä. Vie aikaa ja he joutuu kasvamaan perheeksi. Tilanne palautuu tai ei palaudu ennalleen.
Vieras omalle isälleen? Sairasta, että näin ajattelevia ihmisiä on ihan oikeastikin olemassa.
Mulla on omasta tuttavapiiristä ja sukulaisjoukosta vaikka kuinka monta esimerkkiä, jossa kuvio menee just noin. Eron jälkeen yhteishuoltajuus ja tapaamiset toimivat hyvin ja kaikki ovat sitä mieltä, että ai että kun oli hyvä ja aikuismainen ero.
Sitten isä löytää uuden ja perheeseen syntyy jossakin kohtaa uusi vauva. Vähitellen tapaamiset harvenevat, kaikesta tulee jotenkin hankalaa ja kun entisen liiton lapset ovat tarpeeksi vanhoja sanomaan mielipiteensä, he ilmoittavat että eivät enää halua mennä iskälle, koska eivät tunne oloaan tervetulleiksi. Tai lapsethan eivät sano näin, vaan kertovat että iskällä ei ole mitään tekemistä, iskä on vaan koko ajan vauvan kanssa ja töissä vaikka me ollaan siellä, xxx (uusi puoliso) on koko ajan vihaisella tuulella jne.
En minäkään äitinä käsitä, kuinka isä voi "hylätä" lapsensa, mutta olen nähnyt sen tapahtuvan monta kertaa.
Ymmärrän sen, että tuo isän uusi puoliso on nyt sen vauvan kanssa eikä varmasti jaksa sitä miehensä lasta samalla tavalla, kuin ennen, MUTTA isän vastuu ei katoa mihinkään ja siinä on hänelle tuplatyö hoidettavana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itedä ymmärsinkö nyt ihan oikein mitä tarkoitit tuolla että olet lukenut että monella exien suhde muuttuu kun tavataan uusi kumppani? Tottakai se menee niin, sehän on selvä!
Ihan ymmärrettävää, että vasta synnyttänyt äiti haluaa olla kotona hetken ilman ap:n lasta. Tämä vanhempi lapsi ei kuitenkaan ole oma, vaikka rakas olisikin. Ymmärrän myös vastasyntyneen äidin stressaamisen flunssaisesta lapsesta. Vaikka en itse olekaan bakteerikammoinen muuten, niin siinä kohtaa kun on muutaman viikon ikäinen vauva niin ei todellakaan halua flunssaisia ihmisiä kotiinsa.
Tilanne varmasti tasoittuu kun vauva kasvaa. Jos olisin ap niin ottaisin nyt vielä rauhassa ja katsoisin miten tilanne etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki isät toimii noin. Vain harvalle lapset on nro 1.
Omien lasteni isä löysi uuden naisen ja alkoi isäksi näille naisen lapsille. Kehuskeli kuinka kuskaa lapsia jääkiekkotreeneihin. Omia lapsia tapaa neljä kertaa vuodessa päivän aikana. Omaan kotiinsa ei kutsu.
Apn tilanne on ikävä, kun lapsi on syrjäytetty vauvan tieltä. Asiallisesti sanoa exälle ettei vanhempaa lasta voi sysätä syrjään noin vain ja isän pitää itse selittää lapselle miksi ei halua omaa lastaan tavata.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on omasta tuttavapiiristä ja sukulaisjoukosta vaikka kuinka monta esimerkkiä, jossa kuvio menee just noin. Eron jälkeen yhteishuoltajuus ja tapaamiset toimivat hyvin ja kaikki ovat sitä mieltä, että ai että kun oli hyvä ja aikuismainen ero.
Sitten isä löytää uuden ja perheeseen syntyy jossakin kohtaa uusi vauva. Vähitellen tapaamiset harvenevat, kaikesta tulee jotenkin hankalaa ja kun entisen liiton lapset ovat tarpeeksi vanhoja sanomaan mielipiteensä, he ilmoittavat että eivät enää halua mennä iskälle, koska eivät tunne oloaan tervetulleiksi. Tai lapsethan eivät sano näin, vaan kertovat että iskällä ei ole mitään tekemistä, iskä on vaan koko ajan vauvan kanssa ja töissä vaikka me ollaan siellä, xxx (uusi puoliso) on koko ajan vihaisella tuulella jne.
En minäkään äitinä käsitä, kuinka isä voi "hylätä" lapsensa, mutta olen nähnyt sen tapahtuvan monta kertaa.
Ei siihen tarvita edes mitään uusia vauvoja, vaan pelkästään se uusi nainen, jonka naiminen on kivempaa, kuin oman lapsen kanssa oleminen. Isävuorolla viedään lapsi mummulaan hoitoon, että isukki saa heilastella rauhassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi perhe tulee tilalle niin vanha heivataan pois, eikö se aina näin mene?
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää, että vasta synnyttänyt äiti haluaa olla kotona hetken ilman ap:n lasta. Tämä vanhempi lapsi ei kuitenkaan ole oma, vaikka rakas olisikin. Ymmärrän myös vastasyntyneen äidin stressaamisen flunssaisesta lapsesta. Vaikka en itse olekaan bakteerikammoinen muuten, niin siinä kohtaa kun on muutaman viikon ikäinen vauva niin ei todellakaan halua flunssaisia ihmisiä kotiinsa.
Tilanne varmasti tasoittuu kun vauva kasvaa. Jos olisin ap niin ottaisin nyt vielä rauhassa ja katsoisin miten tilanne etenee.
Niin, mitäs sitä suotta sen vanhemman lapsen tunteita ajattelemaan, kyllä hän malttaa odottaa kun vauva on taapero... tai kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on omasta tuttavapiiristä ja sukulaisjoukosta vaikka kuinka monta esimerkkiä, jossa kuvio menee just noin. Eron jälkeen yhteishuoltajuus ja tapaamiset toimivat hyvin ja kaikki ovat sitä mieltä, että ai että kun oli hyvä ja aikuismainen ero.
Sitten isä löytää uuden ja perheeseen syntyy jossakin kohtaa uusi vauva. Vähitellen tapaamiset harvenevat, kaikesta tulee jotenkin hankalaa ja kun entisen liiton lapset ovat tarpeeksi vanhoja sanomaan mielipiteensä, he ilmoittavat että eivät enää halua mennä iskälle, koska eivät tunne oloaan tervetulleiksi. Tai lapsethan eivät sano näin, vaan kertovat että iskällä ei ole mitään tekemistä, iskä on vaan koko ajan vauvan kanssa ja töissä vaikka me ollaan siellä, xxx (uusi puoliso) on koko ajan vihaisella tuulella jne.
En minäkään äitinä käsitä, kuinka isä voi "hylätä" lapsensa, mutta olen nähnyt sen tapahtuvan monta kertaa.
Ei siihen tarvita edes mitään uusia vauvoja, vaan pelkästään se uusi nainen, jonka naiminen on kivempaa, kuin oman lapsen kanssa oleminen. Isävuorolla viedään lapsi mummulaan hoitoon, että isukki saa heilastella rauhassa...
Onneksi on myös fiksuja mummuja, jotka palauttaa sen lapsensa takaisin maanpinnalle, että SINÄ olet nyt oman lapsesi kanssa ja piste, ellei ole jotain ihan pakollista hoitotarvetta. Voitte tulla yhdessä kylään mummulaan kyllä.
Kyllä tytölle pitää kuitenkin ikätasoisen rehellisesti kertoa isän toimivan nyt yleisen moraalin näkökulmasta väärin. Äidin tehtävä ei ole pehmitellä asiaa, joka on vain ja ainoastaan isän vastuulla. Tämä pehmittely voi johtaa myös tytön itsesyytöksiin. Nimim. Saman kokenut lapsen roolissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla enempi sääntö kun poikkeus. Eipä siinä oikein muuta voi, kun lohdutella tyttöä.
Koskeeko tämä sama ongelma nyxänsä kanssa lisää lapsia saavaa äitiä?
Mihin aikusten aivotoiminta on kadonnut?
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää, että vasta synnyttänyt äiti haluaa olla kotona hetken ilman ap:n lasta. Tämä vanhempi lapsi ei kuitenkaan ole oma, vaikka rakas olisikin. Ymmärrän myös vastasyntyneen äidin stressaamisen flunssaisesta lapsesta. Vaikka en itse olekaan bakteerikammoinen muuten, niin siinä kohtaa kun on muutaman viikon ikäinen vauva niin ei todellakaan halua flunssaisia ihmisiä kotiinsa.
Tilanne varmasti tasoittuu kun vauva kasvaa. Jos olisin ap niin ottaisin nyt vielä rauhassa ja katsoisin miten tilanne etenee.
Ja kolmen vuoden päästä 12 vuotias toteaa, että ei halua olla misäsän tekemisissä enää isänsä kanssa, kun ei sitäkään ole hän kiinnostanut koko tänä aikana. Tuon on muututttava NYT takaisin siihen mitä se oli. Tuo naikkonen on täysin tietoisesti lähtenyt tuohon suhteeseen ja nyt se on vaan kestettävä, vaikka kuinka väsyttäisi tai pelkäisi viruksia. Elämä nyt vaan on. Aikuisen ihmisen täytyy osata ajatella nämä asiat ennakkoon, eikä siinä vaiheessa kun p****a on jo housuissa. Ihan sama kuin mun totaali -yh äitini olisi vipannut mut pihalle mun kodistani, kun hän sai uuden puolisonsa kanssa lapsen. Kun mä kävin koulua ja olin vielä teini-ikäinen tuolloin kaiken lisäksi. Mun äidillä vaan oli se ongelma, että ei ollut mitään paikkaa mihin mut tunkea. Ja ihan hyvin mahduttiin samaan kämppään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tytölle pitää kuitenkin ikätasoisen rehellisesti kertoa isän toimivan nyt yleisen moraalin näkökulmasta väärin. Äidin tehtävä ei ole pehmitellä asiaa, joka on vain ja ainoastaan isän vastuulla. Tämä pehmittely voi johtaa myös tytön itsesyytöksiin. Nimim. Saman kokenut lapsen roolissa
Juu äidin ei pidä selitellä isän hyväksi. Isän pitää itse sanoa lapselle miksi ei tapaa. Munaa sen verran pitää olla.
Tuo asia miten lapsi hoidetaan eron jälkeen. Tulee muuttumaan vielä monta kertaa. Harvemmin lasta hoidetaan tasan puoliksi. Se on voi voi. Meillä ei ole valtaa meidän exiin edes lapsen varjolla.
Entä rahat? Nyt ap maksaa lapsen ruokia enemmän ja varmasti muutakin. Sopimukseen pitää siis saada järkeä kaikin puolin, nyt.
Aloittajan exän elämä on vauvan syntymän myötä muuttunut radikaalisti. Jokainen vanhempi takuulla tietää millainen muutos se aina on vaikka lapsia olisi ennestäänkin eikä mitään erojuttuja olisi takana. Ensimmäinen puoli vuotta varsinkin voi olla aika hankalaa aikaa koska vauva tarvitsee vielä jatkuvaa huolenpitoa ja hänen unirytminsäkin on mitä sattuu. Ei pitäisi olla millään tavalla ihmeellistä, että ap:n kuvailemassa tapauksessa asiat ovat muuttuneet.
Ap:n pitäisi myös ymmärtää, että some-"elämä" ei ole oikeaa elämää. Kuka tahansa voi postailla vaikka minkälaisia pirteitä ja ihqudaa-kuvia esimerkiksi Facebookiin vaikka todellisuudessa asiat olisivat toisin. Somessa iso osa esittää jotain muuta kuin mitä ovat.
Alue: Aihe vapaa
Aloittaja sanoi ekassa viestissään, että lapsi on jo vuosia asunut viikko-viikko-yhteishuoltajuudessa. Silti täällä moni vastaa siihen tyyliin, että lapsihan on "vieras" isänsä luona.
Ettekö jotenkin ymmärtäneet lukemaanne? Ei kai se mukula nyt mikään vieras ole, jos on puolet elämästään asunut siellä.